Mitä silmälääkäri näkee silmistäsi? Teimme asiantuntijalle 7 kysymystä silmien terveydestä

Millaisia asioita silmälääkäri tutkii ikääntyvästä silmästä? 

Lähes kaikki silmätaudit alkavat yleistyä 45 ikävuoden jälkeen. Lääkäri tarkkailee etenkin muutoksia, jotka kertovat tavallisimmista ikääntyvien silmäsairauksista eli kaihista, glaukoomasta ja silmänpohjan tarkan näön alueen ikärappeumasta.

Kaihi aiheuttaa silmän linssin samenemisen, joka johtuu mykiön valkuaisaineiden muuttumisesta kirkkaista sameiksi.

Glaukooma tarkoittaa näköhermon vauriota, joka voi syntyä verenkierron heikkenemisen tai korkean silmänpaineen seurauksena. Jotta kaikki glaukooman muodot löydettäisiin, lääkärin täytyy muun muassa tutkia silmänpaine, tarkastella silmänpohjasta, miltä näköhermon pää näyttää, ja tutkia, onko näkökentässä puutosalueita.

Silmänpohjan ikärappeuman yleisempi muoto, kuiva ikärappeuma, on tarkan näkemisen alueelle kohdistuvaa valoaistinsolujen ja niiden alla olevien pigmenttisolujen kulumaa. Usein tälle alueelle kertyy ajan myötä kuonaa, jonka silmälääkäri voi havaita.

Mitä silmälääkärin tutkimus sisältää?

Aluksi silmälääkäri kyselee yleisestä terveydentilasta ja lääkityksistä, jotta saa käsityksen, onko niillä vaikutusta silmiin ja viittaavatko mahdolliset silmäoireet yleissairauksiin.

Sitten tutkitaan näöntarkkuus ja silmien taittovoima parhaan näöntarkkuuden selvittämiseksi. Silmänpaine mitataan silmän pinnalta. Jos keskustelussa on tullut esille jotain neurologisiin tauteihin liittyvää, lääkäri tutkii myös mustuaisten eli pupillien toiminnan ja silmän liikkeet. Mikroskooppitutkimuksella lääkäri tarkistaa silmän sisäisiä rakenteita: silmän etuosan eli sidekalvon, värikalvon, sarveiskalvon ja kovakalvon sekä linssin eli mykiön tilanteen. Tyypillisesti silmiin tiputetaan muutama mustuaista suurentava tippa. Silloin tällöin tutkimuksessa saatetaan laittaa myös silmän pintaa puuduttava tippa.

Miksi silmälääkäri käyttää ”sumentavia” tippoja? 

Lähinäköä sumentavat tipat suurentavat mustuaisen, jolloin lääkäri näkee silmän takaosaan eli silmänpohjaan. Tippojen jälkeen tarkastetaan silmän takaosa: verkkokalvo, suonikalvo, lasiainen ja näköhermo. Ilman tippoja laitteiden kirkas valo pienentäisi pupillin niin pieneksi, ettei silmän sisälle näkisi.

Tippojen ja mikroskoopin avulla lääkäri näkee silmästä kolmiulotteisen näkymän, joka paljastaa silmän rakenteen ja sen mahdolliset poikkeamat hyvin yksityiskohtaisesti.

Tippojen vaikutusta joudutaan odottamaan noin 15 minuuttia. Koska sivuvaikutuksena on näön sumeneminen, niiden jälkeen ei saa ajaa autolla. Vaikutus haihtuu parissa tunnissa.

Miten optikon tutkimus eroaa lääkärin tutkimuksesta? 

Optikko ei ole lääkäri eikä voi diagnosoida tai sulkea pois silmäsairauksia. Sen saa tehdä vain lääkäri. Optikko kuitenkin tuntee silmän rakenteen ja voi tunnistaa poikkeamia silmien tilanteessa. Tarvittaessa hän osaa ohjata silmälääkärin tutkimukseen.

Optikot myös ottavat silmänpohjakuvia, joista voidaan löytää silmäsairauksiin viittaavia muutoksia. Silmänpohjakamerat kuvaavat kuitenkin vain osan silmänpohjasta. Silmälääkärin menetelmillä taas nähdään silmänpohja kokonaan, myös sen reunamat, joissa näkyvät tietyt silmäsairaudet.

Lisäksi optikot mittaavat silmänpainetta, mikä voi paljastaa oireettoman, korkeapaineisen glaukooman. Tulosten tulkitsemiseen ja hoitopäätökseen tarvitaan silmälääkäri.

Voiko itse tunnistaa yleisimmät silmäsairaudet oireiden perusteella?

Glaukooma ei yleensä alkuvaiheessa aiheuta oireita, joten se voi löytyä vasta lääkärissä.

Kaihin ja kuivan ikärappeuman tyypillinen oire on tarkan näön heikkeneminen. Esimerkiksi pienempi teksti voi alkaa lukiessa puuroutua. Sairauksien edetessä oireet eroavat toisistaan: kaihissa lähi- tai kaukonäkö heikkenee tai sumenee, kirkkaat valot häikäisevät aiempaa enemmän ja kontrastinäkö heikkenee eli esimerkiksi harmaata tekstiä on vaikea erottaa taustasta. Oireita ei voi olla huomaamatta.

Kuivassa ikärappeumassa pienten yksityiskohtien erotus käy vaikeaksi, suorat viivat saattavat vääristyä ja taudin edetessä näkökentän keskelle voi syntyä pieniä aukkoja.

Kostea ikärappeuma aiheuttaa poikkeavimmat oireet: näkö heikkenee äkillisesti niin, että kuvat vääristyvät kuin huvipuiston peilisalissa, värinäkö muuttuu tai näkökentän keskelle ilmestyy erilaisia varjoja. Jos näitä oireita tulee, kannattaa hakeutua lääkäriin saman tien.

Kuinka usein yli 60-vuotiaan pitää käydä silmälääkärissä? 

Yleensä kahden kolmen vuoden välein, mutta useamminkin, jos suvussa on silmäsairauksia tai hoidetaan sairautta. Silmälääkäri määrittää yksilöllisen tarpeen.

Silmälääkäriin kannattaa mennä aina silloin, jos on äkillisiä tai eteneviä näköhäiriöitä, näkökyky on heikentynyt nopeasti, silmä on poikkeavan näköinen tai silmässä on kipua.

Ensimmäisen kerran silmälääkärissä pitäisi käydä viimeistään 45–50 ikävuoden paikkeilla. Jos silmät ovat terveet, paineet ovat kunnossa, eikä lähisuvussa ole silmäsairauksia, seuraava tarkastus voi olla kolmen–viiden vuoden päästä.

Jos näkee hyvin, eikä ole oireita, onko pakko käydä silmälääkärissä? 

Kannattaisi käydä, sillä moni silmäsairaus on pitkään oireeton. Yksi tärkeimmistä syistä on glaukooman seulonta. Glaukooman tavallisin muoto on avokulmaglaukooma. Siinä vaiheessa, kun se aiheuttaa näössä muutoksia, jotka ihminen itse huomaa, suurin osa näköhermosta on jo ehtinyt tuhoutua peruuttamattomasti. Riski kasvaa iän myötä: jopa joka kymmenes yli 80-vuotias sairastaa glaukoomaa.

Myös kuivan ikärappeuman muutoksia on silmässä nähtävissä jo ennen kuin näkö heikkenee. Ajoissa aloitettu hoito parantaa molemmissa sairauksissa näön ennustetta.

Joskus silmälääkärin tutkimuksessa voi löytyä jopa muu kuin silmäsairaus, josta ihminen ei tiedä: esimerkiksi aikuistyypin diabetes.

Asiantuntijana silmätautiopin professori ja ­ylilääkäri Tero Kivelä HUS Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Voit lukea jutun myös ET-lehdestä 9/23. Tilaajana pääset lukemaan lehden täältä. Jos et ole vielä ET-lehden tilaaja, tee tilaus tästä tai tutustu digilehdet.fi-palveluun.