Jutta Zilliacus, 96: ”Olen aina ollut hävyttömän terve”

Asun palvelutalossa, jossa on paljon entisiä kollegoitani ja vanhoja ystäviä, mutta myös aivan uusia ystäviä.

Lounaalla kuljen aina uusissa pöydissä keskustelemassa. Se on oikein virkistävää. Juttelemme kuulumisista, musiikista ja lapsista.

Luonani käy paljon ystäviä vierailulla, ja yhden ystäväni luona käyn syömässä rapuja aina elokuussa.

Olen saanut palvelutalossa uusia ystäviä.

Myös poikani ja miniäni sekä kolme lastenlastani käyvät tapaamassa minua täällä.

Pojanpoikani asui aiemmin perheineen Ruotsissa. Tapasin heitä ainoastaan kesäisin, joten kaipasin heitä kovasti. Nyt pakahdun onnesta, sillä he muuttavat takaisin Suomeen, jäädäkseen!

Iloitsen myös siitä, että lapsenlapsenlapseni ovat luonteeltaan hyvin avoimia ja suhtautuvat positiivisesti kaikkiin ihmisiin. Olen heille granny, jota he halaavat ja pussaavat.

Kaipaan Kyllikki Forsellia ja Brita Linbergia

Minulla on ollut tuuria, sillä olen saanut hienon ja viisaan miniän, samoin pojanpoikani vaimon. He ovat toteuttaneet hienosti tasa-arvoisuutta omilla aloillaan taidemuseon intendenttinä ja juristina. Kahdesta pojantyttärestäni taas on tullut minulle läheisiä ystäviä.

Lähimmät omat ystäväni ovat kuolleet. Paras ystävättäreni Kyllikki Forssell kuoli vuosi sitten, samoin Brita Lindberg, joka eli 101-vuotiaaksi. Heitä minä kaipaan.

Joskus minullakin on alakuloisia päiviä, jolloin tunnen olevani siipi maassa, mutta yleensä yritän katsoa asioita vaaleanpunaisessa valossa. Olen syntynyt positiivisena. Se saattaa tulla isältäni, joka oli sellainen vitsiveikko.

Tuolijumppa on tehokasta

Täällä palvelutalossa on kahdesti viikossa tuolijumppaa. Luulin ensin, että se olisi vain sellaista huitomista, mutta se onkin oikein kivaa.

Tuolijumpan vetäjä Elsa ymmärtää, että kaikkia lihaksia pitää käyttää. Osallistun jumppaan kaksi kertaa viikossa. Se kestää vain 20 minuuttia kerrallaan, mutta se on minulle ihan tarpeeksi.

Talossa on myös fysioterapeutin ja kampaajan palvelut.

En enää ehosta, se on jäänyt pois. Se on helpotus, sillä aikoinaan piti aina laittaa täysi meikki päälle. Joskus maalaan kyllä huulia.

Elokuvia, radio-ohjelmia ja kirjoja

Katselin juuri televisiosta Meryl Streepin elokuvan Rautarouva.

Luen myös aika paljon. Lainaan kirjoja palvelutalon kirjastosta ja miniäkin tuo niitä lainaksi. Yritän lukea eri kielillä, kuten ranskaksi ja saksaksi.

Luin juuri Lenita Airiston Noitanaisen ilosanoma -kirjan, se oli erittäin hauska. Olen tuntenut Lenitan jo nuoresta. Tapasimme aikoinaan toisiamme oopperan ensi-illoissa ja muotinäytöksissä.

Yritän lukea eri kielillä, kuten ranskaksi ja saksaksi.

Nykyään en viitsi enää mennä kulttuurin pariin, sillä rollaattorilla liikkuminen on niin hankalaa. Sen sijaan kuuntelen klassista musiikkia radiosta.

Joka arkipäivä kuuntelen radiosta Muistojen bulevardilla yhdeksän ja kymmenen välillä. Se on aivan loisto-ohjelma! Sieltä tulee kauniita vanhoja schlagereita, joista pidän kovasti.

Televisiosta seuraan Radion sinfoniaorkesterin konsertit. Katselin myös erittäin mielenkiintoisen taltioinnin Los Angelesista, jossa Esa-Pekka Salonen oli kapellimestarina, ja produktiossa oli mukana myös balettia.

Oma ura oli aluksi esiintymistä

Itse esiinnyin aivan lapsesta asti, se oli minulle luontevaa. Tanssin, lauloin tai soitin pianoa virolaisen seuran joulujuhlissa. Sen jälkeen mannekiinina toimiminen ja näytteleminen oli helppoa.

Minulla oli oma ohjelma Tesvisiossa eli Suomen ensimmäisellä televisiokanavalla. Vedin myös keskusteluohjelmaa. TV-Ykkösessä esiinnyin muun muassa Tiistaitiima-ohjelmassa. Pidin esiintymisestä, eihän sitä olisi muuten jaksanut tehdä.

Entinen kansanedustaja seuraa yhä politiikkaa

Televisiosta tuli eduskunnan kyselytunti, sen katselen aina. Entisenä kansanedustajana seuraan tiiviisti, mitä politiikassa ja maailmalla tapahtuu.

Tänään tietokoneelle tuli joku tyhmä vikaviesti, josta en ymmärtänyt mitään. Sain henkilökunnalta apua, ja kone toimi taas.

Tietokoneella osallistun keskusteluun Facebookissa. Siellä puhun mieluiten politiikasta. Natosta minä puhuin ja kirjoitin jo silloin, kun siitä ei oikein sopinut puhua, joten lunta tuli tupaan.

Politiikassa tuli välillä lunta tupaan.

En ole oikeastaan koskaan jäänyt eläkkeelle, vaikka luovuin vapaaehtoisesti kansanedustajuudestani kolmen kauden jälkeen. Sain lapsenlapsia ja halusin olla hyvä isoäiti heille.

Tavallaan en ole vieläkään eläkkeellä, koska minua kutsutaan radioon ja televisioon esiintymään ja haastatteluihin.

Internetissä seuraan ruotsinkielisiä lehtiä. Paperiversiona minulle tulee Helsingin Sanomat sekä Hufvudstadsbladet.

Ristikot ovat suosikkejani, niitä täytän usein. Mieli pysyy virkeänä melkein itsestään.

Ukrainan sota masentaa

Ukrainan hirvittävät tapahtumat tietysti masentavat. Olen niistä hyvin järkyttynyt.

Minua surettaa kovasti ukrainalaisten kärsimys, mutta myös venäläisen kansan kohtalo.

Virolainen isäni eli tsaarin ajan Venäjällä hyvin pitkään, ja hän kertoi aina pelkästään positiivisia asioita venäläisistä. Meillä oli myös paljon venäläisiä tuttavia. Venäläinen kansa on ihana, mutta heillä on aina ollut hirvittäviä johtajia.

Olen itsekin elänyt kahden sodan läpi. Paras ystävättäreni Kyllikki Forssell ja minä olimme neljätoistavuotiaita nuoria tyttöjä kun talvisota loppui. Muistan sen erittäin hyvin.

Muistan, kun talvisota loppui. Olin 14-vuotias.

Juttelimme silloin puhelimessa ja päätimme, että kun sota nyt loppui, voimme ostaa itsellemme korkeakorkoiset kengät. Niin teimmekin heti seuraavana kesänä, kun kumpikin täytimme viisitoista. Se oli siihen aikaan teinitytöiltä aika hurja päätös, niin ennakkoluuloisessa ajassa elimme silloin. Mutta olihan se aika humoristinen tempaus!

Vaikka maailmassa tapahtuu surullisia asioita, ei voi vaipua epätoivoon. Yritän lukea myös hyvistä asioista ja katsoa kivoja filmejä.

