Ministeri Pertti Salolainen, 81: ”Pelaan kaksi kertaa viikossa tennistä"

Päivä alkoi kevätkauden viimeisellä tennismatsilla entisten suurlähettiläiden peliporukassa. Tapaamme mailan varressa kahdesti viikossa, ja otteluiden lomassa pistämme maailmaa järjestykseen. Meillä on hyvät ja luottamukselliset keskustelusuhteet, joten kehon terveyden lisäksi hoituu myös sielu.

Olen entinen SM-tason kilpauimari ja käyn yhä kerran viikossa uimassa. Se on erinomaista terveysliikuntaa, eikä revähdyksistä ole vaaraa. Tennis sen sijaan jäykistää, ja lonkan ja ristiselän lihakset menevät helposti jumiin. Sauna ja venyttely ovat hyväksi, ja silloin tällöin käyn myös urheiluhierojalla. Se on aika rajua, ei todellakaan mitään silittelyä.

Lasi viiniä hyvässä seurassa

Iltapäivällä olin Säätytalolla ministeri Jaakko Iloniemen 90-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa, jonka ensimmäisenä puhujana oli tasavallan presidentti. Juhlallisuudet jatkuivat Björn Wahlroosin isännöimillä illallisilla upeassa Nordean vanhassa pankkisalissa.

Tarjoiluun kuului myös hyvät viinit. Nykyään juon aika vähän alkoholia. Illallisella voin maistella tervetuliaiskuohuvaa, mutta en koskaan juo lasia loppuun. Ruuan kanssa riittää yksi lasillinen hyvää viiniä. Nautin mielenkiintoisesta pöytäseurasta ja vilkkaista keskusteluista.

Huuliharppu ja tanssia

Olin ravintola Storyvillen terassin avajaisissa. Ilma oli kylmä, mutta hyvä rytmimusa oli pääasia. En piittaa ollenkaan modernista piipaa puupaa -jatsista, mutta vanha kunnon Dixieland-tyyli iskee suoraan suoneen.

Soitan itsekin jazzhuuliharppua. Soittamisen alkeet opin äidiltäni, joka oli lahjakas huuliharpisti ja soitteli kansanpelimannimusiikkia. Olen saanut jammailla sellaisten mestarien, kuin Seppo Hovin ja Antti Sarpilan kanssa Hiittisten jatseissa ja Storyvillessäkin.

En piittaa ollenkaan modernista piipaa puupaa -jatsista.

Jatsailun lisäksi tykkään myös tanssia. Harmi, ettei Helsingissä ole tanssipaikkaa, kauemmas lavoille en jaksa lähteä. Kaapelitehtaan uusi ja hieno Tanssin talokaan ei helpota meitä tanssinjanoisia.

Kaikenlainen kulttuuri on lähellä sydäntäni. Television puolella luontodokumentit ovat suuri intohimoni.

Stressiä ja lyhyitä yöunia suurlähettiläänä

Ystäväni Helena Petäistön kirjanjulkaisutapahtumassa keskustelimme Ranskan eduskuntavaaleista ja niiden vaikutuksesta Euroopan Unionin tulevaisuuteen.

1990-luvun alussa johdin neuvotteluja Suomen EU-jäsenyydestä. Se oli työtä vuorotta, ja erityisesti kaksi viimeistä vuotta olivat erittäin rankkaa aikaa. Silloin yöunet jäivät jatkuvasti jopa neljään tuntiin. Kun neuvottelut olivat ohi, tarvitsin muutosta, joten esitin presidentille toivomuksen, että haluan lähteä Lontooseen suurlähettilääksi.

Suurlähettiläänä oli toki stressiä, mutta se oli erilaista, helpommin siedettävää. Toisaalta lepääminen jäi Lontoossakin liian vähälle, sillä työpäivät olivat jatkuvasti ylipitkiä.

Lepääminen jäi Lontoossakin liian vähälle, sillä työpäivät olivat jatkuvasti ylipitkiä.

Stressi, unenpuute ja rankat aikataulut saivat ruokailutottumukseni keikahtamaan epäterveelliseksi. Virallisille vastaanotoille kuului ”pakkosyömistä”, joka oli punaista lihaa, rasvaisia cocktail-paloja ja muita herkkuja. Ruokailuajatkin olivat mitä olivat. Vieraana ei voinut oikein ruuasta kenkkuilla, joten lihoin kilon vuodessa, yhteensä kahdeksan kiloa.

Puolison menetys ja sairastuminen

Palasimme pysyvästi Lontoosta Suomeen joulun alla 2004. Vaimoni Anja kuoli syöpään seuraavan vuoden helmikuussa. Se oli elämäni traagisin kokemus.

Samana vuonna minulla todettiin sepelvaltimotauti. Onneksi tauti huomattiin ennen infarktia, mutta jouduin kuitenkin pallolaajennukseen. Hyvä puoli oli, että selvisin vain yhden verisuonen leikkauksella.

Se oli pelottavaa. Minä olin elänyt niin epäterveellistä elämää, että se uhkasi jo vakavalla tavalla terveyttäni. Anja taas oli pitänyt hyvää huolta terveydestään, ennen kuin sairastui syöpään. Lontoossakin hän lenkkeili joka päivä residenssimme vieressä Hyde Parkissa.

Toivuttuani leikkauksesta laihdutin liikakilot pois ja muutin ruokavalioni kasvispainotteiseksi. Punaisesta lihasta luovuin, mutta kalaa ja kanaa syön edelleen.

Luonnonsuojelija nyt ja aina

Lounastin tietokirjailija Tari Haahtelan kanssa. Olemme molemmat intohimoisia luonnonsuojelijoita.

Kaksi suurta elämäntehtävääni on nyt saatu maaliin. Suomi on Euroopan Unionin jäsen ja pian olemme Natossakin. Kolmas ja tärkein taistelu on vielä käynnissä, Suomen alkuperäisluonnon viimeisten rippeiden pelastaminen.

Luonto tuhoutuu nyt järkyttävällä vauhdilla.

Suomesta on vaarassa kadota kokonaan jopa 900 eliölajia. Monet lajit tarvitsevat vanhaa lahopuuta, jota on säilynyt hirvittävän vähän. Avohakkuun jäljiltä istutettu puupelto ei tule koskaan olemaan oikeaa metsää.

Olen aina sanonut, että ihmiskunta on matkalla helvettiin, ja tämä sukupolvi matkustaa sinne ensimmäisessä luokassa. Mutta luonto tuhoutuu nyt niin järkyttävällä vauhdilla, että todellisuudessa me joudumme sinne vielä alimmassa luokassa.

Metsä on terveysasema

Ymmärrän täysin nuorten ympäristöahdistuksen, ja välillä minuakin masentaa. Vaikka olen tässä asiassa peruspessimisti, en kuitenkaan lamaannu toivottomuuden alle. Jotta voin lunastaa paikkani ajattelevana ja tuntevana ihmisenä, minun on tehtävä osani. Luonnon tuhoaminen nostaa minussa vihaa, mutta viha on muutettava toiminnaksi.

Nuorena metsässä kulkiessani minusta tuntui, että metsä on kotini. Olin kuin alkuihminen, joka vaelteli metsässä ja seuraili sen elämää.

Metsä on ollut myös kirkkoni. En ole uskovainen, olen pikemminkin panteisti, joka näkee kauneutta ja jumalaisuutta kaikessa. Siinä on kyse luonnosta nauttimisesta ja luonnossa liikkujan omista elämyksistä.

Metsä on myös tehokas terveysasema, sillä luonnossa oleilemisen valtavat terveysvaikutukset on todistettu ihan tieteellisesti. Kyllähän luontoretket puhdistavat päätä.

Ruuanlaitto on luovuutta

Ruuanlaittaminen on minulle tapa rentoutua. Kun käyn ruokakaupassa, maltan tuskin odottaa, että pääsen kokkaamaan.

Taiteilija käyttää siveltimiään ja maalipurkkejaan, minä tykkään sommitella ja asetella annokset kauniisti. Se on minulle luovaa toimintaa. Tärkeintä on huippuluokan raaka-aineet, surkeista ei tule mitään.

Ruuanlaitto on minusta äärettömän helppoa ja mukavaa, ja minulla on monta bravuuria. Suurlähettiläsaikana minulla oli tapana hakea perjantaisin aina hyvät ainekset ja tehdä minulle ja vaimolleni viikonlopun ruuat. Söimme paljon meren antimia, esimerkiksi merikrotti on maukas ja upea kala. Usein paistoin sen voissa ja tein lisukkeeksi salaattia.

Lontoossa on paljon erinomaisia ravintoloita eri ruokakulttuureista. Siellä opin pitämään intialaisesta, kiinalaisesta ja italialaisesta ruuasta ja käyttämään itsekin mausteita.

Joskus luopuminen pelottaa

Olin kutsuvieraana seuraamassa puolustusvoimain lippujuhlaa ja valtakunnallista paraatia. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja eri aselajien joukot olivat järjestäytyneet upeasti. Paraatin jälkeen oli iltajuhla Maanpuolustuskorkeakoulun tiloissa Santahaminassa. Oli hieno ja isänmaallinen päivä.

En ole vielä oikein ymmärtänyt mitä eläkkeellä oleminen on. Jäin eduskunnasta pois vuonna 2019, mutta elämäni on samanlaista kuin ennenkin, ellei kiireisempää. Politiikkaa ja maailman menoa seuraan edelleen sanomalehdistä ja kansainvälisiltä uutiskanavilta erittäin tarkasti, siihen minulla menee monta tuntia joka päivä.

Toivon, että kun aikani tulee, en jäisi roikkumaan.

Vanhenemiseen liittyvä luopumisen ajatus käy joskus mielessä. Jos olen ihan rehellinen, niin kyllähän se pelottaa. Ainakaan en haluaisi jäädä muiden armoille, olen nähnyt niin paljon mitä se voi olla. Toivon, että kun aikani tulee, en jäisi roikkumaan, vaan lähtisin kertaheitolla ja yhdellä pamauksella.

Olen peruspositiivinen ihminen. Voima ja valoisuus tulee varmaan geeneistäni.

Luontokuvausta ja rakkautta

Ilmassa oli sadetta, joten lähdin vain lyhyelle luontokuvausretkelle Töölönlahdelle.

Olen harrastanut luontokuvaamista jo vuosia, ja kauneus ja estetiikka ovat minulle tärkeitä. Erityisesti linnut ovat minusta taidetta, niissä on niin uskomattoman hienoja värejä.

Rakkaudella on ollut elämässäni iso merkitys. Vaimoni Anja oli elämäni suurin rakkaus, meillä oli yhteiset lapset ja yhteinen historia.

Anja teki aina valtavasti minun hyväkseni. Kun järjestimme Lontoossa suurlähettilään residenssissä vastaanottoja, Anja neuvotteli ateriat kokin kanssa, laati istumajärjestykset, ja huolehti, että talo oli kauniisti kukin koristeltu. Hän oli erinomainen seuraihminen, fiksu ja kielitaitoinen. Anja oli myös erittäin kaunis nainen.

Tällä hetkellä olen vapaa mies. Rakkaus tulee, jos on tullakseen. Asiat ovat nyt kohdallaan, ja elän täyttä, mielenkiintoista elämänvaihetta.

Juttu on julkaistu ET-lehdessä 15/22.