Satu Taiveaho vietti jo yläasteikäisenä kesiä mökillä kahden hevosensa kanssa. Hänelle luonto on tarjonnut lapsesta lähtien niin iloa, rauhaa kuin lohtuakin.

Taisin saada luontokipinän aika varhain. Olen aina ollut eläinrakas ja halusin kaikenlaisia lemmikkejä ympärilleni. Koira hankittiinkin, ja sen kanssa tuli liikuttua paljon luonnossa jo alakouluikäisenä.

Asuin lapsuuteni pikkukaupungissa, mutta meillä oli kesämökki Padasjoella. Murrosiän kynnyksellä sain oman hevosen, jonka vein kesiksi mökille laiduntamaan. Vietin paljon aikaa mökillä ihan itsekseni jo yläkouluikäisestä alkaen. Lapsuuteni parhaan ystävän kanssa ratsastimme yhdessä pitkin metsiä ja pellonreunoja. Se oli todella ihanaa aikaa.

Mökkimme oli keskellä ei-mitään ja hyvin alkeellinen. Kannoin vedet ja opin tekemään polttopuut. Niillä kesillä on varmasti ollut syvällinen merkitys luontosuhteeseeni. Edelleenkin, kun ajattelen mielimaisemaani, niin kyllä se sieltä meidän mökkirannasta löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sosiaaliala voitti luonnonsuojelun

Pidin koulussa todella paljon biologiasta, ja lukion jälkeen mietin jonkin aikaa, lähdenkö luonnonsuojelu- vai sosiaalialalle. Kävin yhden päivän ajan opiskelemassa metsäoppilaitoksessakin, mutta se ei ollut minun paikkani. Sosiaaliala veti sitten pidemmän korren, ja niin luonto ja luonnonsuojelu jäivät harrastuksiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhteiskunnallinen heräämiseni syntyi kuitenkin ensin eläinsuojelupuolella. Vedin lukioikäisenä eläinsuojeluryhmää ja kuuluin lähes kaikkiin luonnonsuojelujärjestöihin. Kun työskentelin kansanedustajana, näiden kahden yhdistäminen oli yksi työn hienoimmista puolista. Istuin lopulta niin sosiaali- kuin ympäristövaliokunnassa.

Koti maaseudun rauhassa

Nykyään asun maaseudulla, vanhan maatalon pihapiirissä. Täällä on tilaa myös kahdelle hevoselleni, koiralle ja parille kissalle, jotka saavat omasta oviluukustaan vapaasti tulla ja mennä.

En varmaan kovin helposti muuttuisi enää kaupunkilaiseksi. Koti maalla on myös mitä parhain rauhoittumisen paikka. Olemme mieheni Antin kanssa molemmat niin sosiaalisia, että täällä luonnon helmassa on hyvä välillä itsekseen hengitellä.

Pidän luonnossa liikkumisesta, ja minulle paras luontokohde on metsä. Sinne painun yleensä ratsastuslenkeillä tai koiran kanssa kulkiessani. Käymme Antin kanssa myös päiväpatikoinneilla, kun aika vain antaa myöten. Suomen kansallispuistot ovat todella upeita kohteita, niitä pitäisi ihmisten vain osata paremmin hyödyntää. Niiden reiteillä pärjää mainiosti jopa uusavuton, kun puutkin ovat nuotioita varten valmiiksi pilkottu.

Voimaa ja lohtua luonnosta

Luonto tuo arkeeni voimaa ja elämäniloa, se on välttämättömyys, josta on vaikea tinkiä. Olen saanut siitä myös tiukkoihin paikkoihin voimaa ja lohtua.

Kun kansanedustajaurani jälkeen toteutin äitini kanssa hänen unelmansa, Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin 220 kilometrin pituisen loppumatkan, olin aivan yllättynyt, kuinka paljon luonnossa kävellessä voi käydä mielessään läpi asioita. Sellaiset hetket kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Satu Taiveaho

  • Syntynyt Riihimäellä 1976. Asuu Tuusulassa.
  • Yhteiskuntatieteiden maisteri, entinen kansanedustaja, nykyinen Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja.
  • Naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla