Tarvitseeko aikuinen ihminen oman värityskirjan? Jos asiaa kysytään suomalaiselta tutkimusprofessorilta, vastaus on selvä.

Suomessa onyhä  meneillään värityskirjabuumi. Ihmeellisintä siinä on se, että värityskirjoja hamstraavat nyt tavalliset aikuiset. Ja heille tehdään omia, aikuisten värityskirjoja.

Parhaimmillaan kirjakaupan hyllyssä voi olla toistakymmentä aikuisten värityskirjaa.

Miksi tarvitsemme aikuisten värityskirjan, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Minna Huotilainen?

– Ensinnäkin, värityskirjat ovat nyt kovasti muodissa ja erityisesti eteläeurooppalaiset ovat innostuneet värittämisestä. Ehkäpä värittäminen on siksi suosittua, että moni ei tänä päivänä enää osaa kutoa sukkaa tai tehdä kirjontatöitä, mutta kuka tahansa osaa värittää. Värit piristävät ja innostavat, Huotilainen kuvailee.

Aikuisten värityskirjan tekijä Anne Vasko: ”Minun luultiin piirtävän pornokuvia”

Työterveyslaitos (TTL) on julkaissut oman, aikuisten värityskirjan TTL:n internet-sivuilla. Kirjan voi tulostaa ilmaiseksi verkosta ihan kuinka monta kertaa vain, ja värittää uudelleen ja uudelleen.

Huotilaisen mukaan värittäminen sopii kaikille lapsesta vanhukseen, ja tämä on otettu huomioon myös TTL:n värityskirjassa. Mitään lapsellisen hauskoja, pienempien värityskirjoista tuttuja eläinkuvioita ei siitä löydy.

– Värityskirjamme kuvat kuvaavat työtä ja ne on tarkoitettu aikuisille, mutta niitä voivat tietysti värittää myös lapset, kuvailee Huotilainen.

Miksi yksitoikkoinen tekeminen on tärkeää?

Entäpä sitten aikuisten värityskirjan hyöty – onko sitä? Eikö tällainen simppeli puuhastelu näin tehokkaan suorittamisen aikakautena ole lapsellista? Huotilainen on toista mieltä.

– Itse aivotutkijana haluan korostaa sitä, että käsillä näpräileminen ja toistava, yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kognitiivisia resursseja. Ajattelumme muuttuu, kun puuhaamme käsillämme.

Katso, miten eri värit toimivat sisustuksessa

Joissakin kirjakaupoissa aikuisten värityskirjat ovat tänä vuonna loppuneet jopa paikoitellen kesken. Uusia värityskirjoja tulee markkinoille koko ajan. Wsoy on vastikään ottanut jopa uusintapainoksen päivitetystä Aikuisten värityskirjasta (osa 2), jonka ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 2007.

Värityskirjoja hankkivat monen erityyppiset ihmiset. Joku haluaa ehkä värittää mielenrauhaa ja palata lapsuuteensa tai ainakin lapsen vapaaseen mielentilaan. Joku toinen taas tarvitsee tekemistä, joka piristää ja saa hyvälle mielelle – muutkin kuin itse värittäjän.

Ihmiset ovat nimittäin löytäneet myös väritettyjen kuvien jakamisen riemun.  Tutkija Minna Huotilainen on huomannut, että ihmiset jakavat kuvia valmiista väritystöistään sosiaalisessa mediassa. 

– Värityskirjassa ei ole ”oikeaa vastausta”, vaan jokainen voi toteuttaa omaa mielikuvaansa ja ajatustaan.

– Kynnys väritystehtävien esittelemiseen julkisesti saattaa olla monelle matalampi kuin muiden tuotosten, hän lisää.

Lue myös: Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

"Parhaimmillaan mindfulness-harjoitus"

Varttuneemmille kuluttajille suunnatuissa kaupallisissa värityskirjoissa aiheet vaihtelevat ornamenteista ihmishahmoihin.  Valikoima on huikean kokoinen, sillä usea kustantaja on julkaissut viime aikoina aikuisten värityskirjan.

Moni kustantamo korostaa markkinoinnissa värityskirjojen rentouttavaa ja nuppia nollaavaa vaikutusta.

Basam Booksin kustannustoimittaja Jenni Vehkaluoto on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa aikuisten värityskirjat sopivat erityisesti tähän monenlaisia ärsykkeitä tulvivaan nykyaikaan. Värittäminen on hyvä keino järjestää itselleen rauhallinen hetki arjessa, Vehkaluoto mainitsee.

Vinkki: Voisiko meditaatio olla lääkettä?

– Parhaimmillaan se on mindfulness-harjoitus, jossa havainnoiva ja tarkkaavainen huomio tuodaan arkiseen tekemiseen.

Vehkaluoto kertoo, että heidän kustantamansa aikuisten värityskirjat eroavat lasten värityskirjoista siten, että piirroskuviot sisältävät enemmän pieniä, tarkkuutta vaativia yksityiskohtia. Kohderyhmä on todella laaja – teinistä vanhukseen.

– Kun lasten värityskirjat on yleensä suunnattu noin 1–6-vuotiaille, aikuisten värityskirjoissa yleisö on arviolta 15 vuodesta ylöspäin, Vehkaluoto sanoo.

Onko sinulla värityskirja? Miksi tai miksi ei? Kerro kokemuksesi, lähetä kuvasi ja kommentoi aihetta alla olevassa kommentointikentässä.

3 nopeaa aikuisten värityskirjoista

  1. Helsingin Sanomat kertoi juhannusviikolla, että aikuisten värityskirja on noussut myydyimmäksi tietokirjaksi Suomessa. Ilmiö näkyy myös kansainvälisesti, etenkin Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Skottitaiteilija Johanna Basfordin suosittu Secret Garden -värityskirja aikuisille on myynyt jopa 1,4 miljoonaa kappaletta.
  2. Suomessa myytävien aikuisten värityskirjojen aiheet vaihtelevat humoristisista rentouttaviin, kuten mandaloihin ja kasviornamentteihin. Ne myös opettavat asioita; esimerkiksi Wsoy:n Aikuisten värityskirjassa voit tarkistaa Suomen järvimäärän samalla, kun värität järvimaisemaa.
  3. Ystävät voivat värittää jopa yhdessä. Basam Books julkaisee Viisaat ystäväni -kirjaa, joka on moderni versio ystäväkirjasta. Se on yhdistelmä väritystehtäviä ja kysymyksiä ystäville. Turun Henrikinseurakunta järjestää puolestaan 11. heinäkuuta värityspäivän, oman festivaalin aikuisille värittäjille.

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.