Vaihtoehto- ja uskomushoidoilla tarkoitetaan hoitomuotoja, joiden tehoa ei ole tieteellisesti todettu. Suurin osa lääkäreistä haluaisi kieltää hoidot kokonaan. Mutta mistä niissä on kyse?
Monta nimeä, yhdistävä tekijä
Jo yli miljoona suomalaista on hakenut parannusta oireisiinsa vaihtoehtoisista hoitomuodoista, kuten homeopatiasta, vyöhyketerapiasta tai enkelihoidosta.
Vaihtoehtohoito. Uskomushoito. Luontaishoito. Täydentävä hoito. Nimiä on useita, mutta kaikilla niillä tarkoitetaan hoitomuotoja, joiden tehoa ei ole tieteellisesti todettu. Täydentävistä hoidoista ei juuri ole tutkimuksia tai ne ovat riittämättömiä.
Suomessa ei ole vaihtoehtolääkintää koskevaa erityislainsäädäntöä. Muissa Pohjoismaissa on. Esimerkiksi Ruotsissa on kielletty vakavien sairauksien, kuten syöpien, hoitaminen menetelmillä, joita ei ole tutkittu.
Suomessa on noin 5000 vaihtoehtoterapeuttia, joiden toimintaa ei virallisesti valvota.
Psyykeltään hauras voi horjahtaa empatiaa tarjoaviin hoitoihin helposti ja tulla samalla taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Tietyt rohdokset aiheuttavat reseptilääkkeiden kanssa vaarallisia yhteisvaikutuksia. Mutta jos ihminen kokee saavansa stressiin apua vyöhyketerapiasta, se kai lienee hyvä asia.
"Tuntuu hyvältä, kun joku antaa aikaa ja kuuntelee." Niin moni perustelee vaihtoehtohoidon tärkeyttä. Kuka siis määrittelee sen, mikä on meille hyväksi?
Suurin osa lääkäreistä kieltäisi hoidot
Reilu puolet lääkäreistä kieltäisi vaihtoehtohoidot. On myös lääkäreitä, jotka hyväksyisivät osan hoidoista. Toisaalta niin sanottujen virallisten hoitomenetelmien ja vaihtoehtojen raja ei aina ole selvä, esimerkkeinä akupunktio ja kiropraktiikka.
Kelan asiantuntijalääkäri Heikki Hemmilä kertoo Duodecim-lehdessä, että uskomushoito on termi, joka ei sovellu terveydenhuollon ammattilaisten sanavarastoon.
"Jos ihmisille uskotellaan, että uskomushoito vaikuttaa aidosti, se on osittain huijaamista."
Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Lauri Vuorenkoski pitää huolestuttavana, jos potilas yrittää parantaa vakavaa sairautta pelkästään uskomushoidoilla. Tällöin oikeasti vaikuttava hoito jää saamatta.
– Uskomushoitojen vaikutus perustuu siihen, että ihminen uskoo hoidon vaikuttavan. Ilmiö on plasebo- eli hoitovaikutus.
Hoidoista ei siis ole hyötyä, jos niihin ei usko.
– Nämä yksisarvishoidot kuulostavat mielestäni tosi hölmöiltä. Osa toki paranee hoidosta huolimatta, Vuorenkoski sanoo.
35 % lääkäreistä suhtautuu myönteisesti akupunktioon ja lymfahierontaan.
Vuorenkosken mukaan uskomushoitoja käyttävälle potilaalle tulisi kertoa selvästi, ettei hoito perustu lääketieteeseen tai muuhun tutkimukseen.
– Jos ihmisille uskotellaan, että kyseessä on aidosti vaikuttava hoito, se on osittain huijaamista.
Lähteet: yle.fi/akuutti, ylex.fi ja Lauri Vuorenkosken sähköpostihaastattelu, Lääkäriliiton kysely 2013, Dosentti Markku Myllykangas Ylen A-Studiossa 4.2.2016, yhteiskuntatieteiden tohtori ja terveyden edistämisen dosentti Pauliina Aarva, Tampereen yliopisto.
Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2016.
