Suola on makuasia – paitsi terveyden kannalta. Opettele uusi tapa nauttia suolaa ja suolasta, ja vältä samalla liikasaanti.

Ruoanlaitossa suola on ongelmallinen. Se parantaa ruokien makua, sen maistaa helposti, mutta samalla muut maut peittyvät. Vähäisempi määrä saa ruoat tuntumaan usein mauttomilta. Helpoimmin suolan vähentäminen onnistuu vaiheittain, sillä vähäsuolaisempaan tottuminen vie aikansa.

Suolan järkevä käyttö ruoanlaitossa kannattaa opetella. Lisää siis suola valmistuksen loppuvaiheessa tai vasta pöydässä. 

Moni laittaa tavan vuoksi suolaa ruokiin heti valmistuksen alussa, jolloin maku laimenee. Muiden makuaineiden, kuten kasvisten, pippureiden, inkiväärin, valkosipulin, chilin ja yrttien määrä ruoissa vähentää tarvetta.

Varsinkin liharuokiin suola kannattaa lisätä kypsentämisen jälkeen, jolloin se ei vedä valmistuksen aikana nesteitä lihasta. Pintasuolaamisella saa pienellä määrällä suolaisen suutuntuman.

Makua sormisuolasta

Sormisuolan kiteet tuovat ruokaan eri tavalla makua kuin se tutuin valkoinen jodisuola. Pieniin astioihin pakatut erikoissuolat antavat hyviä ja jopa aiempaa terveellisempiä elämyksiä ruokapöytään. 

Sormisuolassa on sama määrä natriumia kuin halvassa jodisuolassa, mutta hinnan, maun ja ruoanvalmistustekniikan takia sormisuolaa tulee käytettyä vähemmän.

Myöskään aromivahventeisiin (esimerkiksi natriumglutamaatti E612) piiloutuneen natriumin ei tarvitse kuulua kenenkään päivittäiseen ruokapöytään. Suolan syöminen suolana, ei piilossa, on järkevää.

Mukaan suolatalkoisiin!

Elintarviketeollisuuden merkitys ruokien suolamäärien vähentämisessä on tärkeä, koska syömme yhä usein teollisuuden valmistamaa ruokaa.

Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan saamme reilun kolmanneksen suolasta viljavalmisteista ja miehet toisen kolmanneksen liharuoista. Teollisuuden pitäisi siis valmistaa erityisesti vähäsuolaisia leipiä, valmisruokia, leikkeleitä ja juustoja, jotta suolan saanti saataisiin laskuun. Suolan vähentäminen ei onnistu, elleivät myös ammattikeittiöt innostu asiasta ja tarkista reseptien natriumpitoisuutta.

Sydänliiton julkaisema Sydänmerkki on tuttu ja helppo keino tarkkailla kaupoissa ruoka-aineiden terveellisyyttä. Sydänmerkki voi nykyisin näkyä myös ravintoloissa ja ruokapalveluissa. Niiden linjastoihin ja ruokalistoihin ilmestyvä sydäntunnus kertoo, että kyseinen ruoka on suola- ja rasvapitoisuuksiltaan terveellistä.

Tarpeellinen natrium

Tasapäinen teelusikallinen suolaa eli natriumkloridia (NaCl) on riittävä määrä päivässä. 

Naisten saantisuositus on 1,5–6 g päivässä, miesten puolestaan 1,5–7 g. Suomessa suolaa saadaan selvästi suositusta enemmän, naiset 6,8 g ja miehet 9,3 g päivässä.

Luonto on järjestänyt natriumin saannin hienosti. Se hoituu ilman suolalisäystäkin, sillä natriumia on kaikissa ruoka-aineissa. Ylenpalttinen käyttö on verraten uusi tulokas ihmiskunnan historiassa. Suola oli pitkään ”herrojen herkku”, johon tavallisella kansalla ei ollut edes varaa.

