Puolukan happamat aineet hoitavat virtsateitä ja helpottavat marjojen säilömistä.

Pissatulehduksen estoon 

Puolukkaa, kuten myös sen sukulaiskasvia karpaloa, on perinteisesti käytetty virtsateiden hoitoon. Molempien marjoissa on prosyanidiineja, jotka tuhoavat bakteereja ja estävät niiden tarttumista virtsateiden limakalvoille. Myös marjojen happamat aineet auttavat ehkäisemään virtsatietulehduksia.

Samaa hyvää kuin ruisleivässä 

Puolukassa on lignaaneja eniten kaikista luonnonmarjoista. Lignaanit ovat kasviestrogeeneja, jotka saattavat ehkäistä hormoniperäisten syöpien kehittymistä. Tärkein lignaanien lähde on Suomessa ruisleipä.

Vitamiineja ja väriaineita 

Puolukka ja muut marjat sisältävät antosyaaneja, jotka antavat marjoille niiden punaisen, violetin tai sinisen värin. Antosyaanien arvellaan hidastavan solujen vanhenemista ja tekevän hyvää niin sydämelle, aivoille kuin silmillekin. Puolukassa on reilusti myös rasvaliukoista E-vitamiinia, joka on antioksidantti ja suojaa elimistön rasvaisia rakenteita vapaiden happiradikaalien rappeuttavilta vaikutuksilta.

Omenaa kuitupitoisempi 

Puolukka päihittää kuitupitoisuudellaan useat hedelmät, kuten omenan, appelsiinin ja banaanin. Luonnonmarjojen sarjassa puolukka pärjää huonommin: esimerkiksi lakassa, tyrnimarjassa, mustikassa ja karpalossa on enemmän kuitua kuin puolukassa.

Huoletta pakkaseen 

Pakastaminen tai kuumentaminen ei tuhoa puolukan hyödyllisiä yhdisteitä. Ne säilyvät niin kauan kuin marjan värikin on tallella. Puolukka sisältää runsaasti säilyvyyttä edistävää bentsoehappoa. Puolukat säilyvät siis myös raakasurvoksena viileässä.

Asiantuntija: ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen. Lähteenä lisäksi terveyskirjasto.fi ja arctic-flavours.fi.
R. Törrönen ja E. Sarkkinen: Yhteenveto tieteellisestä näytöstä koskien mustikan, karpalon ja puolukan ravitsemus- ja terveysvaikutuksia, sitra.fi.

Teen juonti tekee sydämelle hyvää monin tavoin.

Teen sielu on teaniini

Teen lehdet sisältävät satoja eri ainesosia, jotka uuttuvat haudutettaessa veteen. Lehdet sisältävät teiinin eli teen kofeiinin lisäksi rentouttavaa teaniinia, vitamiineja, kivennäisaineita sekä kasvikunnan tehokkaimpia antioksidantteja. Niistä tärkein on epigallokatekiinigallaatti. 

Runsaat terveysvaikutukset

Teen antioksidantit parantavat muistia ja vastustuskykyä, alentavat veren kolesterolitasoa ja edistävät sydämen ja verisuonten terveyttä. Runsas teen juonti saattaa hillitä syöpäsolujen kasvua ja ehkäistä syöpiä.

Teen flavonoidit toimivat elimistössä antioksidantteina. Ne voivat suojata soluja ikääntymisen aiheuttamilta muutoksilta. 

Katekiinien on havaittu vähentävän hampaisiin muodostuvaa plakkia.

"Teetä juodessa maailman melu unohtuu." – Kiinalainen sananlasku

Valkoinen on voittaja

Vihreässä teessä on enemmän antioksidantteja kuin mustassa. Erityisen terveellisenä pidetään valkoista teetä, joka valmistetaan avautumattomista nuppulehdistä. Niihin on tiivistynyt koko teelehden elinvoima. Antioksidantit myös säilyvät hyvin, sillä valkoista teetä käsitellään valmistusvaiheessa vain vähän ja lyhyesti.

Bakteeri- ja virusperäisiä tulehduksia voi saada hillittyä valkoista teetä huomalla. Se myös vahvistaa immuunipuolustusta.

Japanilaisissa tutkimuksissa on saatu tuloksia, joiden mukaan vihreän ja valkoisen teen juojat sairastuvat sepelvaltimotautiin ja aivohalvauksiin kuin mustan teen juojat.

Vihreän teen uskotaan auttavan painonpudotuksessa, sillä sen juominen voi ehkäistä näläntunnetta ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Sellaisenaan nautittuna vihreässä teessä ei ole melkein lainkaan kaloreita.

Kofeiini virkistää

Teen kofeiinin määrä riippuu teelaadusta ja -lajikkeesta, lehtien koosta, kasvualueesta ja teen haudutusajasta. Valmiissa teejuomassa on keskimäärin puolet vähemmän kofeiinia kuin kahvissa. Vahvimmillaan tee voi kuitenkin olla yhtä kofeiinipitoista kuin kahvi.

Kofeiinittomia teelaatuja löytyy kaupoista, ja rooibos sekä monet muut yrttiteet ovat luontaisesti kofeiinittomia.

Asiantuntijana toimitusjohtaja Ari Santamäki Aaro Forsman Oy:stä. Lisäksi lähteenä Sirpa Nordqvist, Markku Peltola ja Susanne Gruneklee: Tee Hetkestä Elämys. Pen & Paper 2014.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 17/2017.

Pieni yksittäinen muutos ruokailutottumuksissa on yllättävän tehokas apu painonpudotuksessa.

1. Tutki pakkauksia

Suosi ruokia, joissa on pieni energiatiheys eli sellaisia, joissa on energiaa 120–150 kcal/100 grammassa. Paino pysyy ennallaan, kun päivän aterioiden keski­määräinen kaloritiheys on alle 150 kcal/100 g. Alle 120 kcal/100 g sisältävät ruuat auttavat pudottamaan painoa.

2. Älä hotki

Aivot saavat viestin kylläisyydestä vasta 20 minuuttia syömisen aloittamisen jälkeen. Syö siis hitaasti ja pureskele rauhassa. Keskity syömiseen ja nauti ruuasta ja ruokaseurasta.

3. Vaihda lautanen

Annoskoolla on suuri merkitys painonhallinnassa. Isolle lautaselle otetaan paljon ruokaa, koska normaali annos saa lautasen näyttämään vajaalta. Kannattaa siis syödä pienemmältä lautaselta. Silloin syöt vähemmän, mutta tulet silti kylläiseksi.

4. Suosi keittoja

Keitot sisältävät runsaasti vettä, joten niiden energiapitoisuus on pieni. Keittoja syömällä tulet kylläiseksi vähemmillä kaloreilla. Aterian kanssa erikseen juotu vesi ei sen sijaan aiheuta kylläisyyttä. Ilmiö perustuu mahalaukun toimintaan.

5. Syö illallakin

Päivässä kannattaa syödä 3–5 ateriaa säännöllisin väliajoin. Jos syö harvemmin, nälkä kasvaa ja illalla tulee ahmittua. Kellonaika sinänsä ei ratkaise painonhallinnassa, vaan koko päivän aikana saatu energiamäärä. Syö kevyt iltapala pari tuntia ennen nukkumaanmenoa.

6. Herkuttele

Kaloreiden vähentäminen arkisista ruokavalinnoista on tehokkaampaa kuin satunnaisista herkuista luopuminen. Herkuissa on silti eroja: esimerkiksi yhdessä sokerimunkissa on noin 244 kcal, tavallisessa pullassa vain 144 kcal.

Asiantuntijoina ravitsemusasiantuntija (ETM) Heli Reinivuo, professori ja sisätautilääkäri Pertti Mustajoki, terveyskirjasto.fi

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 8/2017.