Omaisen muistisairaus koettelee. Miten välttäisi arkipäivän karikot ilman ilmiriitaa? Opettele luovimaan.

  1. Älä huuda, älä tee äkkinäisiä liikkeitä, älä kiirehdi.
  2. Poista häiriöt, kuten melu.
  3. Kehitä rutiineja.
  4. Anna aikaa vastaamiseen.
  5. Käytä lyhyitä yksinkertaisia lauseita.
  6. Kysy yksi kysymys kerrallaan.
  7. Jos omainen ei ymmärrä, toista sanomasi.
  8. Puhu hitaasti ja ole selkeä.
  9. Älä puhu niin kuin lapselle. Muistisairas on aikuinen ihminen.
  10. Vältä rinnakkaiskeskusteluja.

Ja taas sama kysymys

"Mennäänkö ensi kesänä mökille Marjarantaan?” veljeni kysyy. ”Joo, mennään”, vastaan. Kohta hän toistaa kysymyksen. Kun hän tekee niin 25. kerran, räjähdän. Sitten pyydän anteeksi. Minuutin kuluttua sovinnosta veli kysyy vilpittömän innostuneena: ”Mennäänkö ensi kesänä Marjarantaan?”

Hankalinta omaiselle on sairauden alkuvaihe. Läheisestä, älykkäästä ihmisestä on tulossa toisenlainen. Vanhat roolimallit eivät pelaa.
Ehkä veli Marjarantaa ajattelemalla vakuuttaa itselleen, että elämä jatkuu. Ikävöikö hän kesää, lämpöä, suvun yhteisyyttä? Ohjaa keskustelu kesän muisteluun: mitä kivaa silloin tapahtui?

Valkoisia valheita

Äidillä on tapana usein kysyä, missä isä viipyy. Ensin vastasimme, että isä on kuollut, mistä äiti tavattomasti hätääntyi. Nyt olen pitänyt parempana vastata, että isä on matkalla kotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Niin, miksi kiusata äitiä isän kuolemalla? Hänhän kokee shokin aina uudestaan. Kun uuden surutyön mahdollisuutta ei ole, antaa hänen uskoa, että isä on tulossa. Pienet valkoiset valheet ovat paikallaan.
Suoranaisella pettämisellä voi olla monitahoiset seuraukset. Jos sanot vieväsi äitiä kaupungille, mutta menettekin hoitokotiin, se saattaa herättää epäluottamusta. Mutta tämäkin on tapauskohtaista. Hätä ei lue lakia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epäluuloja vastaan

Mummi on jatkuvasti huolissaan käsilaukustaan ja lompakostaan. Hän kadottaa ne usein ja syyttelee muita.

Joskus auttaa, kun ihmiselle annetaan valekäsilaukku, jossa on lompakko, kännykkä, avaimet ja silmälasit. Niiden ei tarvitse olla oikeita. Käsilaukku on merkki siitä, että asiat ovat hallinnassa.

Topakkuus auttaa

Isä tuli jouluksi kylään muistisairaitten kodista. Kun tuli lähdön aika, hän kieltäytyi nousemasta sohvalta, iso ja vahva mies. Sisareni, lastentarhanopettaja, kutsuttiin hätiin. Hän otti rivakan asenteen ja käytti sumeilematta lahjomista. Ja sai isän tottelemaan.

Topakkuus on hyväksi: suorat, selkeät komennot ja yksiselitteisyys. Nyt mennään! Nyt puetaan kengät, nyt takki! Myös lahjonta on sallittua.

Asiantuntijana dosentti Camilla Lindholm, joka on tutkinut
hoitohenkilökunnan ja muistisairaitten välistä kommunikaatiota
ja tehnyt aiheesta kirjan.

Muistineuvoja Jari Jokiluhta työskentelee Helsingin Alzheimer-yhdistyksessä. Hänellä on pitkä kokemus muistisairaiden kanssa toimimisesta.

Lainaus:

Topakkuus, rauhoittelu ja valkoiset valheet auttavat.
Totta.
Miksi pahoittaa vanhan mieltä kertomalla hänelle monta krt päivässä
että hänen muistelemansa rakkaat ovat vainajia?

OLen samaa mieltä. On vain rauhoitettava tilanne ja yritettävä luovia pikkuvalheiden ja hyvittämisen tiellä...
Huurillakin pärjää aika pitkälle sekä vanhojen, mukavien muistojen muistelemisessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla