Satu Taiveaho vietti jo yläasteikäisenä kesiä mökillä kahden hevosensa kanssa. Hänelle luonto on tarjonnut lapsesta lähtien niin iloa, rauhaa kuin lohtuakin.

Taisin saada luontokipinän aika varhain. Olen aina ollut eläinrakas ja halusin kaikenlaisia lemmikkejä ympärilleni. Koira hankittiinkin, ja sen kanssa tuli liikuttua paljon luonnossa jo alakouluikäisenä.

Asuin lapsuuteni pikkukaupungissa, mutta meillä oli kesämökki Padasjoella. Murrosiän kynnyksellä sain oman hevosen, jonka vein kesiksi mökille laiduntamaan. Vietin paljon aikaa mökillä ihan itsekseni jo yläkouluikäisestä alkaen. Lapsuuteni parhaan ystävän kanssa ratsastimme yhdessä pitkin metsiä ja pellonreunoja. Se oli todella ihanaa aikaa.

Mökkimme oli keskellä ei-mitään ja hyvin alkeellinen. Kannoin vedet ja opin tekemään polttopuut. Niillä kesillä on varmasti ollut syvällinen merkitys luontosuhteeseeni. Edelleenkin, kun ajattelen mielimaisemaani, niin kyllä se sieltä meidän mökkirannasta löytyy.

Sosiaaliala voitti luonnonsuojelun

Pidin koulussa todella paljon biologiasta, ja lukion jälkeen mietin jonkin aikaa, lähdenkö luonnonsuojelu- vai sosiaalialalle. Kävin yhden päivän ajan opiskelemassa metsäoppilaitoksessakin, mutta se ei ollut minun paikkani. Sosiaaliala veti sitten pidemmän korren, ja niin luonto ja luonnonsuojelu jäivät harrastuksiksi.

Yhteiskunnallinen heräämiseni syntyi kuitenkin ensin eläinsuojelupuolella. Vedin lukioikäisenä eläinsuojeluryhmää ja kuuluin lähes kaikkiin luonnonsuojelujärjestöihin. Kun työskentelin kansanedustajana, näiden kahden yhdistäminen oli yksi työn hienoimmista puolista. Istuin lopulta niin sosiaali- kuin ympäristövaliokunnassa.

Koti maaseudun rauhassa

Nykyään asun maaseudulla, vanhan maatalon pihapiirissä. Täällä on tilaa myös kahdelle hevoselleni, koiralle ja parille kissalle, jotka saavat omasta oviluukustaan vapaasti tulla ja mennä.

En varmaan kovin helposti muuttuisi enää kaupunkilaiseksi. Koti maalla on myös mitä parhain rauhoittumisen paikka. Olemme mieheni Antin kanssa molemmat niin sosiaalisia, että täällä luonnon helmassa on hyvä välillä itsekseen hengitellä.

Pidän luonnossa liikkumisesta, ja minulle paras luontokohde on metsä. Sinne painun yleensä ratsastuslenkeillä tai koiran kanssa kulkiessani. Käymme Antin kanssa myös päiväpatikoinneilla, kun aika vain antaa myöten. Suomen kansallispuistot ovat todella upeita kohteita, niitä pitäisi ihmisten vain osata paremmin hyödyntää. Niiden reiteillä pärjää mainiosti jopa uusavuton, kun puutkin ovat nuotioita varten valmiiksi pilkottu.

Voimaa ja lohtua luonnosta

Luonto tuo arkeeni voimaa ja elämäniloa, se on välttämättömyys, josta on vaikea tinkiä. Olen saanut siitä myös tiukkoihin paikkoihin voimaa ja lohtua.

Kun kansanedustajaurani jälkeen toteutin äitini kanssa hänen unelmansa, Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin 220 kilometrin pituisen loppumatkan, olin aivan yllättynyt, kuinka paljon luonnossa kävellessä voi käydä mielessään läpi asioita. Sellaiset hetket kantavat pitkälle tulevaisuuteen.

Satu Taiveaho

  • Syntynyt Riihimäellä 1976. Asuu Tuusulassa.
  • Yhteiskuntatieteiden maisteri, entinen kansanedustaja, nykyinen Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja.
  • Naimisissa.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.