Erikoissairaanhoitaja Anna-Leena Vääräniemi tietää, että vuorotyön väsymys vaikuttaa muistiin.

Tuoreen ranskalaistutkimuksen mukaan jatkuva vuorotyö heikentää ihmisen muistia, pitkään jatkuessaan jopa pysyvästi.

Oululainen Anna-Leena Vääräniemi, 59, on tehnyt pitkän työrupeaman sairaanhoitajana ja vuorotyötä noin 30 vuotta.

– En tiedä johtuuko iästä vai vuorotyöstä, mutta kyllä vuorotyö tuntuu nyt raskaammalta kuin nuorempana, Anna-Leena tunnustaa.

Hän sanoo, että joskus yövuoron jälkeen ei osaa nukkua kuin pari tuntia ja silloin olo on hutera. Unenpuute vaikuttaa myös siihen, että kipuja ja kolotuksia on enemmän.

– Yövuorossa joutuu juomaan paljon kahvia, että pysyy virkeänä ja siitä taas tulee vatsavaivoja. Tässä työssä ei auta olla väsynyt, koska lääkkeiden jakamisenkin takia pitää olla tosi skarppi.

Oppiminen vaikeutuu

Anna-Leena on huomannut, että nykyään valvotun yön jälkeen aivot eivät toimi samalla tavalla kuin virkeänä.

– Joskus, kun luen, en hetken päästä muistakaan, mistä juttu kertoi. Kaupassa olen melkein unohtanut ostokset hihnalle. Senkin olen todennut, että en opi asioita yhtä hyvin kuin nuorempana. Yritän opiskella saksaa ja huomaan, että sanat eivät jää mieleen samalla tavalla kuin nuorempana. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että unirytmi on sekaisin työn takia.

Myös Anna-Leenan mies on näihin päiviin asti tehnyt taksikuskina vuorotyötä.

Hän on jo eläkkeellä, mutta ajaa silloin tällöin.

– Hän oli jo tosi väsynyt vuorotyöhön.

Väsymys vastaa humalaa

Vuorokausirytmin heittelehtiminen, vaikuttaa vireyteen. Jos ei saa unta tarpeeksi, suorituskyky kärsii.

– Sitähän sanotaan, että nukkumattoman yön jälkeen ihminen toimii kuin olisi yhden promillen humalassa. Työkaverinkin lähti kerran yövuoron jälkeen kotiin, mutta ajoi ihan väärään suuntaan, Anna-Leena muistelee.

Ranskalaistutkimuksen mukaan eniten muistin heikkenemisestä kärsivät ne, jotka ovat tehneet pitkään vuorotyötä. Yli kymmenen vuotta vuorotyötä on vaikutuksiltaan rinnastettavissa kuuden ja puolen vuoden vanhenemiseen.

Kiire jatkuu yöt ja päivät

Työvuorojen suunnittelu ja vapaapäivien sijoittelu on Anna-Leenan mielestä järkevöitynyt. Niihin asioihin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Työntekijää kuormittavat eniten pitkät yövuorojaksot, vuorojen lyhyet välit, pitkät yhtäjaksoisesti jatkuvat työrupeamat sekä viikonlopputyöt.

Työterveyslaitos on mukana suunnittelemassa työkaluja julkisen sektorin vuorojen suunnitteluun. Lähiaikoina valmistuvan ohjelmiston avulla voi tarkistaa laaditun vuorolistan. Ohjelmisto ilmoittaa kuormittumisen vaaran eri väreillä: punainen suuri, vihreä pieni.

– Vuorojen suunnittelu on tärkeää. Toisaalta työmäärät ovat lisääntyneet. Ihmisiä hoidetaan ylipaikoilla ja kirjaamissysteemit vievät enemmän aikaa. Potilaatkin ovat vaativampia kuin ennen.

Oletko sinä tehnyt tai teetkö vuorotöitä? Millaisia kokemuksia sinulla on vuorotöiden vaikutuksesta muistiin ja hyvinvointiisi? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kriisin voi laukaista onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai läheisen kuolema. Kriisin käsittelyn neljä vaihetta tulee työstää läpi ennen kuin elämää voi jatkaa.

Kyllä se siitä. Elämä kantaa. Muista positiivinen asenne. Kannustuslauseet eivät auta, kun elämältä katoaa pohja ja horisontti.

Toipuminen lähtee siitä, että hyväksyy pikkuhiljaa uuden järkyttävän todellisuuden. Psykologian kielellä puhutaan traumaattisen kriisin työstämisestä.

Tyypillisiä traumaattisen kriisin laukaisijoita ovat onnettomuudet, läheisen kuolema tai äkillinen sairastuminen. Kriisin käsittelyssä on neljä vaihetta: sokki, reaktio, työstäminen ja uudelleensuuntautuminen.

1. Ensin tulee sokki

Traumaattisen kriisin sokkivaiheessa tietoisuus ja huomiokyky kaventuvat, todellisuudentaju horjuu. Tavallisia oireita ovat vetäytyminen, yliaktiivisuus, tapahtuman kieltäminen ja paniikkituntemukset.

Sokki on mielen aikalisä tilanteessa, jossa on mahdotonta käsitellä kaikkea uutta.

2. Reaktiovaihe valmistaa tulevaan

Reaktiovaiheessa traumaattinen kokemus tunkeutuu jatkuvasti mieleen. Ihminen yrittää päästä kärryille, miksi ja miten kaikki tapahtui.

Muutoksen täydellinen kieltäminen vähenee, ja tunteet heräävät. Prosessi sisältää usein ahdistuneisuutta, masennusta, itkuisuutta ja univaikeuksia.

3. Työstäminen on kovaa työtä

Työstämisvaiheessa ihminen alkaa rakentaa kielellistä kertomusta kokemastaan. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten tästä selviää. Kun työstämisvaihe etenee, keskittyminen tapahtuneeseen ja menneeseen elämään vähenee. Trauma alkaa hellittää.

Jos kriisireaktio lukkiintuu, tarvitaan ammattiapua.

4. Elämä kantaa sittenkin

Traumaattisen kriisin loppusuoralla ihminen alkaa pelata uusilla korteillaan ja elämä voittaa.

Elämä ei ole ennallaan, mutta joiltain osin se voi olla jopa todempaa, täydempää ja parempaa kuin ennen.

Traumaattisen kriisin työstäminen on tuottanut uudenlaisen luottamuksen. Elämä on arvaamaton, mutta elämisen arvoinen.

Lähde: Suomen mielenterveysseura

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.