Erikoissairaanhoitaja Anna-Leena Vääräniemi tietää, että vuorotyön väsymys vaikuttaa muistiin.

Tuoreen ranskalaistutkimuksen mukaan jatkuva vuorotyö heikentää ihmisen muistia, pitkään jatkuessaan jopa pysyvästi.

Oululainen Anna-Leena Vääräniemi, 59, on tehnyt pitkän työrupeaman sairaanhoitajana ja vuorotyötä noin 30 vuotta.

– En tiedä johtuuko iästä vai vuorotyöstä, mutta kyllä vuorotyö tuntuu nyt raskaammalta kuin nuorempana, Anna-Leena tunnustaa.

Hän sanoo, että joskus yövuoron jälkeen ei osaa nukkua kuin pari tuntia ja silloin olo on hutera. Unenpuute vaikuttaa myös siihen, että kipuja ja kolotuksia on enemmän.

– Yövuorossa joutuu juomaan paljon kahvia, että pysyy virkeänä ja siitä taas tulee vatsavaivoja. Tässä työssä ei auta olla väsynyt, koska lääkkeiden jakamisenkin takia pitää olla tosi skarppi.

Oppiminen vaikeutuu

Anna-Leena on huomannut, että nykyään valvotun yön jälkeen aivot eivät toimi samalla tavalla kuin virkeänä.

– Joskus, kun luen, en hetken päästä muistakaan, mistä juttu kertoi. Kaupassa olen melkein unohtanut ostokset hihnalle. Senkin olen todennut, että en opi asioita yhtä hyvin kuin nuorempana. Yritän opiskella saksaa ja huomaan, että sanat eivät jää mieleen samalla tavalla kuin nuorempana. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että unirytmi on sekaisin työn takia.

Myös Anna-Leenan mies on näihin päiviin asti tehnyt taksikuskina vuorotyötä.

Hän on jo eläkkeellä, mutta ajaa silloin tällöin.

– Hän oli jo tosi väsynyt vuorotyöhön.

Väsymys vastaa humalaa

Vuorokausirytmin heittelehtiminen, vaikuttaa vireyteen. Jos ei saa unta tarpeeksi, suorituskyky kärsii.

– Sitähän sanotaan, että nukkumattoman yön jälkeen ihminen toimii kuin olisi yhden promillen humalassa. Työkaverinkin lähti kerran yövuoron jälkeen kotiin, mutta ajoi ihan väärään suuntaan, Anna-Leena muistelee.

Ranskalaistutkimuksen mukaan eniten muistin heikkenemisestä kärsivät ne, jotka ovat tehneet pitkään vuorotyötä. Yli kymmenen vuotta vuorotyötä on vaikutuksiltaan rinnastettavissa kuuden ja puolen vuoden vanhenemiseen.

Kiire jatkuu yöt ja päivät

Työvuorojen suunnittelu ja vapaapäivien sijoittelu on Anna-Leenan mielestä järkevöitynyt. Niihin asioihin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Työntekijää kuormittavat eniten pitkät yövuorojaksot, vuorojen lyhyet välit, pitkät yhtäjaksoisesti jatkuvat työrupeamat sekä viikonlopputyöt.

Työterveyslaitos on mukana suunnittelemassa työkaluja julkisen sektorin vuorojen suunnitteluun. Lähiaikoina valmistuvan ohjelmiston avulla voi tarkistaa laaditun vuorolistan. Ohjelmisto ilmoittaa kuormittumisen vaaran eri väreillä: punainen suuri, vihreä pieni.

– Vuorojen suunnittelu on tärkeää. Toisaalta työmäärät ovat lisääntyneet. Ihmisiä hoidetaan ylipaikoilla ja kirjaamissysteemit vievät enemmän aikaa. Potilaatkin ovat vaativampia kuin ennen.

Oletko sinä tehnyt tai teetkö vuorotöitä? Millaisia kokemuksia sinulla on vuorotöiden vaikutuksesta muistiin ja hyvinvointiisi? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.