Vanheneminen ei ole aina kivaa, mutta musiikki pehmentää sitä, sanoo Lasse Kalervo neljännen levynsä jälkeen.

Tässä maailmassa on muutakin kuin raha ja tavara. On musiikki, jonka avulla saa kiinni omista tunteista ja myös toisten tunteista. Musiikilla on ihmiseen jopa parantava vaikutus.

Näin ajattelee Kärkölän Järvelässä asuva eläkkeelle jäänyt pankinjohtaja Lasse Kalervo, 73.

– Minä olin työaikana sellainen rahan lainaaja, mies naurahtaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ja nyt olen musiikkia tekevä eläkeläinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 Lasse Kalervo on ollut ikänsä kiinnostunut musiikissa, laulanut kuorossa, perustanutkin yhden jo 22-vuotiaana. Kuorolaulua hän harrasti kymmenen vuotta.

Lama ei laulattanut

1990-luku lamoineen oli raskasta aikaa pankkialalla, etenkin pienen pankin johtajalle. Lasse Kalervokin tunsi asiakkaansa. Monet heistä olivat perhetuttuja.

– Täytyi tehdä ikäviä päätöksiä. Kyllä silloin tuli valvottua monta yötä. Se oli raskasta aikaa. Paino nousi, samoin verenpaine, Kalervo mainitsee.

Noina vuosina musiikille ei juuri ollut aikaa, esiintymisistä puhumattakaan.

– Joskus juonsin joitakin tilaisuuksia.

Koira vei ja laulu raikasi

Kun mies jäi eläkkeelle 12 vuotta sitten, alkoi polte musiikkia kohtaan herätä täydellä vimmalla.

– Musiikki on tuonut eläkepäiviin sisältöä. Toinen tärkeä asia eläkeläiselle on ollut koira, joka on pakottanut liikkeelle. Ensin meillä oli Kössi ja nyt Salme. Mutta kyllä siinä vuosi kului, että todella tajusin, että työvuodet ovat takana.

Mies ei ole koskaan katunut sitä, ettei heittäytynyt täysillä musiikkimaailmaan jo nuorena.

– Kaveri kyllä sanoi jokin aika sitten minulle, että jos olisin ryhtynyt tekemään levyjä nuorena parikymppisenä, olisi minulla nyt Mersu. Mutta nyt ajan vanhalla Mondeolla. Mutta ei minua harmita. Työvuodet olivat niin antoisia, kertoo Kalervo.

Säveliä ikinuorille

Lasse Kalervo on saanut Pirkko-vaimolta kritiikkiä ja kannustusta sopivassa suhteessa. Eläkkeelle jäätyään hän sai musiikinopettajikseen sekä kannustajikseen Jan Dobrowolskin ja Mikko Kalliomaan.

Lasse Kalervo onkin saanut nauttia viime vuosina muusikonelämästä keikkoineen ja levytyksineen.

– Olen tehnyt neljä omakustanteista levyä. Viimeisin ilmestyi tänä kesänä, muusikkomies sanoo. 

Hän arvelee, että Muistahan kai -levy jää hänen viimeisekseen. Omakustanteen tekeminen on kallista.

– Iän myötä äänikin alkaa muuttua, mutta ylipäätään olen kyllä ylpeä, että olen saanut näin paljon aikaiseksi tässä iässä. On ollut mukava tehdä levyjä, koska siihen liittyy tietynlainen tavoitteellisuus.

Lasse Kalervo kertoo, että hänen musiikkinsa kolahtaa ehkä parhaiten seniori-ikäisiin ikinuoriin. Levyllä ovat muun muassa kappaleet La Paloma, Lemmen liekki leimahtaa ja Rakastan elämää.

– Partisaanivalssi on suosittu ja on siellä pari George Malmstenin kappaletta. Joku on sanonut, että minun ääneni muistuttaa hänen ääntään.

Musiikki tuo lohtua

Eläkkeellä ollessaan Lasse Kalervo on saanut pudotettua painoaan, kiitos koirien. Samalla verenpaine on normalisoitunut ja kunto hyvä.

Ikävät lapsuusmuistot nousevat joskus mieleen. Mies on menettänyt kaikki kolme sisarustaan sekä arvatenkin nyt jo myös äitinsä ja isänsä.

– Isänikin joutui vaikeaan onnettomuuteen ja selvisi nipin napin. Meillä oli perheessä paljon kuolemaa ja sairautta.

– Elämä voi olla joskus kovaa, mutta musiikki on antanut siihenkin sisältöä. Sen olen oppinut, että elämässä on muutakin kuin raha, muistuttaa Kalervo.

Jäljelle jää kuva ja ääni

Lasse Kalervolla on ollut aikaa mietiskellä elämää musiikin ja koiralenkkien, lasten ja lastenlasten tapaamisten lomassa.

– Minun mielestäni ihmisiä riivaa neljä perisyntiä. Ne ovat ahneus, ahneus, ahneus ja kateus. Kaikki mitataan nykyään rahassa, jopa ystävyyssuhteetkin, Kalervo toteaa.

Lasse Kalervo oppi jo pienenä arvostamaan terveyttä ja pieniä arjen asioita.

– Kun minusta aika jättää, jää jäljelle kuvan lisäksi myös ääni.

Virsi herättää ikävän

Esiintymiset ovat mukavia. Lasse Kalervo on esiintynyt paljon myös muistotilaisuuksissa ja häissä.

– Esiintymiskirkkoja on tainnut olla 50–60. Muistotilaisuuksissa ei voi epäonnistua, koska ne ovat niin tärkeitä omaisille.

Musiikki osuu tunteisiin ja herättää muistot. Yksi muisto nostattaa edelleen vedet laulajan silmiin.

– Lauloin äitini hautajaisissa Eino Leinon tekstiin sävelletyn virren Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin..., Kalervo muistelee.

Tällä videolla virren esittää Jaakko Ryhänen.

 

Onpa mukavan oloinen ihminen ja puhuu viisaita, varsinkin mitä tulee huomioon ihmisten käyttäytymisestä. Olisipa tällaisia ihmisiä enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla