Puhutko sinäkin ääneen asioita itseksesi? Hyvä niin – jos puheesi pysyy tietyn sävyisenä, sanoo NLP-kouluttaja Anu Vihonen. Itselleen puhumisesta voi nimittäin tulla myös ongelma.

1. Mikä saa ihmisen puhumaan itsekseen?

"Itsekseen puhuminen on ikään kuin ajattelua ääneen ja se auttaa meitä selventämään mielessä pyöriviä ajatuksia.

Meillä on lukemattomia ajatuksia yhtä aikaa ja ääneen puhumalla voimme ottaa niistä tarkempaan käsittelyyn tietyn asian. Voimme vaikkapa ääneen kysyä itseltämme kysymyksen, jolloin mieli löytää meille vastauksen helpommin ja nopeammin kuin jos ajattelisimme hiljaa mielessämme.

On myös sanottu, että ääneen puhuminen vahvistaa luovuutta. Siitä syystä moni taiteilija saattaa puhua ääneen."

2. Millaiset ihmiset yleensä höpöttävät itsekseen?

"Osa meistä hahmottaa maailmaa eniten auditiivisesti (kuulo), osa visuaalisesti (näkö) ja osa kinesteettisesti (tunto, haju, maku).

Erityisesti kuulon kautta luontaisimmin maailmaa havainnoivat henkilöt höpöttävät usein itsekseen. Näin he löytävät nopeammin vastaukset mieltä askarruttaviin asioihin kuin jos pohtisivat niitä hiljaa mielessään.

Yhtenä esimerkkinä on mieheni Pertti, joka on 30 vuotta kestäneen avioliittomme aikana esittänyt jatkuvasti muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: 'Laitanko jalkaan farkut vai samettihousut?' 'Keittäisinkö riisiä vai perunoita?'

Luulin lähes 15 vuotta, että minun piti vastata hänen kysymyksiinsä – ja toki vastasinkin. Kerran hän sitten lempeästi sanoi minulle, että kysymykset ovat hänen ajatteluaan, jonka hän vain sanoo ääneen. Hän kertoi vastaavansa kysymyksiin mielessään itse, eikä odota minulta niihin vastauksia. Tämä oli suuri helpotus yhteisen arkemme sujumiseen. Olisipa hän kertonut tuon saman 15 vuotta aiemmin!

Ääneen puhumalla ajatukset selkiytyvät, kadotetut silmälasit löytyvät kotona entistä useammin ja ostoslistan mukaiset tavarat kaupasta helpommin. Uusien asioiden oppiminen helpottuu ja luovuus lisääntyy. Kehotankin kaiken ikäisiä puhumaan kannustavasti, rakastavasti ja lempeästi itselleen ääneen."

3. Miksi ääneen puhuja saa niin helposti negatiivisen leiman?

"Ääneen puhumista erityisesti muiden joukossa saatetaan pitää kontrolloimattomana käytöksenä. Ja jos kaikki ajatukset sanotaan ääneen, niin sitä se mielestäni onkin.

Haitallista ääneen puhuminen voi olla esimerkiksi töissä tai muissa vastaavissa tilanteissa, joissa toimitaan ihmisten kanssa. Jos joku puhuu koko ajan ääneen omaa sisäistä ajatteluaan, saattaa se häiritä muiden keskittymistä."

Lue myös: Mitä Suomessa saa sanoa – ja miten?

4. Milloin ääneen puhumisesta tulee ongelma?

"Mikäli ihminen puhuu ääneen lähes kaikki ajatuksensa, voi siitä tulla ongelma erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Lapsille tämä sallitaan, vaan aikuisen saattaa olla hyvä pitää vaikkapa jotkut kommentit tai mielipiteet vain omassa mielessään sisäisenä puheena."

"Jos ääneen lausutut asiat ovat lannistavia, lisääntyvät sellaiset ajatukset entisestään."

5. Miten häiritsevää ääneen puhumista voi hillitä?

"Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä puhuu. Jos ääneen lausutut asiat ovat itseä tai muita lannistavia, lisääntyvät tämänkaltaiset ajatukset entisestään.

Mikäli sanot jatkuvasti itsellesi vaikkapa “olenpa taas tyhmä”, saatat tarpeeksi monta kertaa asiaa toistettuasi alkaa itsekin uskoa niin.

Negatiivinen puhe on kuitenkin mahdollista kääntää positiiviseksi ja mieltä vahvistavaksi. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on huomata oma negatiivinen puheensa ja muuttaa lannistavat sanat kannustaviksi."

6. Missä tilanteissa ääneen puhuminen itsekseen on hyödyksi?

"Tutkijat ovat huomanneet yksinpuhelun auttavan aikuisia, kun he yrittävät esimerkiksi löytää jonkin kadoksissa olevan tavaran. Ääneen puhuminen aktivoi aivojen visuaalista puolta, jolloin kuva etsittävästä tavarasta tulee mieleen. Kun kuva on mielessä, löytävät silmät kadonneen tavaran usein nopeammin.

Itsekseen puhuminen voi olla hyväksi myös oppimiselle. Esimerkiksi vieraan kielen opiskelussa moni kokee oppivansa helpommin, kun lausuu sanoja ja lauseita ääneen.

Itse koen, että ääneen puhumisesta on eniten hyötyä silloin, kun olen yksin ja haluan jäsentää ajatuksiani. Saatan olla vaikkapa matkalla kouluttamaan ja ajaessani autolla puhun ääneen asioita, jotka ovat kyseisen päivän ohjelmassa. Ajomatkan aikana koulutuksen yksityiskohdat ja rakenne muotoutuvat kokonaisuudeksi aivan kuin itsestään.

Tutkimusten mukaan ääneen puhuminen itsekseen muun muassa parantaa ajattelukykyä ja lisää keskittymiskykyä. Kannustavalla ja rauhoittavalla ääneen puhumisella voi saada vaikkapa huolia lievenemään itseltään."

Asiantuntijahaastattelussa Anu Vihonen, henkilöstövalmentaja, NLP Trainer

Mikä on NLP?

Neuro-linguistic Programming eli neurokielellinen ohjelmointi

  1. Neuro viittaa aisteihin ja neurologisiin prosesseihin eli tiedon käsittelyyn.
  2. Linguistic tarkoittaa puhuttua ja kehon kieltä, jotka molemmat vaikuttavat ajatteluumme ja käyttäytymiseemme.
  3. Programming viittaa rakenteisiin ajattelussamme ja siihen, miten voimme vaikuttaa niihin.

Lähde: Anu Vihonen / True Hearts

Kysely

Puhutko sinä ääneen, kun olet yksin?

Kyllä
Kyllä
88.9%
En
En
11.0%
Ääniä yhteensä: 181

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.
Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.