Suola on makuasia – paitsi terveyden kannalta. Opettele uusi tapa nauttia suolaa ja suolasta, ja vältä samalla liikasaanti.

Ruoanlaitossa suola on ongelmallinen. Se parantaa ruokien makua, sen maistaa helposti, mutta samalla muut maut peittyvät. Vähäisempi määrä saa ruoat tuntumaan usein mauttomilta. Helpoimmin suolan vähentäminen onnistuu vaiheittain, sillä vähäsuolaisempaan tottuminen vie aikansa.

Suolan järkevä käyttö ruoanlaitossa kannattaa opetella. Lisää siis suola valmistuksen loppuvaiheessa tai vasta pöydässä. 

Moni laittaa tavan vuoksi suolaa ruokiin heti valmistuksen alussa, jolloin maku laimenee. Muiden makuaineiden, kuten kasvisten, pippureiden, inkiväärin, valkosipulin, chilin ja yrttien määrä ruoissa vähentää tarvetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varsinkin liharuokiin suola kannattaa lisätä kypsentämisen jälkeen, jolloin se ei vedä valmistuksen aikana nesteitä lihasta. Pintasuolaamisella saa pienellä määrällä suolaisen suutuntuman.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Makua sormisuolasta

Sormisuolan kiteet tuovat ruokaan eri tavalla makua kuin se tutuin valkoinen jodisuola. Pieniin astioihin pakatut erikoissuolat antavat hyviä ja jopa aiempaa terveellisempiä elämyksiä ruokapöytään. 

Sormisuolassa on sama määrä natriumia kuin halvassa jodisuolassa, mutta hinnan, maun ja ruoanvalmistustekniikan takia sormisuolaa tulee käytettyä vähemmän.

Myöskään aromivahventeisiin (esimerkiksi natriumglutamaatti E612) piiloutuneen natriumin ei tarvitse kuulua kenenkään päivittäiseen ruokapöytään. Suolan syöminen suolana, ei piilossa, on järkevää.

Mukaan suolatalkoisiin!

Elintarviketeollisuuden merkitys ruokien suolamäärien vähentämisessä on tärkeä, koska syömme yhä usein teollisuuden valmistamaa ruokaa.

Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan saamme reilun kolmanneksen suolasta viljavalmisteista ja miehet toisen kolmanneksen liharuoista. Teollisuuden pitäisi siis valmistaa erityisesti vähäsuolaisia leipiä, valmisruokia, leikkeleitä ja juustoja, jotta suolan saanti saataisiin laskuun. Suolan vähentäminen ei onnistu, elleivät myös ammattikeittiöt innostu asiasta ja tarkista reseptien natriumpitoisuutta.

Sydänliiton julkaisema Sydänmerkki on tuttu ja helppo keino tarkkailla kaupoissa ruoka-aineiden terveellisyyttä. Sydänmerkki voi nykyisin näkyä myös ravintoloissa ja ruokapalveluissa. Niiden linjastoihin ja ruokalistoihin ilmestyvä sydäntunnus kertoo, että kyseinen ruoka on suola- ja rasvapitoisuuksiltaan terveellistä.

Tarpeellinen natrium

Tasapäinen teelusikallinen suolaa eli natriumkloridia (NaCl) on riittävä määrä päivässä. 

Naisten saantisuositus on 1,5–6 g päivässä, miesten puolestaan 1,5–7 g. Suomessa suolaa saadaan selvästi suositusta enemmän, naiset 6,8 g ja miehet 9,3 g päivässä.

Luonto on järjestänyt natriumin saannin hienosti. Se hoituu ilman suolalisäystäkin, sillä natriumia on kaikissa ruoka-aineissa. Ylenpalttinen käyttö on verraten uusi tulokas ihmiskunnan historiassa. Suola oli pitkään ”herrojen herkku”, johon tavallisella kansalla ei ollut edes varaa.

Suolan natrium on ihmiselle välttämätön alkuaine. Se pitää yllä elimistön nestetasapainoa sydämen, lihasten ja hermoston toiminnassa. Tärkeää on nimenomaan tasapaino – tarpeeksi, mutta ei liikaa.

Liiallinen suolansaanti sekoittaa kehon kivennäistasapainon, nostaa verenpainetta ja lisää aivohalvauksen, sydänkohtauksen ja mahasyövän vaaraa. Myös turvotus ja munuaisten työmäärä lisääntyvät elimistön suolataakan alla.

Lisätietoa: www.sydanliitto.fi, www.sydanmerkki.fi

Suolaa, suolaa...

  • Ruokasuolaa saadaan maaperän suolaesiintymistä tai merivedestä haihduttamalla.
  • Merisuola on pääasiassa natriumloridia (94 %). Raikkaan makuinen suola sopii karkeana kalojen suolaamiseen ja myllysuolaksi, hienorakenteisena kaikkeen ruoanvalmistukseen. Kiteiksi muodostunutta merisuolaa käytetään arvostettuna sormisuolana.
  • Mineraalisuolassa ruokasuolan natriumin määrää on vähennetty ja korvattu esimerkiksi kaliumilla. Ei sovi säilöntään eikä esimerkiksi kalan suolaamiseen.
  • Jodioituun suolaan on lisätty jodia, koska emme saa sitä tarpeeksi ruoasta. Jodi estää kilpirauhasen suurentumisen.
  • Sormisuola, gourmet-suola on hitaasti meri­suolasta kiteytynyttä suolaa. Maku on raikas eikä peitä ruoan makua. Sopii pintasuolaukseen. Uusin trendi on maustettu gourmet-suola.
  • Kristallisuola eli himalajasuola louhitaan kallioperästä. Se sisältää natriumin lisäksi pieniä määriä monia tarpeellisia alkuaineita.
  • Intiaanisuola eli ruususuola louhitaan Bolivian vuoristosta. Suolan nimi tulee punertavasta väristä, joka on peräisin muun muassa raudasta.

Näin vähennät...

  • Lue pakkausmerkintöjä, valitse vähäsuolainen tai suolaton tuote. Sydänmerkki auttaa valitsemaan oikein.
  • Tarkista leipien, margariinin, juustojen, lihaleikkeleiden, kalavalmisteiden ja valmisruokien suolapitoisuudet.
  • Mineraalisuolan avulla voit vähentää natriumin määrää.
  • Vähennä suola ruoanlaitossa puoleen totutusta. Käytä mittalusikkaa, tarkka mittaus auttaa hahmottamaan suolan määrän.
  • Korvaa suola muilla mausteilla. Lisää yrttejä, pippureita, valkosipulia, inkivääriä, hapoksi sitruunamehua. Mehevät kasvikset antavat runsaasti makua. 
  • Tarkista mausteseosten suolapitoisuus ja vältä valmismarinadeja. Valitse puhtaita perusraaka-aineita.
  • Lisää suola ruokaan vasta pöydässä. Suu havaitsee pinta­suolan helpommin kuin ruoanvalmistuksessa lisätyn suolan.

Mikä avuksi kun en osaa käyttää suolaa sopivasti. Tiedän kyllä suolan vähennyskonstit, mutta tieto ei siirry käytäntöön. Elimistöni on riippuvainen suolasta. Joka päivä on saatava suolaa ja paljon. Kaapissa on aina suolakalaa, suolakurkkuja, suolaista lihaa ym. Kaiken lisäksi ruokiin on lisättävä suolaa, jotta pystyn syömään sitä. Kun toiset syövät välipalaksi vaikka patukoita, minä syön suolakurkkuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla