Kansanedustaja Hjallis Harkimosta tuli kasvissyöjä kokeilun kautta. Äidin tekemiä tillimunuaisia hän toisinaan kaipaa.
Kolme ja puoli vuotta sitten rupesin vegaaniksi. Halusin nähdä pystynkö siihen ja tehdä kokemuksestani videon Youtubeen.
Näin dokumentin, jonka mukaan ruokaa riittää paremmin kaikille, jos lihansyöntiä vähennetään. En silti ole mikään maailmanparantaja.
Ruokaa riittää paremin kaikille, jos lihansyöntiä vähennetään.
En syönyt vegaanina mitään eläinperäistä, paitsi kerran ravintolassa, kun teki mieli jättirapuja. Oli hemmetin hyvä olo ja painokin tippui.
Täysin vegaanina en kuitenkaan halunnut elää, siinä pitäisi olla keittiö täynnä papuja. Tarvitsen rinnalle kalaa, mutta lihaa en syö vieläkään.
Lihaa en syö vieläkään.
Kymmenen vuotta sitten sain sydänkohtauksen safarilla Etelä-Afrikassa. Enää kohtaus ei pelota. Eihän tässä muuta voi kuin syödä terveellisesti ja liikkua.
Verensokeria pitäisi kyllä saada alas, tällä hetkellä arvot ovat lähellä diabetesrajaa.
Pojille lihaa, minulle vegeä
Kun pojat ovat luonani, kokkaan heille joka päivä. Nuorin poikani Dan palasi juuri kouluunsa Amerikkaan, Leo aloitti armeijan, ja Joel asuu jo omillaan. On jo kova ikävä heitä ja yhteistä grillailua.
Kun grillaan poikieni kanssa, paistan heille pihvejä ja kanaa. En koskaan tuputa kasvissyöntiä. Syöminen on jokaisen oma asia. Pojat treenaavat paljon, joten pastaa on tässä perheessä lapattu.
Pastaa on tässä perheessä lapattu.
Yhdessä syömisen kulttuuri tuntuu kadonneen, mutta minä olen siitä pitänyt kiinni. Lapsuudessani ruoka oli joka päivä viideltä.
Juhlaruuista kaipaan äidin tekemiä tillimunuaisia, mutta joka lauantaisesta uunimakkarasta sain tarpeekseni.
Yksin ollessani syön epäsäännöllisemmin, vaikka eihän sen pitäisi olla vaikeaa: Aamulla puuroa ja marjoja, lounaalla salaattia ja illalla kalaa. Syömisestä ei kannata tehdä sen monimutkaisempaa.
Olin pelkkää luuta ja nahkaa.
Aikanaan yksinpurjehduksella maailman ympäri söin simppeliä sissimuonaa. Myrskyssä ruoka oli vain hengissä pysymistä varten. Laihduin hirveästi, kotiin palatessa olin luuta ja nahkaa.
Kaksi asiaa on minulle ruuassa tärkeintä: yhdessä oleminen sekä hyvinvointi. Kun syön terveellisesti ja lenkkeilen, oloni on hyvä ja energinen.
Jutun voi lukea kokonaan ET:n numerosta 18/2021.
Harry ”Hjallis” Harkimo, 67
- Sipoolainen kansanedustaja ja televisioesiintyjä, jolla on kolme poikaa.
- Harrastaa lenkkeilyä, golfia sekä ystäville ja perheelle kokkailemista.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