Hyvää ruokaa palvelutalossa

Palvelutalossa on erittäin hyvä keittiömestari. Me asukkaat tapaamme hänet kerran viikossa, ne ovat hyvin mielenkiintoisia keskusteluja. Saamme kertoa mistä pidämme ja mistä emme pidä. Keittiömestari saa kaikesta kiitoksia.

Olen aina itse ollut kaikkiruokainen, ainoastaan merimiespihveistä en välitä. Jos niitä on ruokalistalla, jätän lounaan väliin ja ostan respasta kaalipiirakoita tai voileipiä, ja syön ne hyvän lihaliemen kera.

Meillä on monta kertaa viikossa lohta, se on oikein tervetullutta. Usein on myös broileria. Tykkään hirveästi spagetista, jossa on jauhelihakastiketta ja tomaattiketsuppia.

Uimaan kaksi kertaa viikossa

Kävelin tänään ulkona kauniissa ilmassa.

Olen aiemmin kävellyt hyvin paljon, nyt en enää niin viitsi. Jos ulkona sataa, kävelen mieluiten palvelutalon pitkillä käytävillä. Ennen kuin menen lounaalle puoli yhdeltä, teen yleensä kävelyretken käytävillä. Jos menen ulos, kävelen talon ympäri kulkevaa reittiä.

Nuorena tanssin kovasti eri tanssiryhmissä, ja tietysti esiinnyin teatterissa. Uin myös hyvin paljon. Meillä oli ystävättäreni kanssa tapana käydä uimahallissa, saunomassa ja hieronnassa, ja sen jälkeen joimme kahvia. Se kuului ohjelmaamme joka viikko.

Uiminen auttaa kipeään selkään.

Tänään kävin myös uimassa. Selkänikamani ovat kuluneet ja niitä särkee kovasti, uiminen auttaa siihen erinomaisesti.

Palvelutalossani on sisäallas ja ulkoallas. Minä uin aina ulkona, jopa silloin kun sataa lunta.

Sisäaltaassa voi valita televisioruudusta jumppaliikkeet ja tehdä niitä vedessä. Toisinaan valitsen ruudulta jonkun voimisteluohjelman ja lämmittelen altaassa ennen uintia.

Uin aina puoli tuntia kerrallaan, kahdesti viikossa. Uimisen jälkeen hoidan jalkojani: laitan niihin voiteen.

Olen aina ollut hävyttömän terve. En kävele enää niin vilkkaasti kuin ennen, mutta muuten ei ole juuri hankaluutta.

Rentoutumislääke ja hyvät unet

Lääkäri on sanonut, että on ihan turha pyöriä hereillä, jos ei saa unta. Niinpä otan joka ilta puolikkaan rentoutumislääkkeen ja nukun makeasti koko yön. Herään vasta kuuden, seitsemän aikoihin.

Minulla on aina ollut hyvät unentaidot ja näen paljon kauniita unia. Unissa tapaan kuollutta aviomiestäni ja edesmenneitä ystäviäni. Juttelen heidän kanssaan mukavia, usein ajankohtaisista asioista.

Tapaan unissa kuollutta aviomiestni ja edesmenneitä ystäviäni.

Minulla on sellainen kiva kikka, että kuuntelen musiikkia kun menen nukkumaan. Minulla on pieni laite, joka sammuttaa musiikin 60 minuutin päästä.

Ennen kuin nukahdan, kuuntelen Georg Otsia, ihanaa ranskalaista Yves Montandia, oopperalaulaja Jonas Kaufmannia tai Frank Sinatraa. Joka ilta soitan jotain kivaa laulua, ehkä siksi näen niin mukavia unia.

Lasken leikkiä ja sanon tuttavilleni, että menin edellisenä yönä nukkumaan Georg Otsin kanssa. Ystävät katsovat silmät pyöreinä, ja ihmettelevät, että hänhän on kuollut.

Huumorilla on kyllä osuutta hyvään vointiin.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 9/22.