Kuvat
tuomas kolehmainen

”Taas sorruin!” Arjen pienet nautinnot aiheuttavat meissä helposti syyllisyyttä. Miten ihmeessä mielihyvästä

on tullut näin vaikea laji?

Uunituore voisilmäpulla, päällä runsaasti raesokeria. Mikä nautinto!

Rasvainen ja makea herkku maistuu ihanalta suussa, mutta mieli aloittaa toisen tarinan: ”Ei pitäisi! Olen heikko, suorastaan huono ihminen.” Sama laulu saattaa alkaa, jos laiskottelen sängyssä tai ostan itselleni jotain ihanaa mutta turhaa.

Miksi joskus on niin vaikeaa nauttia arjen pienistä iloista ilman moitiskelevaa sisäistä kuoroa? Miksi mielihyvään sekoittuu helposti hankalia tunteita?

Emme ole oman onnemme seppiä, sillä häpeä ja syyllisyys kumpuavat suhteestamme ympäröivään maailmaan.

Tässä asiassa emme ole oman onnemme seppiä, sillä häpeä ja syyllisyys kumpuavat suhteestamme ympäröivään maailmaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Voimme vaikuttaa tekoihimme, mutta tunteisiimme ja ajatuksiimme emme juurikaan. Yhteisillä normeilla on suuri vaikutus siihen, mitä tunteita meillä herää nautintojen äärellä, psykologi ja psykoterapeutti Annamari Heikkilä sanoo.

Jatkuvan juhlan maailma

Nautintoihin liittyvät ristiriitaiset tunteet kielivät siitä, että lyhyen ja pitkän tähtäimen arvot ja tavoitteet ovat törmäyskurssilla.

Pulla tarjoaa nopean tyydytyksen välittömälle tarpeelle: siinä on rasvaa ja sokeria, jotka ovat ihmislajin historiassa viestineet hengissä pysymisestä.

– Mutta meillä on myös pyrkimyksiä, jotka liittyvät pitkän tähtäimen hyvinvointiin. Tavoittelemme esimerkiksi hyvää elämää, terveyttä ja painonhallintaa. Ne ovat nykyään myös vahvoja sosiaalisia arvoja.

Häpeän tunne seuraa, kun toimimme vastoin vallitsevia arvoja. Valitsemme esimerkiksi nopean nautinnon, joka ei istu pitkän tähtäimen terveysihanteeseen. Ikävä kyllä juuri pidemmän aikavälin tavoitteiden kanssa ihmisaivot pärjäävät huonosti.

– Aivomme elävät siitä, että asiat tuntuvat hyviltä tässä ja nyt. Meillä on ihan samanlaiset aivot kun keräilijöillä ja metsästäjillä, jotka elivät totaalisesti toisenlaisessa maailmassa. Heidän ei tarvinnut jatkuvasti säännellä otanko pullan vai en.

– Vielä sata vuotta sitten ympäristö tuki hyvin sitä, että kohtuutonta tarpeen tyydyttämistä oli helppo välttää, Heikkilä sanoo.

Ennen vuodenkierto toi mukanaan harvinaiset kausiherkut.  Nykymaailma pursuaa kuin ympärivuotinen joulupöytä.

Ennen vuodenkierto toi mukanaan harvinaiset kausiherkut, kun taas nykymaailma pursuaa välittömän mielihyvän lähteitä kuin ympärivuotinen joulupöytä.

– Ympäristö on tullut ihmismielelle haastavaksi. Elämme monimutkaisessa maailmassa alkukantaisten aivojemme kanssa.

 

Huonot uskomukset nurin

Sen sijaan, että moittisimme nykyajassa kompastelevia kivikautisia aivojamme, Annamari Heikkilä kehottaa arvostamaan nautinnon ja mielihyvän perimmäistä merkitystä:

– Nautinnon tarkoitus on ihmisen hengissä pysyminen. Ihmisen kuuluu kokea mielihyvää, se on elinvoimaisuuden ehto! Mielihyvä saa meidät tavoittelemaan asioita, antaa energiaa ja on tosi motivoivaa.

Jos arjen nautinnot aiheuttavat syyllisyydentunteita, puheessa alkaa usein vilahdella ajatus riippuvuudesta.

"Mielihalut kuuluvat arkiseen, inhimilliseen elämään, sen voisi jo normalisoida."

– Mielihalut kuuluvat arkiseen, inhimilliseen elämään, sen voisi jo normalisoida. Riippuvuudesta on kyse silloin, kun käyttäytyminen on pakkomielteistä ja haittaa elämää.

Myös ajatus siitä, että nautinto pitäisi jollain lailla ansaita, joutaa Heikkilän mielestä romukoppaan.

– On tärkeä viesti, että hyvän tavoittelu ja nauttiminen on sallittua, jo elämän ainutkertaisuuden näkökulmasta.

Hellitä, hyvä ihminen

Mutta entä se ristiriita nopean tyydytyksen ja pitkän tähtäimen hyvinvoinnin välillä? Jos syö jokaisen eteen osuvan herkun, nykymaailmassa se tarkoittaa helposti terveysongelmia.

Annamari Heikkilä kehottaa kääntämään katseen nautintoihin, jotka eivät tuota syyllisyyttä tai häpeää. Listalta voisi löytyä ystävien tapaaminen, luonnosta ja vuodenajoista nauttiminen ja kasvun ihmetteleminen.

Heikkilän mielestä pullan syöminen on silti usein juuri oikea valinta. Herkku kannattaa syödä tietoisesti: nyt on nautiskelun hetki!

– Pahin pulla on sellainen, jonka syö syyllisyydentuntoisena.

Heikkilä tapaa työssään psykoterapeuttina suorittajatyyppejä, jotka joutuvat opettelemaan, kuinka ylipäänsä nautitaan.

– Taustalla on usein tiukka ja vaativa minä-ihanne. Yli 50-vuotiaiden sukupolvet ovat kasvaneet kulttuurissa, jossa on usein ihailtu sinnikkyyttä, nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Itsensä helliminen ei ole siihen kuulunut.

Kohtuuttomat itseen kohdistuvat vaatimukset tuottavat Heikkilän mukaan paljon pahoinvointia.

"Luovutaan jo herrantähden 2020-luvulla itsekurin ajatuksesta ja mennään kohti hyväntahtoista lempeyttä."

– Teesini on keskinkertaisuuden ylistys: riittävän hyvä riittää! Luovutaan jo herrantähden 2020-luvulla itsekurin ajatuksesta ja mennään kohti hyväntahtoista lempeyttä.

Nykyään tiedetään tutkitustikin, että salliva suhde itseen edistää hyvää terveyttä.

– Psykologinen joustavuus on sekä–että: tiedän, mikä tekee hyvää juuri nyt, mutta myös mikä on hyväksi pitkällä tähtäimellä. Vaikka aivot rakastavat joko–tai-ajattelua, oikeasti voin samana päivänä sekä syödä suklaata että käydä lenkillä. Voin nautiskella ja edistää pitkän tähtäimen tavoitteitani samaan ­aikaan.

Lue koko juttu ET-lehden numerosta 18/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

 

 

 

Annamari Heikkilä

 

Psykologi ja psyko-terapeutti Annamari Heikkilä ajattelee nautintoja mielellään ”kahden käden” mallin kautta: Toinen käsi silittää myötäkarvaan ja opastaa nauttimaan juuri nyt. Toinen käsi tuuppaa lempeästi kohti mielekästä ja elinvoimaista elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla