Tarvitseeko aikuinen ihminen oman värityskirjan? Jos asiaa kysytään suomalaiselta tutkimusprofessorilta, vastaus on selvä.

Suomessa onyhä  meneillään värityskirjabuumi. Ihmeellisintä siinä on se, että värityskirjoja hamstraavat nyt tavalliset aikuiset. Ja heille tehdään omia, aikuisten värityskirjoja.

Parhaimmillaan kirjakaupan hyllyssä voi olla toistakymmentä aikuisten värityskirjaa.

Miksi tarvitsemme aikuisten värityskirjan, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Minna Huotilainen?

– Ensinnäkin, värityskirjat ovat nyt kovasti muodissa ja erityisesti eteläeurooppalaiset ovat innostuneet värittämisestä. Ehkäpä värittäminen on siksi suosittua, että moni ei tänä päivänä enää osaa kutoa sukkaa tai tehdä kirjontatöitä, mutta kuka tahansa osaa värittää. Värit piristävät ja innostavat, Huotilainen kuvailee.

Aikuisten värityskirjan tekijä Anne Vasko: ”Minun luultiin piirtävän pornokuvia”

Työterveyslaitos (TTL) on julkaissut oman, aikuisten värityskirjan TTL:n internet-sivuilla. Kirjan voi tulostaa ilmaiseksi verkosta ihan kuinka monta kertaa vain, ja värittää uudelleen ja uudelleen.

Huotilaisen mukaan värittäminen sopii kaikille lapsesta vanhukseen, ja tämä on otettu huomioon myös TTL:n värityskirjassa. Mitään lapsellisen hauskoja, pienempien värityskirjoista tuttuja eläinkuvioita ei siitä löydy.

– Värityskirjamme kuvat kuvaavat työtä ja ne on tarkoitettu aikuisille, mutta niitä voivat tietysti värittää myös lapset, kuvailee Huotilainen.

Miksi yksitoikkoinen tekeminen on tärkeää?

Entäpä sitten aikuisten värityskirjan hyöty – onko sitä? Eikö tällainen simppeli puuhastelu näin tehokkaan suorittamisen aikakautena ole lapsellista? Huotilainen on toista mieltä.

– Itse aivotutkijana haluan korostaa sitä, että käsillä näpräileminen ja toistava, yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kognitiivisia resursseja. Ajattelumme muuttuu, kun puuhaamme käsillämme.

Katso, miten eri värit toimivat sisustuksessa

Joissakin kirjakaupoissa aikuisten värityskirjat ovat tänä vuonna loppuneet jopa paikoitellen kesken. Uusia värityskirjoja tulee markkinoille koko ajan. Wsoy on vastikään ottanut jopa uusintapainoksen päivitetystä Aikuisten värityskirjasta (osa 2), jonka ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 2007.

Värityskirjoja hankkivat monen erityyppiset ihmiset. Joku haluaa ehkä värittää mielenrauhaa ja palata lapsuuteensa tai ainakin lapsen vapaaseen mielentilaan. Joku toinen taas tarvitsee tekemistä, joka piristää ja saa hyvälle mielelle – muutkin kuin itse värittäjän.

Ihmiset ovat nimittäin löytäneet myös väritettyjen kuvien jakamisen riemun.  Tutkija Minna Huotilainen on huomannut, että ihmiset jakavat kuvia valmiista väritystöistään sosiaalisessa mediassa. 

– Värityskirjassa ei ole ”oikeaa vastausta”, vaan jokainen voi toteuttaa omaa mielikuvaansa ja ajatustaan.

– Kynnys väritystehtävien esittelemiseen julkisesti saattaa olla monelle matalampi kuin muiden tuotosten, hän lisää.

Lue myös: Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

"Parhaimmillaan mindfulness-harjoitus"

Varttuneemmille kuluttajille suunnatuissa kaupallisissa värityskirjoissa aiheet vaihtelevat ornamenteista ihmishahmoihin.  Valikoima on huikean kokoinen, sillä usea kustantaja on julkaissut viime aikoina aikuisten värityskirjan.

Moni kustantamo korostaa markkinoinnissa värityskirjojen rentouttavaa ja nuppia nollaavaa vaikutusta.

Basam Booksin kustannustoimittaja Jenni Vehkaluoto on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa aikuisten värityskirjat sopivat erityisesti tähän monenlaisia ärsykkeitä tulvivaan nykyaikaan. Värittäminen on hyvä keino järjestää itselleen rauhallinen hetki arjessa, Vehkaluoto mainitsee.

Vinkki: Voisiko meditaatio olla lääkettä?

– Parhaimmillaan se on mindfulness-harjoitus, jossa havainnoiva ja tarkkaavainen huomio tuodaan arkiseen tekemiseen.

Vehkaluoto kertoo, että heidän kustantamansa aikuisten värityskirjat eroavat lasten värityskirjoista siten, että piirroskuviot sisältävät enemmän pieniä, tarkkuutta vaativia yksityiskohtia. Kohderyhmä on todella laaja – teinistä vanhukseen.

– Kun lasten värityskirjat on yleensä suunnattu noin 1–6-vuotiaille, aikuisten värityskirjoissa yleisö on arviolta 15 vuodesta ylöspäin, Vehkaluoto sanoo.

Onko sinulla värityskirja? Miksi tai miksi ei? Kerro kokemuksesi, lähetä kuvasi ja kommentoi aihetta alla olevassa kommentointikentässä.

3 nopeaa aikuisten värityskirjoista

  1. Helsingin Sanomat kertoi juhannusviikolla, että aikuisten värityskirja on noussut myydyimmäksi tietokirjaksi Suomessa. Ilmiö näkyy myös kansainvälisesti, etenkin Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Skottitaiteilija Johanna Basfordin suosittu Secret Garden -värityskirja aikuisille on myynyt jopa 1,4 miljoonaa kappaletta.
  2. Suomessa myytävien aikuisten värityskirjojen aiheet vaihtelevat humoristisista rentouttaviin, kuten mandaloihin ja kasviornamentteihin. Ne myös opettavat asioita; esimerkiksi Wsoy:n Aikuisten värityskirjassa voit tarkistaa Suomen järvimäärän samalla, kun värität järvimaisemaa.
  3. Ystävät voivat värittää jopa yhdessä. Basam Books julkaisee Viisaat ystäväni -kirjaa, joka on moderni versio ystäväkirjasta. Se on yhdistelmä väritystehtäviä ja kysymyksiä ystäville. Turun Henrikinseurakunta järjestää puolestaan 11. heinäkuuta värityspäivän, oman festivaalin aikuisille värittäjille.

Siru Törrösen, 69, äiti ei suostunut muistitesteihin. Tytär vinkkaa, kuinka hän sai vihaisen ja pelokkaan äidin lopulta lääkärin vastaanotolle.

Siru Törrönen:

"Äitini asui yksin maatilalla lapsuudenkodissani Köyliössä, eikä pyynnöistäni huolimatta ollut suostunut muistitesteihin. Olin epäillyt äitini muistia jo pitkään, hän tuntui piilottelevan muistamattomuuttaan aggressiivisella käytöksellä.

Vainoharhaisuus oli ensimmäisiä pahempia oireita. Toiveenamme oli vuonna 2010 muuttaa Köyliöön, lähemmäs äitiäni. Äitini vainoharhaisuus oli kuitenkin tuohon aikaan pahimmillaan, eikä hän laskenut meitä lähelle itseään. 

Olin saanut taisteltua äidilleni kaksi kertaa päivässä vierailevat kotihoitajat, joiden tekemät ruuat äitini tosin nakkasi useimmiten roskiin. Kesällä 2016 kotihoito teki viimein päätöksen äitini siirtämisestä hoitokotiin. Sitä ennen hän oli lähtenyt öisin etsimään isääni, joka oli kuollut 16 vuotta aikaisemmin."

Näin huomasin muistisairauden:

  1. Piilotetut esineet.
    "Äidin avaimet ja lompakko löytyivät toistuvasti jääkaapista. Se oli ainoa paikka, jossa ne olivat hänen mielestään turvassa."
  2. Sairauden kätkeminen.
    "Äiti ei juhlissa halunnut puhua pitkään kenenkään kanssa. Jos hän lähti yksin käymään jossakin, hän soitti viimeistään puolen tunnin kulutta ja ilmoitti haluavansa heti takaisin kotiin."
  3. Kadonneet taidot.
    "Äitini ruuanlaittotaito katosi vähitellen kokonaan. Ensin hän söi joka päivä lihapullia, sitten vain sipulia ja jauhelihaa."
  4. Turvalliset ostokset.
    "Äiti alkoi ostaa kaupasta vain maitoa ja jauhelihaa, ei mitään muuta."
  5. Vaikeat vesi ja sähkö.
    "Löysin äidin usein pimeästä istumasta. Kesäkuumalla hän saattoi lämmittää talon paahtavan kuumaksi. Äiti lopetti myös pesulla käymisen kokonaan, eikä pessyt enää pyykkiä, vaan yritti kätkeä likaiset vaatteensa."

Sirun vinkit muistisairaan omaisen auttamiseksi:

1. Seuraa läheisen muistia ajan kanssa.

"Oma äitini jaksoi skarpata noin puolisen tuntia vieraiden seurassa, sen jälkeen hän ahdistui ja pyrki poistumaan paikalta."

2. Joukkoista.

"Kun en saanut äitiä lääkäriin, järjestin hänet kuntamme vanhustyön retkelle mukaan. Retken jälkeen järjestäjät ottivat minuun yhteyttä ja kertoivat huomanneensa äitini muistin heikentyneen. En enää ollut asian kanssa yksin. Pyysin retken järjestäjiltä asiasta kirjallisen lausunnon."

3. Ole yhteydessä lääkäriin ja kunnan työntekijään.

"Kunnan vanhustyöntekijä tapaa asiakkaan ensin ja välittää tiedot lääkärille. Lääkärin tapaamisen jälkeen arvioidaan mahdollinen tarve jatkotutkimuksille. Sekä lääkäri ja kunnan työntekijä kannattaa valmistella siihen, että muistisairas pyrkii piilottamaan sairauden ja poistumaan paikalta."

4. Jos on pakko, huijaa.

"Lopulta sain äitini lähtemään muistitesteihin väittämällä hänen itse varanneen niihin ajan. Äiti oli jo niin muistamaton ja peloissaan, ettei kehdannut kieltää tehneensä niin."

Siru Törrösen laajemman haastattelun voit lukea ET:n numerosta 2/2018.

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju