Puolukan happamat aineet hoitavat virtsateitä ja helpottavat marjojen säilömistä.

Pissatulehduksen estoon 

Puolukkaa, kuten myös sen sukulaiskasvia karpaloa, on perinteisesti käytetty virtsateiden hoitoon. Molempien marjoissa on prosyanidiineja, jotka tuhoavat bakteereja ja estävät niiden tarttumista virtsateiden limakalvoille. Myös marjojen happamat aineet auttavat ehkäisemään virtsatietulehduksia.

Samaa hyvää kuin ruisleivässä 

Puolukassa on lignaaneja eniten kaikista luonnonmarjoista. Lignaanit ovat kasviestrogeeneja, jotka saattavat ehkäistä hormoniperäisten syöpien kehittymistä. Tärkein lignaanien lähde on Suomessa ruisleipä.

Vitamiineja ja väriaineita 

Puolukka ja muut marjat sisältävät antosyaaneja, jotka antavat marjoille niiden punaisen, violetin tai sinisen värin. Antosyaanien arvellaan hidastavan solujen vanhenemista ja tekevän hyvää niin sydämelle, aivoille kuin silmillekin. Puolukassa on reilusti myös rasvaliukoista E-vitamiinia, joka on antioksidantti ja suojaa elimistön rasvaisia rakenteita vapaiden happiradikaalien rappeuttavilta vaikutuksilta.

Omenaa kuitupitoisempi 

Puolukka päihittää kuitupitoisuudellaan useat hedelmät, kuten omenan, appelsiinin ja banaanin. Luonnonmarjojen sarjassa puolukka pärjää huonommin: esimerkiksi lakassa, tyrnimarjassa, mustikassa ja karpalossa on enemmän kuitua kuin puolukassa.

Huoletta pakkaseen 

Pakastaminen tai kuumentaminen ei tuhoa puolukan hyödyllisiä yhdisteitä. Ne säilyvät niin kauan kuin marjan värikin on tallella. Puolukka sisältää runsaasti säilyvyyttä edistävää bentsoehappoa. Puolukat säilyvät siis myös raakasurvoksena viileässä.

Asiantuntija: ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen. Lähteenä lisäksi terveyskirjasto.fi ja arctic-flavours.fi.
R. Törrönen ja E. Sarkkinen: Yhteenveto tieteellisestä näytöstä koskien mustikan, karpalon ja puolukan ravitsemus- ja terveysvaikutuksia, sitra.fi.