Ei gluteenia, kiitos! Moni noudattaa nykyään gluteenitonta ruokavaliota, koska kokee sen tepsivän erilaisiin vatsavaivoihin.
Ei gluteenia, kiitos! Moni noudattaa nykyään gluteenitonta ruokavaliota, koska kokee sen tepsivän erilaisiin vatsavaivoihin.

Yksi laskee kaloreita, toinen proteiineja. Kolmas karttaa gluteenia ja neljäs ahdistuu lihansyönnistä. Miksi syömisestä on tullut niin monimutkaista?

Ystäväporukka on tulossa kylään ja jotain kivaa pitäisi tarjota. Yksi heistä ei syö vehnää ja toinen on juuri aloittanut FODMAP-dieetin. Porukassa on peräti kolme kasvissyöjää. Ystävistäni vain kahdella ei ole mitään ruokarajoitteita.

Peruskokki huokaa: miten keksiä jokaiselle sopivaa syömistä?

”Syöminen oli helppoa silloin, kun ruokaa oli niukasti.”

Harva enää ostaa kaupasta jugurttipurkkia tai lihaleikkelettä tutkimatta tuoteselostetta tai istuu ruokapöytään uhraamatta ajatustakaan sille, mitä ruoka sisältää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Syöminen oli helppoa silloin, kun ruokaa oli niukasti. Sitä syötiin, mitä saatiin, toteaa painonhallintaan ja syömishäiriöihin erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Susanna Anglé.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun hänen lapsuudessaan haluttiin syödä kanaa, ostettiin pakastettu könttä ja valmistettiin siitä ruoka. Nyt marketissa on kymmenen metriä pitkä hylly erilaisia broilerivalmisteita. Elämme yltäkylläisyydessä ja olemme pulassa valintojen kanssa.

Hämmennystä lisää tiedon tulva. Tutkimusuutisia ja muuta ruokatietoa tulee jatkuvana virtana, ja tieto on usein ristiriitaista. Valintojen ja tiedon yltäkylläisyys ylittää ihmisen kapasiteetin käsitellä kaikkea.

Ehdottomuus on harvoin hyväksi.

Rajoitukset helpottavat valintaa

Syömättä ei kuitenkaan voi olla, ja jokainen joutuu tekemään valintoja. Yksi keino koettaa selvitä tiedon ja tarjonnan tulvan keskellä on syömisen rajoittaminen. Erilaiset ruokavaliot ja ruokahifistelyn muodot selkeine sääntöineen voivat auttaa jäsentämään tietotulvaa. Jos ei syö lihaa tai vehnää, vaihtoehtojen määrä vähenee ja valinta helpottuu.

– Ihmisillä on pyrkimys hallintaan. Kun asiat ovat hallinnassa, olo tuntuu turvalliselta ja ihminen kokee olevansa oman elämänsä ohjaksissa, Anglé sanoo.

Myös ruuan jakaminen vältettäviin ja sallittaviin auttaa pärjäämään monimutkaisessa maailmassa.

– Kun asioita pitää yksinkertaistaa, meillä on taipumus ajatella mustavalkoisesti: sokeri on kokonaan paha, kasvikset hyviä.

Jos koululääketiede ei auta, haetaan apua ruuasta.

Ehdottomuus on kuitenkaan harvoin hyväksi. Jos pyrkii syömään aina sataprosenttisesti oikein, elämänlaatu kärsii helposti. Hyvä lääke liiallista ehdottomuutta vastaan on "80-sääntö": terveyden ja painonhallinnan kannalta riittää, kun 80 prosenttia ruokavaliosta on kohdallaan.

Luomua ja lattekiekuroita

Ruualla voi ilmaista myös identiteettiä ja vaikuttaa asioihin. Sillä pystyy kertomaan, kuka minä olen ja millaisia asioita arvostan. Yksi syö vain luomua ja lähiruokaa, koska haluaa olla eettinen kuluttaja. Toinen tutkii kahvipapuja ja lattekiekuroita ja ilmaisee sillä olevansa pikkuisen tavallista kahvinjuojaa tietävämpi.

– Moni haluaa kokeilla, miltä tuntuu olla esimerkiksi ilman valkoista sokeria tai vehnää. Ihmiset etsivät helpotusta väsymykseen, suolisto-oireisiin ja muihin vaivoihin ruokakokeilujen kautta. Jos koululääketiede ei auta, haetaan apua ruuasta, sanoo painonhallintaan erikoistunut psykologi Satu Lähteenkorva.

Hän ei näe ruokakokeiluissa mitään pahaa.

– On aika harmitonta jättää välipala pois tai todeta, etteivät jotkut tietyt ruuat sovi minulle. On yksilöllistä, millainen syöminen sopii kenellekin, Lähteenkorva sanoo.

Kuka tahansa voi tehdä ruokakokeiluja ja saada äänensä kuuluviin.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on monille tärkeää. Jos huomaa, että närästää tai turvottaa, on hyvä pysähtyäkin miettimään, mistä se voi johtua.

Mieli ja keho myös muuttuvat vuosien myötä. Se, mikä ennen on toiminut, ei ehkä toimikaan enää, kun esimerkiksi aineenvaihdunta iän myötä muuttuu.

Ihmetarinat koukuttavat

Perinteisellä lautasmallilla on yhä kannattajansa, mutta se on saanut myös paljon kyseenalaistajia. Yhteiskunnassa ei ole enää yhtä auktoriteettia tai yhtä oikeaa tapaa syödä. Kuka tahansa voi tehdä ruokakokeiluja ja saada äänensä kuuluviin.

Ruoka- ja terveysbloggaajat sekä muut kokemusasiantuntijat vaikuttavat valintoihimme, ja moni noudattaa heidän neuvojaan tai esimerkkiään.

– Ihminen on sosiaalinen olento. Me kuuntelemme mielellämme muita ihmisiä ja rakastamme tarinoita. Kiinnostuksemme herää, jos joku kertoo parantuneensa MS-taudista vehnättömällä dieetillä, Anglé toteaa ja viittaa muutama vuosi sitten julkisuuteen nousseeseen bloggaajaan.

Kaikkiin hapatuksiin ei kannata lähteä mukaan.

Aina ei ymmärretä, ettei maallikolla ole koulutusta asiaan eikä kokemusta kokonaiskuvan luomiseen samalla tavalla kuin ravitsemustieteilijällä.

– On aivan eri asia lukea yksittäisiä tutkimuksia ja tehdä niistä päätelmiä kuin tulkita tutkimuksen merkitystä laajemmasta näkökulmasta, Anglé huomauttaa.

Kaikkiin hapatuksiin ei siis kannata lähteä mukaan. Toisaalta, jos ruusukaalin pois jättäminen auttaa, niin se auttaa – riippumatta siitä, onko asiaa todistettu tieteellisesti.

Elämän ja kuoleman kysymys

Ruoka nostattaa tunteita. Kiinnostumme ja kiihdymmekin, jos jugurtista löytyy asetaldehydiä tai lihasta superbakteeria.

– Ruoka on oikeasti elämän ja kuoleman kysymys. Kaikilla täytyy olla siihen jonkinlainen suhde, Anglé toteaa.

Ruuan tarkoitus on pitää meidät hengissä ja antaa virtaa mutta myös tuottaa nautintoa ja mielihyvää.

”Ruoka on ristiriitainen asia: toisaalta ihana, toisaalta uhka.”

Nautinnon toinen puoli on se, että ruualla on myös ei-toivottuja seurauksia. Ruokaa voi syödä liikaa ja se voi lihottaa, mistä saattaa olla seurauksena diabetes. Olemme nykyisin hyvin tietoisia ruuan terveysvaikutuksista ja niitä tuodaan myös esille arkisissa tilanteissa. Jokainen on kuullut kahvipöydässä selittelyn: "Jos nyt yhden palan otan vielä, vaikka ei kyllä pitäisi."

– Ruoka on ristiriitainen asia: toisaalta ihana, toisaalta uhka. Ruoka houkuttaa, mutta siihen liittyy riskejä ja syömistä on siksi rajoitettava. Ei ole sama, mitä syömme. Tasapainoilu on haaste meille kaikille, Anglé sanoo.

Ennen seksi, nyt ruoka

Satu Lähteenkorva muistuttaa, että tämän päivän ulkonäkökeskeisyys tekee ruokasuhteemme monimutkaiseksi. Ulkonäöstä ja vartalosta on tullut monelle projekti, jossa omaa kehoa pitää muokata ja työstää.

– Kiristyvät vaatimukset ja kapea kauneusihanne luovat paineita. Monet pelkäävät, ettei heitä hyväksytä, ja se aiheuttaa voimakkaita tunteita ja tulkintoja. Moni kokee lihavuudesta syyllisyyttä ja ahdistusta, Lähteenkorva sanoo.

”Nyt ihmiset vilkuilevat kaupassa toistensa ostoskärryjä.”

Laihdutus- ja terveysvalistuksessa on usein tunteellinen ja moralistinen sävy. Lihavuus on kuin rikos, jolla aiheutetaan kuluja yhteiskunnalle.

– Entisaikaan seksi oli asia, jota moralisoitiin. Nyt ihmiset vilkuilevat kaupassa toistensa ostoskärryjä, miettivät muiden ruokavalintoja ja paheksuvat holtitonta nautiskelua. Syömisestä on tullut tämän ajan seksi, Anglé sanoo.

Missä menee syömishäiriön raja?

Ruokarajoituksista voi tulla ongelma, jos omien syömistapojen noudattaminen on ehdotonta ja jäykkää, eikä niistä pysty joustamaan missään tilanteessa. Vaarana on, että ruokakiihkoilu kallistuu syömishäiriön puolelle.

– Syömishäiriössä ruoka ahdistaa ja täyttää mieltä usein niin paljon, että ihminen miettii jatkuvasti ruokaa sekä menneitä ja tulevia syömisiään. Syömishäiriöinen mittaa syömisellä myös omaa onnistumistaan ja epäonnistumistaan, Anglé sanoo.

”Olemme vieraantuneet syömisestä, ja siitä on tullut monelle luonnotonta.”

Yleisin syömishäiriö on epätyypillinen syömishäiriö, jota esiintyy kaikenikäisillä. Se on sekamuotoinen syömishäiriö, johon voi liittyä niin paastoamista, ahmimista kuin normaaliakin syömistä. Suhde ruokaan on mutkikas ja syömiseen liittyvät tunteet usein häiriintyneet.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan 90 prosentilla länsimaalaisista on syömishäiriö.

– Ruuasta on tullut ylianalysoitua. Olemme vieraantuneet syömisestä, ja siitä on tullut monelle kauhean luonnotonta. Se, että mindfulness on tuotu syömiseen, tarkoittaa, että meidän pitää opetella yksi maailman luonnollisimmista asioista takaisin, Lähteenkorva sanoo.

Lupa nauttia

Sekä Lähteenkorva että Anglé peräänkuuluttavat rentoutta. Syöminen ei ole niin vakava asia. Säännöllisyydellä, kohtuullisuudella ja monipuolisuudella pärjää mainiosti. Hyvään ruokavalioon kuuluu joustavuus: jokaisen suupalan ei tarvitse olla täydellinen tai superterveellinen. Joustava asenne syömiseen on tutkitusti myös yksi painonhallinnan avaintekijöistä.

– Rentoutta voi oppia, kun opettelee olemaan läsnä aistit avoinna. Syödessä on mahdollisuus itsensä ja muiden kohtaamiseen, Lähteenkorva muistuttaa.

Nauttimisen avulla voi oppia pois ylianalysoinnista.

Samalla tavalla kuin nautimme kaikilla aisteilla luonnossa, voisimme nauttia myös ruokapöydässä. Onpa kauniita värejä. Maistuupa hyvältä, mikä tämä maku on? Näin voimme oppia pikkuhiljaa pois ylianalysoinnista ja kaloreiden, rasvojen ja proteiinien pähkäilystä.

– Kieli luo mieltä ja mieli luo kieltä. Jos annamme mielen tuottaa analyyttistä puhetta, se vahvistuu. Jos tuomme toistuvasti rinnalle lempeää puhetta, sisäinen puhe alkaa muuttua, Lähteenkorva sanoo.

Porukalla syödessä kannattaa palata yhteisöllisyyteen. Voi keskittyä siihen, keitä täällä on ja nauttia siitä, kuinka kiva on olla ystävien kanssa pöydän ääressä – sen sijaan, että kyselee, mitä tuossa lohipiirakassa on.

Artikkeli on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 1/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla