Kaipaatko irtiottoa arjesta? Miniloma Suomen vanhimmissa hotelleissa on aikahyppy historiaan. Valitsetko klassikon Tampereella, vanhan oluttuvan Turussa vai linnan Imatralla?

Bertilin bravuuri

Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer suhtautui intohimoisesti Tampereen kaupunkikuvaan. Tammerkoskea hän piti kaupungin sydämenä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oli siis oikeus ja kohtuus, että Strömmer sai suunnitella kosken ääreen Tampereen teknillisen seuran talon – etenkin, kun hän oli itsekin sen jäsen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seura halusi talosta kokouspaikan lisäksi tuloja, joten Strömmerin suunnitelma kasvoi kuusikerroksiseksi hotelliksi. Sen nimeksi päätettiin antaa Tammer.

Kun rakennus vuonna 1929 valmistui, se oli kuin pilvenpiirtäjä. Pohjoismaista klassisismia edustava rakennus sai ihastuneen vastaanoton.

Tammerin taika on yhä tallella. Vaikka Tampereelle on noussut vuosien mittaan korkeampiakin hotelleja, on Tammerilla tyylin ja iän tuomaa arvovaltaa. Museovirasto ei ole syyttä taloa suojellut.

Sisätiloissakin kunnioitetaan alkuperäistä. Vastaanottotiskille kävellessä tuntuu kuin astuisi Downton Abbeyn maailmaan. Jalopuuta, ornamentteja ja Tynellin valaisimia – arki jää taakse heti aulassa.

Hotellin prameammissa huoneissakin käytetään vielä vanhoja tyylihuonekaluja.

iimeistään huimaavan korkeassa aamiaishuoneessa ymmärtää paikan ainutlaatuisuuden. Voi olla, että Tampereelta saa jostain paremman aamiaisen, mutta tällaista miljöötä ei toista ole.

Toista tällaista miljöötä ei ole.

Vanhalla hotellilla pitää tietysti olla oma haamunsa. Tammerissa se on pitkäaikainen hovimestari Alexander Grobowsky. Työssään tarkka Grobowsky vahtii hotellin tasoa edelleen. Hänen läsnäolonsa huomaa vienosta partaveden tuoksusta autioilla käytävillä. Ilja Ojala

2 hengen huone alkaen 180 e.

Satulinna kansallismaisemassa

Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys ja sitä ympä­röivä Kruununpuisto Suomen vanhin luonnonsuojelualue. On siis luontevaa, että kosken partaalla kansallismaisemassa seisoo myös Suomen vanhin hotelli.

Suomen senaatti tilasi 1900-luvun alussa hotellin piirustukset arkkitehti Usko Nyströmiltä, joka sai vapaat kädet suunnitella ”eurooppalaista jugendia edustavan linnahotellin”.

Ainoa, mitä oli päätetty ennalta, oli rakennusmateriaali. Senaatti halusi kivihotellin, koska molemmat samalla paikalla olleet puuhotellit olivat tuhoutuneet tulipaloissa.

Grand Hotel de Cascaden avajaisia vietettiin vuonna 1903. Vieraaksi matkusti uutta rautatietä myöten pietarilaista ylimystöä, jota palveltiin venäjäksi ja ranskaksi. Portieeri oli hotellin ainoa suomenkielentaitoinen työntekijä, ja paikallisista asukkaista sisään pääsivät vain nimismies ja apteekkari.

Imatran Valtionhotelli on yhä leuat loksauttava ilmestys. Satujen prinsessalinnoja muistuttavassa rakennuksessa on pyöreitä suippokattoisia torneja, kupoleja, kaari-ikkunoita – ja valtavasti upeita yksityiskohtia. Sisällä vanha loisto näkyy etenkin kaariholvikäytävissä ja leveissä portaikoissa.

Paikallisista sisään pääsivät nimismies ja apteekkari.

Koristeelliset matot vaimentavat askeleet ja ensimmäisellä kerralla melkein jännittää avata huoneen koristekaiverrettu puuovi.

Paksut seinät, vanhat ruutuikkunat ja liki neljän metrin korkeudessa oleva katto antavat huoneelle historiallisen säväyksen, mutta se, mikä 120 vuotta sitten oli luksusta, on nykyään itsestäänselvyys.

Totta kai hotellissa on sähkövalo, juokseva vesi ja keskuslämmitys! Nykymatkailijan näkökulmasta tunnelma huoneessa on melko karu ja ankara.

Siitä, että linna on nykyisessä kunnossaan, on kiittäminen Oy Alko Ab:tä. Monopoliyhtiö osti hotellikiinteistön 50-vuotisjuhlavuonnaan 1982 ja ilmoitti sen kunniaksi tekevänsä kulttuuriteon restauroimalla hotellin alkuperäiseen asuunsa.

hotellin viereen rakennettiin moderni kongressihotelli. Ulkopuolelta niitä ei miellä samaksi kokonaisuudeksi, mutta maanalaista yhdyskäytävää pitkin voi matkustaa ajassa 1980-luvulle: kongressipuolella on säilynyt ehjä kasarikokonaisuus kylpyläosastoineen. Elina Salo

Kahden hengen huone linnarakennuksessa alkaen 120 e.

Kolmas kerta toden sanoo

Kaikki alkoi Oluesta. 1880-luvulla Turun Kauppiaankadulle avattiin oluttupa, joka sai nimekseen komeasti Hamburger Bierhalle.

Kuohuva maistui turkulaisten lisäksi kauempaakin tulleille, ja niinpä ravintolaa laajennettiin hotellilla vuonna 1894.

Samaan aikaan ravintolan ja hotellin osti 28-vuotias Wallina Valtin, ja yrityksen nimeksi vaihtui Hamburger Börs.

Voimailua harrastanut Valtin oli naisasianainen ja johti hotellia määrätietoisesti – tarvittaessa vaikka voimakeinoin. Suurlakon aikaan vuonna 1905 hän pysäytti hotelliin pyrkineet mellakoitsijat paistinpannu aseenaan.

Valtinin valtakausi kesti puoli vuosisataa. Sinä aikana hotelli laajeni Turun kauppatorin laitaan kohonneella jugendrakennuksella. 

1940-luvulla Valtin myi yrityksensä Turun osuuskaupalle.

arva hotelli on herättänyt yhtä voimakkaita tunteita kuin Hamburger Börs. Kun Turun osuuskauppa 1970-luvun puolivälissä ilmoitti purkavansa torin laidalta vuonna 1909 rakennetun hotellirakennuksen, syntyi suoranainen kansanliike taloa puolustamaan.

Vastalauseista huolimatta talo kipattiin nurin.

Tilalle nousi huomattavasti suurempi hotellirakennus, joka monien mielestä edusti aikansa arkkitehtuuria pahimmillaan.

uutama vuosi sitten uusi rakennus oli tullut ikään, jossa oli tehtävä valinta peruskorjauksen ja kokonaan uuden rakennuksen välillä. Tälläkin kertaa päädyttiin purkamiseen, mutta nyt se herätti kaupunkilaisissa lähinnä riemua.

Kolmas Hamburger Börsin hotellirakennus valmistui kauppatorin laitaan viime syksynä. Vaikka tori on vielä valtavan remontin kourissa, on helppo sanoa, että uusi Börs istuu sen laidalle paremmin kuin hyvin.

Uuteen taloon on onnistuttu luomaan tyylikäs vanhan maailman henki. Olo on kuin olisi huolella remontoidussa vanhassa arvorakennuksessa. Holvi-ikkunat ja kauniit kaakelilattiat muistuttavat hotellin jugendhistoriasta.

Hotellihuoneessa ilahduttaa tyylikkään sisustuksen lisäksi ovi, joka on jykevä kuin kassakaapissa. Sen läpi ei kuulu yöllä pienintäkään ääntä.

Suurin ilonaihe löytyy silti kylpyhuoneesta: sadesuihku on paras, jonka alle olen ikinä päässyt. Näin lempeältä vesi ei ole koskaan tuntunut!

Vanha Börs seisoo yhä paikallaan Kauppiaankadulla, nyt perusteellisesti remontoituna. Suojellussa rakennuksessa on nykyään kokoustiloja, ja sinne pääsee suoraan hotellin aulasta.

Talon kruununjalokivi on avara juhlasali, jota koristavat Willy Baerin suunnittelemat lasimaalaukset 1900-luvun alusta. Kesäisin juhlasali laajenee suurelle parvekkeelle, joka takorautakaiteineen ja jugendlamppuineen sopii täydellisesti rakennuksen julkisivuun.

Parvekkeen alla aukeaa Börsin pöheiköksi kutsuttu sisäpiha, jossa kasvavat lehtipuut on nekin suojeltu.

Lähellä oli, ettei vanhalle Börsille käynyt huonosti. Talo oli vuosien varrella vajonnut niin pahasti, että vastakkaisilla nurkilla on puoli metriä korkeuseroa. Kymmenisen vuotta sitten rakennus paalutettiin uudestaan. Se pysäytti vajoamisen, mutta talo on edelleen reilusti vinksallaan.

Kun taloa remontointiin, moni kanta-asiakas varmisti, että eihän talon juhlavaa portaikkoa vain oikaista. Vinot portaat kun ovat hyvä tekosyy, jos juhlista lähtiessä askel hiukan heittää. 

2 hengen huone alkaen 140 e.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla