Verenkiertohäiriö melkein halvaannutti Esan: "Liikunta on nyt työtäni"

"Kesällä 2013 istuin Nuijamaan kirkon penkissä siskoni pojan rippijuhlissa. Yhtäkkiä jalkojani alkoi oudosti nipistellä. Tuntui, että jos yrittäisin nousta pystyyn, jalkani eivät kantaisi. Vaihtelin jalkojeni asentoa, ja vaimo vieressä toppuutti minua rauhoittumaan.

Ajoin kirkolta parikymmentä kilometriä Vainikkalaan rippikahveille. Kahvia hakiessani en tahtonut pysyä pystyssä. Siinä vaiheessa muutkin huomasivat, että miehessä on jotain outoa. Lähdimme kiireesti Lappeenrannan keskussairaalaan.

Minulla ei ollut kipuja, mutta jalat eivät pitäneet. Minut vietiin pyörätuolissa tutkimuksiin. Pää kuvattiin, otettiin selkäydinnäyte ja selkärangasta magneettikuva.

Lääkärit sulkivat pois eri sairausvaihtoehtoja ja saivat lopulta selville, että minulla oli selkäytimen laskimon verenkiertohäiriö. Jokin tukos siellä oli, mutta tukoskohtaa ei löydetty. Lääkäri kertoi, että olin hänen urallaan toinen tapaus, jossa verenkiertohäiriö vaikutti kummankin jalan toimintaan.

Jalka nousi sentin verran

Tuntui oudolta muuttua pyörätuolipotilaaksi, sillä minulla ei ollut aikaisemmin ollut mitään vaivoja. Olin aina viettänyt terveellistä elämää ja kuntoillut. Kirvesmiehen työssäkin sain päivittäin runsaasti liikuntaa.

Ensimmäisenä päivänä sairaalassa sain nostettua oikeaa jalkani sentin verran patjalta ja vasenta en yhtään.

Seuraava päivä oli minulle henkisesti raskas. Pohdin, että tähänkö nyt jään. Mutta kolmantena aamuna luontainen optimismini heräsi. Kaksi reipasta hoitajaa nostivat minut sängystä pystyyn ja ilmoittivat, että nyt lähdetään ajamaan pyörätuolilla. Keho oli jalkoja lukuun ottamatta kunnossa. Pian osasin jo siirtyä itse pyörätuolista sänkyyn. Jalat seurasivat muun kropan mukana.

Juhannus oli tulossa ja lääkärit lupasivat, että pääsen kotiin, jos pystyn kulkemaan rollaattorilla. Aloitin hurjan treenin, ja viikon kuluttua kävelin rollaattorin kanssa 50 metriä. Pääsin kotiin. Sain kehotuksen hoitaa sairauttani liikkumalla mahdollisimman paljon. Lisäksi minulla on verenkierto- ja kolesterolilääkitys.

"Liikunnasta tuli minun työni."

Eläkepäätös oli sokki

Käytin rollaattoria sisällä muutaman päivän ajan, ja sitten lähdin ulos kävelysauvojen kanssa. Kävin vuoden ajan viikoittain Savitaipaleen terveyskeskuksessa, jossa opettelin kävelyä fysioterapeutin ohjauksessa. Punkaharjulla olin kuntoutuksessa kolmeen otteeseen.

Vuoden sairausloman jälkeen lääkäri sanoi laittavansa eläkepaperini eteenpäin.

Eläkepäätöksen tulo oli minulle sokki. En käynyt kahteen viikkoon ulkona. Minulla oli ja on edelleen haaveena kuntoutua töihin. Tykkään olla porukassa mukana.

Liikunnasta tuli minun työni, jota teen tunnollisesti. Vuoden kuluttua sairastumisestani pystyin kävelemään 800 metriä. Kahden vuoden treenaamisen jälkeen kävelin 1 200 metriä. Jos yritin pitempää matkaa, jalkoihin polvesta alaspäin tuli ahdistavan puristava tunne. Vähän kuin olisi liian tiukat tukisukat jalassa.

Sittemmin kävelylenkit ovat pidentyneet moninkertaisiksi alkuun verrattuna. Lenkin jälkeen tunnen jalkapohjissani jännitystä, mutta fysioterapeutin mukaan jalkani lihakset ovat kuitenkin rennot. Kyse on siis tuntohäiriöstä. Kun tulen lenkiltä, otan heti sukat pois, sillä ne tuntuvat puristavan.

Kiertoliike tekee pahaa

Melko pian sairastumisen jälkeen yritin palata rakkaan harrastukseni uinnin pariin. Ensimmäisellä kerralla minun piti tulla heti pois altaasta, veden paine tuntui pahalta jaloissa. Jatkoin totuttelua, ja vuoden kuluttua pystyin kroolaamaan sata metriä. Vesijumppaa kestin tunnin.

Sitten huomasin, että kiertoliikkeet ovat jaloilleni pahasta. Vaihdoin kroolauksen rintauintiin, ja jo kuukauden kuluttua pystyin uimaan paljon pidempään kuin ennen kroolaten. Uintiliikkeet ovat niin tasaisia, että voin uida 3-5 kilometriä. Ennätykseni on 7 kilometriä.

Kokeilin myös tennistä. Minut houkuteltiin mukaan Syke-tennisryhmään. Epäröin, koska lajiin kuuluu juoksemista ja kiertoliikkeitäkin, mutta kävi ilmi, että Syke-tennis on mukailtua tennistä. Meille rakennettiin hallille radat, joissa oli erilaisia liikuntapisteitä. Yhdessä pisteessä löimme valmentajan meille heittämiä pehmeitä palloja isoilla mailoilla, joilla lyöminen on helpompaa kuin oikeilla tennismailoilla ja -palloilla.

"Harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa."

Torstaisin Esan ohjelmassa on vuorossa kuntosaliharjoittelu.

Meitä oli ryhmässä 16 senioria. Pelasimme kaksi tuntia tennistä joka viikko, ja sen lisäksi teimme ohjatusti liikkeitä kuntosalilaitteilla. Aluksi meiltä mitattiin koordinaatiokyky, lihaskunto ja mielenvireys. Puolen vuoden kuluttua oli uusintamittaus.

Valitettavasti jouduin lopettamaan tenniksen. Ensimmäiset pari kuukautta menivät hyvin, mutta sitten minulle ilmaantui jalkoihin ikäviä tuntemuksia, ja kävely- ja uintimatkatkin alkoivat lyhentyä. Tenniksen kiertoliikkeet eivät todennäköisesti tehneet minulle hyvää. Kolme viikkoa viimeisten tennistreenien jälkeen kävely- ja uintimatkani palautuivat normaaliksi.

Kuusi liikuntapäivää viikossa

Kovalla penkillä istuminen on minulle vaikeaa. Kotona helpotan istumista asettamalla tyynyn selän taakse. En pysty myöskään seisomaan pitkään. Makuuasennossa oireita ei tule, ja liikkuminenkin tuntuu hyvältä.

Harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa. Kävelystä pidän. On mukavaa nähdä luonnon muuttuvan vuodenaikojen mukaan ja kulkea omissa ajatuksissaan.

Talvella kävelin maanantaiaamuisin kylän ympäri reilun kuuden kilometrin lenkin vähän alle tunnissa. Kolmelta pelasin tennistä kuuden eläkeläisen porukassa. Sieltä lähdin suoraan uimahallille, jossa uin 2-3 kilometriä rintauintia.

Tiistaina oli vuorossa jälleen kävelylenkki kylän ympäri aamulla ja illalla. Yritin vähän kerrallaan kasvattaa matkaa. Pisimmillään kävelin 12 kilometriä. Minulla on aina puhelin mukana siltä varalta, että voimat loppuvat kesken.

Keskiviikkona ohjelmassa oli kävelylenkki, tennis ja uinti. Torstaina tein ohjattua kuntosaliharjoittelua.

"Mieliala pysyy korkealla, kun lähtee pois kotoa liikkumaan ja ihmisten pariin."

Parasta on hidas valssi

Kesäisin keskityn lavatanssiin ja moottoripyöräilyyn. Olen harrastanut lavatansseja 20-vuotiaasta. Viime vuonna kävin 40 kertaa tanssimassa lähilavoilla. Useimmiten menen vaimon kanssa, mutta välillä yksinkin, koska hän tekee vuorotyötä. Tanssin noin kymmenen tanssia ja sitten on pidettävä tauko, sillä jalkoja alkaa pakottaa. Tauon jälkeen voin taas jatkaa. Hidas valssi on suosikkini.

Moottoripyörällä kilometrejä kertyy kesäisin 10 000. Voin ajaa tunnin tai puolitoista, mutta sitten on pidettävä paussi. Mutta onhan siinä jo kahvikupin eteen ajettu!

Ihmiset ihmettelevät, kun en ole masentunut. Mieliala pysyy korkealla, kun lähtee pois kotoa liikkumaan ja ihmisten pariin."

Esan sairauden ja paranemisen aikajana

• 2013 Esa sairastuu. Jaloista lähtee voima ja hän kulkee rollaattorilla.
• 2014  Esa alkaa kuntouttaa itseään liikkumalla. Hän pystyy kävelemään 800 metriä kerrallaan.
• 2015 Kävelymatka pitenee 1,2 kilometriin ja uintimatka 500 metriin.
• 2016 Kävelymatkaa kertyy vuodessa 833 km eli 2,7 km päivässä. Kävelysyke on 110.
• 2017 Esa aloittaa Syke-tenniksen, mutta joutuu jättämään sen. Uinti ja tanssi sujuvat hyvin.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.