Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila rakastaa liikkumista, sillä se ei ole ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Vaikka liike on hänelle lääke, se ei silti aina riitä. Siksi terveyspuheissakin pitää Hämeen-Anttilan mielestä muistaa kohtuus.

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila rakastaa liikkumista. Ehkä eniten siksi, että se ei ole ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Lapsuuden selkäkipu lamaannutti liikkumishalut moniksi vuosiksi.

– Vielä varhaislapsuudessa olin liikunnallinen ja ketterä, kiipeilin puissa ja juoksin. Mutta kun kivut murrosiän kynnyksellä valtasivat ruumiini, luovuin liikunnasta.

Kasvuiän jälkeen Virpi Hämeen-Anttilan selkäkivut helpottivat ja hän teki elämäntaparemontin: laihdutti ja ryhtyi kävelemään, uimaan ja pyöräilemään. Silti kivut ovat palanneet elämään aikuisenakin aina silloin tällöin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Punainen pallo helpottaa

Virpi rakastaa kävelemistä. Se on loistavaa vastapainoa kirjailijan istumatyölle ja ajatus saa laukata kävellessä vapaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Talvisin kävelen, kesäisin uin, mutta minullakin on ollut kausia, etten ole päässyt edes sängystä ylös.

Liike on ollut Virpille lääke, ihan konkreettisesti. Silti Virpin mielestä kaikessa terveyspuheessa pitäisi muistaa myös kohtuus, niin asiantuntijoiden kuin median.

– Harva parantaa oloaan vain makaamalla, on hyvä tehdä itsensä eteen asioita, että pystyy elämään mahdollisimman hyvää elämää. Aina se ei ole mahdollista. Siksi kehotus, että tee itsellesi jotain, voi olla kivun kanssa kamppailevalle musertava.

Virpille selkäkipu on enää nykyään vain satunnainen vieras. Jos kipu yllättää, hän yrittää hoitaa sitä nykyisin kipulääkkeitä mieluummin psyykkisillä menetelmillä.

– Olen saanut kipuihini sen verran paljon lääkkeitä, joten tiedän, että ne eivät ole minun juttuni. Siksi nykyään jätän lääkkeet pois heti kun se vain on mahdollista. Usein olen saanut meditoinnista apua. Kuvittelen kivun kohdalle lämpimän punaisen pallon, joka lämmittää aurinkona. Tämä mielikuva taittaa pahimmalta kivulta kärkeä.

Kipeä oikeus apuun

Virpi on vuosien varrella etsinyt tietoa selkävaivoistaan niin paljon selvää kuin mahdollista. Myös muualta kuin kulloiseltakin lääkäriltä.

– En tietenkään ryhdy neuvomaan lääkäreitä enkä liiaksi googlettele sairauksia tai diagnosoi itseäni. Tietotulvan avullahan ihminen pystyy tekemään itsensä hyvinkin sairaaksi.

Silti Virpin mielestä terveydenhuollossa usein unohdetaan, että potilas on enemmän kuin yhden vaivan, taudin tai oireen summa.

– Itse tulin tarkemmaksi ja kriittisemmäksi, kun äitini kuoli haimasyöpään. Hänelle kun ei sappileikkauksen jälkeen annettu kunnon ruokavalioohjeita, josta seurasi ensin haimatulehdus ja lopulta haimasyöpä.

Omista oikeuksista on pidettävä huolta, sairaanakin. Se on kilteille ihmisille Virpin mielestä todella vaikeaa.

– Olen usein itsekin yrittänyt kestää kipua tuskan hien vallassa hiljaa. Silloin kenenkään ulkopuolisen on vaikea huomata, miten vakava toisen tila on. Olen yrittänyt lapsillenikin opettaa, että jos teihin sattuu, huutakaa kovaa, se on perusoikeus.

Lue lisää Virpi Hämeen-Anttilasta ET Terveys -lehden numerosta 2/2017. 

Virpi Hämeen-Anttila

  • Syntynyt 1958.
  • Asuu Vantaalla. Aviomies ja kaksi aikuista lasta.
  • Ammatiltaan kirjailija ja tutkija. Kirjoittanut useita kymmeniä kauno- ja tietokirjoja. Viimeisin, romaani Villa Speranza (Otava), ilmestyi talvella 2017.
  • Harrastaa kieliä, musiikkia, piirtämistä, kirjallisuutta ja liikuntaa. Uusimpana lajina pilates.
Sisältö jatkuu mainoksen alla