Suolan natrium on ihmiselle välttämätön alkuaine. Se pitää yllä elimistön nestetasapainoa sydämen, lihasten ja hermoston toiminnassa. Tärkeää on nimenomaan tasapaino – tarpeeksi, mutta ei liikaa.

Liiallinen suolansaanti sekoittaa kehon kivennäistasapainon, nostaa verenpainetta ja lisää aivohalvauksen, sydänkohtauksen ja mahasyövän vaaraa. Myös turvotus ja munuaisten työmäärä lisääntyvät elimistön suolataakan alla.

Lisätietoa: www.sydanliitto.fi, www.sydanmerkki.fi

Suolaa, suolaa...

  • Ruokasuolaa saadaan maaperän suolaesiintymistä tai merivedestä haihduttamalla.
  • Merisuola on pääasiassa natriumloridia (94 %). Raikkaan makuinen suola sopii karkeana kalojen suolaamiseen ja myllysuolaksi, hienorakenteisena kaikkeen ruoanvalmistukseen. Kiteiksi muodostunutta merisuolaa käytetään arvostettuna sormisuolana.
  • Mineraalisuolassa ruokasuolan natriumin määrää on vähennetty ja korvattu esimerkiksi kaliumilla. Ei sovi säilöntään eikä esimerkiksi kalan suolaamiseen.
  • Jodioituun suolaan on lisätty jodia, koska emme saa sitä tarpeeksi ruoasta. Jodi estää kilpirauhasen suurentumisen.
  • Sormisuola, gourmet-suola on hitaasti meri­suolasta kiteytynyttä suolaa. Maku on raikas eikä peitä ruoan makua. Sopii pintasuolaukseen. Uusin trendi on maustettu gourmet-suola.
  • Kristallisuola eli himalajasuola louhitaan kallioperästä. Se sisältää natriumin lisäksi pieniä määriä monia tarpeellisia alkuaineita.
  • Intiaanisuola eli ruususuola louhitaan Bolivian vuoristosta. Suolan nimi tulee punertavasta väristä, joka on peräisin muun muassa raudasta.

Näin vähennät...

  • Lue pakkausmerkintöjä, valitse vähäsuolainen tai suolaton tuote. Sydänmerkki auttaa valitsemaan oikein.
  • Tarkista leipien, margariinin, juustojen, lihaleikkeleiden, kalavalmisteiden ja valmisruokien suolapitoisuudet.
  • Mineraalisuolan avulla voit vähentää natriumin määrää.
  • Vähennä suola ruoanlaitossa puoleen totutusta. Käytä mittalusikkaa, tarkka mittaus auttaa hahmottamaan suolan määrän.
  • Korvaa suola muilla mausteilla. Lisää yrttejä, pippureita, valkosipulia, inkivääriä, hapoksi sitruunamehua. Mehevät kasvikset antavat runsaasti makua. 
  • Tarkista mausteseosten suolapitoisuus ja vältä valmismarinadeja. Valitse puhtaita perusraaka-aineita.
  • Lisää suola ruokaan vasta pöydässä. Suu havaitsee pinta­suolan helpommin kuin ruoanvalmistuksessa lisätyn suolan.
Vierailija

Sopivasti suolaa

Mikä avuksi kun en osaa käyttää suolaa sopivasti. Tiedän kyllä suolan vähennyskonstit, mutta tieto ei siirry käytäntöön. Elimistöni on riippuvainen suolasta. Joka päivä on saatava suolaa ja paljon. Kaapissa on aina suolakalaa, suolakurkkuja, suolaista lihaa ym. Kaiken lisäksi ruokiin on lisättävä suolaa, jotta pystyn syömään sitä. Kun toiset syövät välipalaksi vaikka patukoita, minä syön suolakurkkuja.
Lue kommentti

Ikääntymisen ei tarvitse tarkoittaa kunnon huononemista. Hyvän kunnon eteen on ehkä nähtävä aiempaa enemmän vaivaa, mutta se palkitsee myös mielen.

1. Miten liikuntaharrastus kannattaisi aloittaa?

Kuntoilu kannattaa alussa annostella niin, että se tulee tehtyä, eikä innostus liikuntaan laannu. Valitse itsellesi mieluisa liikuntamuoto ja koeta saada puoliso tai kaveri mukaan. Yhdessä onnistuu helpommin.

Säännöllisyys on määrää tärkeämpää: 30 minuuttia liikuntaa riittää huoltamaan kehoa 24 tuntia. Tee hyvinvoinnillesi jotain hyvää puoli tuntia päivittäin.

2. Miten valita itselle sopiva liikuntalaji?

Liikunnan pitäisi tuottaa nautintoa. Se voi tuntua mukavalta jo tehdessä tai antaa nautinnon vasta liikuntatuokion jälkeen.

Treenaa monipuolisesti lihasvoimaa ja kestävyyttä. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että ikääntyvien terveyttä edistävän harjoittelun kannattaa olla yhä enemmän voima- ja tehoharjoittelun suuntaista.

Kuntoilla voi kotonakin tekemällä liikkeitä oman kehon painolla. Esimerkiksi kyykyt ja askelkyykyt parantavat alaraajojen lihasvoimaa.

3. Onko pakko juosta, jos ei jaksa?

Rivakalla kävelyllä saa varmasti juoksun hyödyt, mutta lenkin keston pitää olla silloin pidempi. Sydän, verenkiertoelimistö ja lihakset eivät välitä, millä lajilla niitä kehittää. Juoksemalla, luistelemalla, hiihtämällä, laskettelemalla, sauvakävelemällä, uimalla, vaeltamalla ja vaikka tanssimalla voi saada saman hyödyn.

Terveysliikunta alentaa verenpainetta, vahvistaa luustoa ja ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, jos sitä toistaa riittävän usein ja se kuormittaa elimistöä. Jos treenaat tavalla, jonka jaksat hengästymättä ja hikoilematta, olet harjoituksen jälkeen todennäköisesti vain treenin verran vanhempi.

4. Onko kuntosali ainoa paikka hankkia lihasvoimaa?

Kuntosaliharjoittelu on tuloksellista, muttei välttämätöntä. Kotona pystyy tekemään paljon tehokkaita liikkeitä ilman apuvälineitä.

Erityisen hyviä ovat pystyasennossa tehtävät liikkeet kuten kyykyt ja askelkyykyt, jotka parantavat lihasvoimaa ja koordinaatiota. Tärkeitä ovat myös lantion ja keskivartalon lihakset, sillä ne pitävät ryhdin kunnossa.

5. Mikä avuksi, kun liikunnan jälkeen sattuu joka paikkaan?

Ei mikään. Treenin jälkeinen lihasarkuus ei ole vaarallista, vaan osa sitä fysiologista mekanismia, joka johtaa elimistön kehittymiseen. Harjoittelun jälkeinen lihasarkuus ei helpotu venyttelyllä, mutta muuten kannattaa venytellä osana muuta harjoittelua.

6. Milloin tavallinen ihminen tarvitsee fysioterapeuttia?

Jos keho kipuilee ja oireiden alkuperä on epäselvä, on houkuttelevampaa jäädä sohvalle lojumaan kuin lähteä liikkumaan. Se on inhimillistä. Kipuja ja vaivoja ei kuitenkaan kannata vain sietää ja toivoa, että ne itsestään helpottuvat. Useimmissa ongelmissa oleellista olisi nopea puuttuminen oireisiin ja niiden alkuperään. Kivut vähentävät aktiivisuutta, ja kunnon huononeminen voi vaikuttaa myös mielialaan.

Lähteet: Fysios SelkäCenter ja fysioterapeutti Anja Henttinen

Hyötyliikunta on vähentynyt, vaikka se on äärimmäisen tärkeää. Mitä enemmän liikut arjessasi, sen varmemmin pysyt terveenä.

1. Mitä on hyötyliikunta?

Hyöty- eli arkiliikunta on liikuntaa, jota harjoitetaan jonkin muun tekemisen ohella. Se ei siis ole liikuntaa pelkän liikkumisen vuoksi, vaan sillä on jokin muu tarkoitus ja se kuuluu jokapäiväiseen elämään.

Hyötyliikunta on vähentynyt dramaattisesti kaupungistumisen myötä. Urheilulääkäri Pippa Laukan mukaan Suomessa kuluu vuosittain 1-2 miljardia euroa liikkumattomuuden kustannuksiin juuri siksi, että ihmiset liikkuvat arjessaan niin vähän.

2. Miksi hyötyliikunta on tärkeää?

Hyötyliikunta on terveellistä, tutkitusti. Jo puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin parantaa kuntoa ja auttaa painonhallinnassa.
Jos harrastat arkiliikuntaa säännöllisesti ja yli puoli tuntia päivässä, saat monia terveyshyötyjä. Muun muassa sepelvaltimosairauksien jaylipainoisuuden vaara alenee 50 prosenttia.

3. Mikä istumisesta ja liikkumattomuudesta tekee niin vaarallista?

Istuessa energiankulutus on todella vähäistä ja lihakset ovat passiivisia. Pitkäkestoinen istuminen kuormittaa yksipuolisesti kehon tukirakenteita ja on hyvin todennäköisesti yhteydessä niska- ja selkäkipuihin.

Istuminen myös heikentää elimistön kykyä säädellä verensokeria, ja istumisella on todettu olevan yhteys diabetekseen ja valtimosairauksiin.
Kun nousee istuma-asennosta ylös, energiankulutus kasvaa välittömästi 13 prosenttia. Samalla reisilihasten aktiivisuus lisääntyy 200 prosenttia. Kävellessä energiankulutus tuplaantuu istumiseen verrattuna, joten pienikin aktiivisuus kannattaa.

4. Onko liikkumattomuus vain työikäisten ongelma?

Ei ole. Myös nuoret liikkuvat yhä vähemmän. Yllättävää on myös se, etteivät ihmiset aktivoidu jäätyään eläkkeelle. Tilastojen mukaan liikkumattomuus vain lisääntyy iän myötä.

Kun arkiliikunta teknologian edetessä vähenee, myös liikuntatottumukset rajoittuvat.

5. Miten arkiliikuntaa on helpointa lisätä?

Nousemalla ylös. Se on lähtökohta.

Mitä enemmän saa lisättyä liikettä omiin rutiineihinsa, sen parempi. Auton voi vaihtaa julkisiin kulkuvälineisiin. Työmatkan voi kävellä tai pyöräillä. Työmatkapyöräilystä kiittää kukkaro, mutta lisäksi se tuo terveyshyötyjä. Työmatkansa pyöräilevät sairastuvat tutkimuksen mukaan sydän- ja verisuonitauteihin tai syöpään 40-50 prosenttia epätodennäköisemmin kuin autolla tai bussilla työmatkansa kulkevat.

Myös aivan pienet arkiset valinnat, kuten auton jättäminen parkkiin vähän kauemmaksi, bussista pois hyppääminen pysäkkiä aiemmin tai puuhastelu iltaisin istumisen sijaan, kerryttävät päivittäistä hyötyliikuntamäärää huomaamatta.

6. Entä jos televisio koukuttaa iltaisin?

Tutkimuksissa on todettu, että erityisesti television ääressä istumisella on voimakkaampi yhteys lihavuuteen ja rasvamaksan kehittymiseen kuin muilla istumisen muodoilla. Syytä tähän ei ole saatu selville. Tämä pätee silloinkin, kun katseluun ei liity oheisjuomia ja herkkuja.

Pieni jumppa uutisten lomassa, jumppapallolla tasapainottelu tai kuntopyörällä ajo vähentävät istuttua aikaa kummasti. Kaikista parasta on tietysti lähteä ulos pienelle happihyppelylle.

