”Vaikka aivoinfarkti ei jättänyt mitään rajoitteita, muisto tapahtuneesta pysyy minussa kuin arpi”, Virpi Häyrinen sanoo.
”Vaikka aivoinfarkti ei jättänyt mitään rajoitteita, muisto tapahtuneesta pysyy minussa kuin arpi”, Virpi Häyrinen sanoo.

Aivoinfarkti iskee usein yllättäen. Näin kävi myös Virpi Häyriselle, mutta onneksi puoliso aavisti, mistä on kyse ja Virpi sai ajoissa apua.

”Pelkoon ei voi jäädä asumaan”

Virpi Häyrinen, 60, Helsinki

Oli aivan tavallinen arkiaamu. Join kahvia ja olin juuri aikeissa silittää Eetu-kissaa, kun en yhtäkkiä saanutkaan oikeaa kättäni nostettua. Olimme puolisoni kanssa sattumalta vain muutama päivä aiemmin lukeneet lehdestä AVH:n oireista. Hän siis arvasi heti, mistä on kyse, ja soitti ambulanssin.

Kehoni oikea puoli halvaantui hetkeksi täysin.

Pääsin nopeasti liuotushoitoon ja pallolaajennukseen. Vasemmanpuoleiset kaulasuoneni olivat täysin tukossa, mikä oli aiheuttanut laajan aivoinfarktin. Samassa rytäkässä minulta löytyi yllättäen iso syöpäkasvain munasarjoista.

Kehoni oikea puoli halvaantui hetkeksi täysin. Lisäksi sanat tuntuivat törmäilevän päässäni ilman, että sain lausuttua niitä. Toipuminen alkoi onneksi välittömästi. Vietin sairaalassa viikon, enkä ole sen jälkeen tarvinnut kuntoutusta. Töihin palasin muutaman kuukauden kuluttua, kun myös syöpä oli saatu onnistuneesti leikattua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedän nyt kokemuksesta, kuinka tärkeää on hakeutua viipymättä hoitoon.

Vaikka aivoinfarkti ei jättänyt mitään rajoitteita, muisto tapahtuneesta pysyy minussa kuin arpi. En silti jäänyt asumaan pelkoon. Jos taivas putoaa uudelleen niskaan, on vain toimittava nopeasti. Tiedän nyt kokemuksesta, kuinka tärkeää on hakeutua viipymättä hoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tottumukseni olivat jo ennen sairastumista varsin kohtuulliset. Oikeastaan ainoa muutos on ollut opetella rytmittämään työtä ja lepoa entistä tasaisemmin.”

Lue myös:

Sisältö jatkuu mainoksen alla