Sota mursi monen nuoren miehen mielenterveyden. Kotiin palasi särkynyt ihminen, ja perheissä alkoi toinen sota. Näin ohjaaja Timo Korhonen kertoo Sodan murtamat -dokumenttielokuvansa teosta. 

Timo Korhonen, miksi teit tämän elokuvan?

"Olen itse ollut kuvaamassa Mosambikin sodan etulinjassa syksyllä 1987 ja Angolassa vuonna 1994 ja nähnyt noita nuoria veteraaneja. Nämä kokemukset saivat minut pohtimaan, mitä isämme ja isoisämme omissa sodissamme kokivat ja miten he siitä selvisivät.

Toinen tärkeä vaikutin oli Ville Kivimäen kirja Murtuneet mielet. Siinä kerrottiin näistä sotilaista psykiatristen potilaskertomusten sekä tilastojen ja tutkimustiedon valossa. Halusin näyttää, millaista näiden sotilaiden lasten elämä on ollut. Yksi haastatelluista sanoikin, että näillä sotilailla alkoi kotona toinen sota."

Elokuvassa on haastattelujen lisäksi paljon sotakuvaa. Mitä haluat sillä kertoa?

"Halusin viedä katsojan rivisotilaan kokemuksiin: kaaokseen, kauhuun, nälkään, turtumukseen. Halusin myös kuvata sitä sankaruuden ideologiaa, johon nuoret miehet kasvatettiin.

Sotilaiden lapsia kuunnellessa oivalsin, miten valtava saattoi olla se häpeä, jos ei onnistunut sankarin mittaa täyttämään."

"Mitenköhän sotilaisiin vaikutti se, että piti opetella tuntemaan vihaa tuntemattomia kohtaan?"

Mikä sinua rintamakuvissa erityisesti pysäytti?

"Tajusin, miten paljon ruumiita, hevosten tuskaa ja yleistä sekasortoa sotilaat kohtasivat. Miten raskasta kaikki oli!

Monille nuorille sotilaille sota oli ensimmäinen ulkomaanmatka ja venäläiset sotavangit ensimmäisiä ulkomaalaisia, joita he koskaan kohtasivat. Miten sekin vaikutti, että piti opetella tuntemaan vihaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan?"

Miten valitsit haastateltavat?

"Etsin heitä maakunta- ja paikallislehtien ja ET-lehden välityksellä. Meihin otti yhteyttä 55 henkilöä. Etsin sellaisia, jotka halusivat jakaa vahvatkin kokemuksensa ja olivat käyneet vaikeat asiat jo läpi mielessään. Jälkikäteen huomasin, että etsin siis selviytyjiä.

Mukaan valikoitui kahdeksan henkilöä, miehiä ja naisia. Yli puolet heistä toimi jollakin hoiva-alalla. Uskon että omat rankat kokemukset ovat osaltaan vaikuttaneet monen ammatinvalintaan."

"Moni lapsi, erityisesti tytär, joutui äidin ja isän riitojen sovittelijaksi."

Mitkä kokemukset olivat yhteisiä traumatisoituneiden sotilaiden lapsille?

"Yksi varsin yleinen kokemus oli isän arvaamattomuus ja väkivaltaisuus, ilmapiiri, jossa odotettiin, milloin isä räjähtää. Moni lapsi, erityisesti tytär, joutui isän ja äidin välisten riitojen sovittelijaksi.

Monilla tapaamistani lapsista oli kokemus häpeästä, jonka isän traumatisoituminen oli aiheuttanut. Jotkut heistä eivät sitten lopulta halunneetkaan mukaan elokuvaan, vaikka olivat itse ottaneet yhteyttä. Ja kyllä kovin monen isä yritti lääkitä traumoja alkoholilla. Ehkä yllättävintä oli se, miten sodassa ihan fyysisesti invalidisoitunutta saatettiin halveksia sodan jälkeen.

Myönteisintä oli se, miten määrätietoisesti moni lapsi oli päättänyt katkaista trauman etenemisen kolmanteen polveen. Yllätyin kyllä siitä, miten työtä paljon se oli vaatinut."

Miltä sinusta tuntuu nyt, kun elokuva on valmis?

"Olen otettu siitä matkasta, jonka olen saanut kulkea päähenkilöiden kanssa. Tapasin heidät vain kolme kertaa ja muutamien tuntien ajan, mutta leikkaamossa vietin leikkaajan kanssa 70 päivää heidän kanssaan. Luottamus, joka syntyi välillemme, on oikeastaan mysteeri, dokumenttielokuvan tekemisen lahja.

"Toivon, että elokuvani auttaisi ihmisiä näkemään, että oma isä tai isoisä ei ollutkaan ainoa, joka järkkyi."

Olen myös todella iloinen elokuvan lopputuloksesta, jonka onnistumiseen ovat erityisesti vaikuttaneet kuvaaja Jan Nyman, leikkaaja Tuuli Kuittinen ja äänisuunnittelija ja säveltäjä Kirka Sainio."

Millaisia reaktioita odotat tai toivot?

"Toivon, että elokuvani voisi avata vaikenemisen muuria ja auttaa näkemään, että oma isä tai isoisä ei ollut ainoa joka järkkyi. Olisi hienoa, jos se toisi laajempaakin ymmärtämystä mielen järkkymistä kohtaan."

Yhdessä elokuvan esinäytöksessä oli mukana myös suomalaisten sotaveteraanijärjestöjen edustajia. Millaista palautetta sait heiltä?

"Kiittävää ja ainakin minua yllättävää. Yksi heistä tuli kiittämään ja sanoi, että elokuva on niin ajankohtainen siksi, että meillä on nyt maassa pakolaisina tuhansia nuoria miehiä, jotka ovat kokeneet saman kauhun kuin isämme ja isoisämme sodassa. Oli hienoa huomata, miten sotainvalidien aktiivi ei katsonut taaksepäin, vaan eteenpäin."

Sodan murtamat elokuvateattereissa 23.9. alkaen.

www.filmimaa.fi

www.finnkino.fi

 

Rangaistukset eivät kuulu lastenkasvatukseen, muistuttaa psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman. Tässä hänen neljä ohjettaan hyvään isovanhemmuuteen. 

Suomessa ei saa kohdella lapsia väkivaltaisesti, Erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan myös jäähypenkki ja toruminen kuuluvat kiellettyjen kasvatusmenetelmien listalle.

Furman on kehittänyt yhdessä työtevereidensa kanssa Muksuopin, jonka pohjalta hän neuvoo myös lapsenlapsia hoitavia isovanhempia. Tärkeiden asioiden lista on lyhyt ja ytimekäs:

1. Opeta taito leikin avulla

Kun pieni lapsi opettelee uutta taitoa, auta häntä siinä leikkien. Leikissä esimerkiksi jokin lapsen pehmoeläin opettelee tuota samaa taitoa. Keksikää yhdessä, miten voitte auttaa pehmoeläintä oppimaan tuon taidon. Kun lapsi sitten opettaa taitoa pehmoeläimelle, hän oppii sen samalla itse.

2. Älä kantele

Jos lapsi käyttäytyy huonosti, älä ryhdy valittamaan siitä hänen vanhemmilleen. Tuollaisessa tilanteessa vanhemmat ryhtyvät herkästi puolustuskannalle eikä tästä seuraa mitään hyvää. Mieti sen sijaan, minkä sosiaalisen taidon haluaisit lapsen oppivan ja auta lasta oppimaan tuo taito jonkin hauskan leikin avulla.

3. Kehu vanhempia

Silloin kun lapsella on käytösongelmia, ei kannata alkaa arvostella hänen vanhempiaan vaikka kuinka mieli tekisi. Kehu sen sijaan heitä vuolaasti kaikista lapsen hyvistä ominaisuuksista ja pienistäkin edistysaskelista lapsen käytöksessä.

4. Mitä sitä häpeämään!

Nauti häpeämättä lastenlapsistasi enemmän kuin olet nauttinut omista lapsistasi. Se on ihan normaalia.

Millaisia ihmisiä ovat lappilaiset? Entä mikä Lapissa on parasta? Kävimme kysymässä. 

ET-lehti tutustuu tänä vuonna Suomen eri heimoihin ja maakuntiin juttusarjassa Minun heimoni. 

Lue lisää Lapista ja lappilaisuudesta ET-lehden numerosta 17/2017!