7. Miten istumista töissä voisi vähentää?

Istumista on syytä tauottaa. Kannattaa kokeilla puhelinhälytystä puolen tunnin välein, jotta muistaa jaloitella hetken. Kollegalle voi sähköpostin lähettämisen sijaan käydä kertomassa asiansa ja käyttää hissin sijaan aina portaita, jos se vain on mahdollista.

8. Porraskävelyn terveellisyydestä puhutaan paljon. Entä jos polvet ovat huonot?

Porraskävely tosiaan nostaa kuntoa tehokkaasti. Muun muassa nivelrikko oireilee usein vihlonnalla, kun kuljetaan portaita alaspäin. Siksi nivelvaivaisten kannattaakin kokeilla portaissa kulkemista vain ylöspäin.

Jos kerroksia on useita eikä kunto ole hyvä, muutamakin kerros ennen hissin tilaamista tekee hyvää lihaksille ja hapenottokyvylle. Usein unohdetaan, että reipas liikunta tuottaa endorfiinia, joka säätelee kipua. Siksi liike on hallittuna lääke, portaissakin.

9. Riittääkö reipas kuntoilu kumoamaan istumisen haittoja?

Kunto- tai arkiliikunnan määrää pitää aina verrata suhteessa liikkumattomana vietettyyn aikaan. Mitä enemmän päivässä istutaan, sitä enemmän pitää liikkua. Helpointa on vähentää istumista.

10. Riittääkö hyötyliikunta pitämään kuntoa yllä?

Riittää, jos se on hyvin monipuolista ja monin tavoin kuormittavaa. Pelkällä päivittäisellä kävelyllä on selvät terveysvaikutukset. Liikunnan täytyy kuitenkin kestää yhtäjaksoisesti yli kymmenen minuuttia. Hengästyminen on tärkeä kriteeri, sillä se kehittää hengitys- javerenkiertoelimistön kuntoa ja vaikuttaa verenpaineeseen, diabetesriskiin ja veren rasva-arvoihin tehokkaasti.

11. Mistä määrästä hyötyliikuntaa on hyötyä?

Yli 65-vuotiaiden liikuntasuosituksen mukaan kestävyyskuntoa voi parantaa, kun liikkuu säännöllisesti useana päivänä viikossa yhteensä 2,5 tuntia reippaasti tai 75 minuutin verran rasittavasti. Lisäksi olisi kehitettävä lihasvoimaa ja tasapainoa ainakin kahdesti viikossa, vähintään noin 20 minuuttia kerrallaan.

12.  Entä jos aika ei riitä liikkumiseen?

2,5 tuntia viikossa kertyy, kun sen jakaa pieniin osiin. Viikon varrelle ripotellut liikuntatuokiot auttavat ylläpitämään kuntoa. Lihasvoimaa voi hankkia esimerkiksi kuminauhajumpalla, kunhan kohdistaa liikkeet isoihin lihasryhmiin.

Asiantuntijoina tutkimus- ja kehittämispäällikkö Jaana Suni UKK-instituutista ja liikuntatieteen tohtori Arto Pesola.
Lähteet: Pippa Laukka: Hyvinvoiva nainen (WSOY 2017), Arto Pesola: Luomuliikunnan vallankumous (Fitra 2013), duodecim.fi, ukkinstituutti.f

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

Liikuntatieteen tohtori Arto Pesolan neuvoo, miten saat lisättyä arkiliikuntaa.

1. Tee tietoisia päätöksiä

Luo uudenlaisia rutiineja. Mieti työmatkaa ja tapaasi tehdä töitä. Nouse vaikka ylös joka kerran, kun soitat tai vastaat puhelimeen.

2. Liike laihduttaa

Painonpudotuksen kannalta arkiaktiivisuuden lisääminen on tehokkaampaa kuin kevyen kuntoliikunnan lisääminen, koska arki-liikuntaa mahtuu päivään ajallisesti enemmän.

3. Mieti, mistä pidät

Onko lajisi haravointi, kävely vai pihatyöt? Mieluisen liikunnan lisääminen on helpointa. Tarkista liikuntamääräsi: ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka.