Isoäidin kommentit hämmentävät Riinaa.

Isoäitini rakastaa minua ja kohtelee minua hyvin. Hän on kuitenkin usein sanonut minulle rakastavansa pikkusiskoani enemmän kuin minua. Luulen, että se ei ole totta enkä ymmärrä, miksi isoäiti haluaa herättää kateutta välillemme. Viimeksi tavatessamme hän sanoi olevansa surullinen siitä, että minusta on tullut kauniimpi kuin sisarestani. Isoäidin mielestä sisko olisi ansainnut kauneuden ennemmin kuin minä. En tiedä, mitä ajatella. Rakastan pikkusiskoani ja toivon hänelle hyvää, mutta isoäitini kommentit eivät tunnu mukavilta. Miksi hän haluaa, että kilpailemme?

Riina, 30

Isovanhemman tapa toimia saattaa olla monen sukupolven ajan jatkunut käytösmalli.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Usein toistamme vaikeita ja ratkaisemattomia käytöstapoja ja annamme ne perinnöksi lapsillemme. Jälkipolvien mahdollisuudeksi jää tunnistaa haitallinen asetelma ja purkaa se, Heli Heiskanen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voi myös olla, että tahallaan sisaruskateutta lietsova osapuoli ei ymmärrä, millaista on perheenjäsenten välinen rakkaus.

Kateus voi olla myös surullinen vallankäytön väline.

– Joskus ajatellaan, että rakkautta ei perheen sisällä voi riittää kaikille. Joku saa sitä ja joku toinen jää ilman. Sellainen kokemus rakkauden määrämitasta voi olla hyvin satuttava.

Kateuden avulla voi myös käyttää valtaa.

– Jos isovanhempi saa lapsenlapset kilpailemaan hänen suosiostaan, kukaan ei kiinnitä huomiota hänen omiin puutteisiinsa. Silloin kateus on surullinen vallan väline. Isovanhempi ei ehkä sisimmässään usko, että lapsenlapset voisivat muuten arvostaa ja rakastaa häntä, Heiskanen arvioi.

-Vaikka isoäiti puhuu lapsenlapsilleen julmasti ja herättää heidän välilleen kateutta, hän kuitenkin rakastaa heitä ja kohtelee heitä hyvin. Sekin viittaa siihen, että hän ei tunnista käytöksensä vahingollista puolta.

Jos isovanhempi saa lapsenlapset kilpailemaan hänen suosiostaan, kukaan ei kiinnitä huomiota hänen omiin puutteisiinsa.

Asiasta kannattaa aluksi keskustella oman sisaruksen kanssa. Sen jälkeen asiasta voi yrittää puhua isovanhemman kanssa. Voi kysyä, onko isovanhempi kohdannut samanlaisia asioita omassa lapsuudenperheessään.

– Hän saattaa ymmärtää toistavansa esimerkiksi oman vanhempansa käytöstä. Puhuminen voi olla avain muutokseen.

Saattaa olla, että isovanhempi ymmärtää tilanteen, mutta muuttuminen on vaikeaa.

– Syvistä malleista on hankalaa oppia pois, ja esiin saattaa nousta vaikeita tunteita.

Jos haluaa, voi kertoa omista tunteistaan aina, kun ikävä käytös toistuu.

– Vaikka toisen käytös ei muuttuisi, asia tulee ainakin päivänvaloon. Voi myös olla, että keskustelunavaus herättää läheisesi hitaaseen muutokseen ja itsetutkiskeluun. Pääasia on, että et anna läheisesi toiminnan vaikuttaa omanarvontuntoosi.

Kateus voi olla myös surullinen vallankäytön väline.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 3/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla