Huolellista hoivaa sähköhammasharjalla ja kylmäkalleilla – mutta myös unettomia öitä ja pettymyksiä. Jättikasvisharrastajat omistautuvat lajille täysin ja iloitsevat sadosta omissa kisoissaan.

Kello ei ole vielä yhdeksää aamulla, ja hengitys höyryää syysilmassa. Maija Karvinen kantaa valtavan suuria vihanneksia sisälle lämpimään Saaren kartanon kasvihuoneilla Mäntsälässä.

Kurkut, porkkanat ja kaalit kannetaan ja kärrätään mittauspaikalle. Pihalla käy jo kova hyörinä, väkeä on kymmenittäin talkootöissä, ja kasviksiakin on tuotu jo pinoittain paikalle. Suurimmat kurpitsat on jätettävä suosiolla pihalle, sillä niitä siirtämään tarvitaan trukki.

On syyskuun viimeinen viikonloppu ja alkamassa ovat vuosittaiset jättikasvisten suomenmestaruuskilpailut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oven edessä loistaa jättikurpitsoita kaikissa sateenkaarenväreissä. Kolme niistä on Maijan kasvattamia. Hän osallistuu kisoihin kymmenettä kertaa, ja kisojen tuomarina hän on toiminut kaksi kertaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parhaillaan kisapaikan pihaan ajaa taas uusi auto.

– No nyt on nähty vaivaa pakkaamisen eteen! Maija huudahtaa.

Edessä loistaa jättikurpitsoita kaikissa sateenkaarenväreissä.

Auton peräkärrystä törröttää kolmimetrinen, ohut puulaatikko. Vuokko Untila nousee autosta ja avaa laatikon kannen miehensä Markun kanssa. He ovat ajaneet paikalle Mikkelistä. Kannen alta paljastuu valtavan pitkä auringonkukka, joka osallistuu kilpailuun. Maija auttaa Untiloita kantamaan kukan kisapaikalle kasvihuoneeseen odottamaan mittausta.

Untiloiden pieni pystykorva Mosku on jo pyyhältänyt haistelemaan jättikurpitsoita.

– Pois sieltä Mosku, niitä et todellakaan saa merkata, Markku komentaa ja avaa auton takakontin.

Siellä on viisi komeaa satakiloista kurpitsaa, jotka pitäisi vielä saada kannettua varovasti kisapaikalle.

– Pieniksi jäivät, Vuokko harmittelee.

Kymmeniä kiloja viikossa

Ensimmäistä kertaa kisoissa vieraileva voi häkeltyä jättien koosta. Kasveista saadaan suuria jalostetuilla siemenillä, joita tuotetaan tarkalla pölytyksellä, lannoituksella ja maan hoidolla.

Kun suureksi tarkoitettua kasvia tuupataan kasvamaan, sen kasvuvauhti voi kiihtyä valtavaksi: painoa tulee lisää kymmeniä kiloja viikossa. Silloin on tärkeää toimia samassa rytmissä kasvin kanssa. Jos kurpitsan alle ei esimerkiksi laita juuri oikeassa kasvuvaiheessa alustaa, sitä ei saa enää nostettua maasta.

– Tämä harrastus vaatii kiinnostusta kasvibiologiaan. Samalla kasveista tulee kesäperheenjäseniä, joita käydään ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla katsomassa, Maija sanoo.

Hän innostui jättikasviksista hieman yli kymmenen vuotta sitten nähtyään televisiosta dokumentin jättikurpitsakilpailuista Yhdysvalloissa. Maija halusi kokeilla, kuinka suuren kurpitsan onnistuisi kasvattamaan.

Harrastus vaatii kiinnostusta kasvibiologiaan.

Maijalla ja hänen miehellään on karjatila Kärkölässä. Siellä oli valmiina kasvimaa, jossa kasvatettiin vihanneksia arkikäyttöön. Jättikasviksia varten hankittiin oma kasvihuone.

Ensimmäisestä jättikurpitsasta tuli 40-kiloinen, ja Maija osallistui heti kasviskisoihin. Niitä on järjestetty Suomessa vuodesta 2008. Jättikasvisten kasvatusta on harrastettu täälläkin paljon pidempään. Kansainvälisiä kilpailuja on ollut tarjolla 1970-luvun lopulta alkaen. Suosituimmat järjestetään Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

– Siellä harrastus on hiottu aivan viimeisen päälle. Kasveista tulee valtavia, kymmeniä kertoja alkuperäisten kokoisia.

Maija tutustui toisiin innokkaisiin jättiharrastajiin, ja yhdessä he päättivät perustaa Suomeen oman jättikasvisyhdistyksen.

Kasveista tulee valtavia, kymmeniä kertoja alkuperäisten kokoisia.

Aluksi tarkoituksena oli tarjota helppo väylä jättikasvisten siementen hankkimiseen ja suomalaisten kisatulosten kirjaamiseen. Muutoin kasvattaminen ei ole kovin sosiaalista puuhaa, sillä kesällä ei voi matkustaa mihinkään ja kasvimaalla kyykitään usein yksin. Tai niin sitä voisi luulla.

Maija näyttää puhelintaan, jossa on neljä eri viestiketjua jättikasvisasioille. Kuvia ja tietoja vaihdetaan tiuhaan.

Voittajakurpitsan kasvattanut Nea Rauäng kertoo jääneensä koukkuun harrastukseen.
Voittajakurpitsan kasvattanut Nea Rauäng kertoo jääneensä koukkuun harrastukseen.

– Humoristista kannustamista on paljon. Eilen joku vinkkasi, että juurikasvikset saa parhaiten putsattua sähköhammasharjalla.

Viesteissä voidaan kysyä, rehennellä, harmitella ja taivastella. Kasviksista on aina jotakin päivitettävää. Yhdistys tarjoaa tilan keskustelulle ja kilpailut, joihin valmistaudutaan maaliskuusta saakka.

Jättikasvikset vaativat kasvattajalta sitoutumista ja sopivasti hulluutta. Maija kertoo, kuinka hänellä on tapana hiippailla pihamaalle katsomaan, miten jättiläiskurpitsa pärjää.

Jättikasvikset vaativat kasvattajalta sitoutumista ja sopivasti hulluutta.

– Varmistelen, että sen kylkeen ei ole tullut reikää. En tosin mahtaisi asialle tietenkään mitään, varsinkaan keskellä yötä!

Maija pitää menneiltä vuosilta hallussaan vihreiden jättikurpitsojen suomenennätystä: voittajakurpitsa painoi 325 kiloa.

– Sen ympärysmitta kasvoi viikossa parikymmentä senttiä.

Kotona Kärkölässä harrastukset ja työ sekoittuvat, kun Maija kulkee pitkin päivää sonnien ja kasvimaan välillä. Aviomies ja vanhempi poika auttelevat vihannesten siirtämisessä traktorilla. Tänään he toimivat kilpailussa heijastinliivisinä liikenteenvalvojina.

Videon kautta kisaan

Kisapaikan kasvihuoneessa tuoksuu sadonkorjuu. Valtavat kaalit, porkkanat ja juurekset levittävät ympärilleen makeita tuoksupilviä.

Mittauspaikalla yksi tuomariviisikosta, Arja Lammi-Ruohonen, kaivaa esiin mittanauhan ja mittauskulman, puisia tikkuja, lusikoita, saksia, puukon ja vesurin.

Arvioijat tarkastavat kasviksen painon, pituuden ja kunnon. Kasviksen pitää olla syötävässä kunnossa, se ei saa olla mätä tai hajonnut. Hellekesän jälkeen hylättävää on usein enemmän, kun sato mätänee ennen syyskuuta.

Osa kilpailijoista on ratkaissut asian ilmoittamalla helposti pilaantuvat alkuvuoden kasvikset kilpailuun mukaan videomittauksilla. Kilpailija kuvaa kisaan osallistuvan kasviksen videolle, jolla hän punnitsee sen kaupan tai postin hyväksymällä vaa'alla.

Arvioijat tarkastavat kasviksen painon, pituuden ja kunnon.

Kisapaikalla Maija nappaa käsittelyyn neljä valtavan kokoista kurkkua, jotka näyttävät hyvin lupaavilta. Mitta ei valehtele, 84,7 senttiä ja 8,7 kiloa. Yksi kurkuista ylittää jättikurkkujen hallitsevan suomenennätyksen ja menee tämän vuoden kisan kärkeen!

Jätit saapuvat Hartolasta

Kisapaikan ulkopuolella Juha Kyrö syö höyryävää makkaraa ja pyyhkii sinappia suupielestään. Hän on ollut kisoissa trukkikuskina joka ikinen vuosi. Välillä ihmiset innostuvat suurimmista kurpitsoista turhankin paljon ja ovat niitä kuvatessaan jäädä trukin alle.

– Mutta hauskaa hommaa tämä on seurata. Itse en kyllä lähtisi näitä kasvattamaan.

Yleisöstä kuuluu kohahdus, kun Juho Mäkinen ja Nea Rauäng ajavat peräkärryineen paikalle. Mukaan on lastattu kaksi valtavaa kurpitsaa.

Juha Kyrö kiirehtii trukkinsa ohjaksiin, sillä näitä kilpailijoita ei kisapaikalle saa ilman hyvää apuvinssiä. Yhden kurpitsan sitomiseen ja nostamiseen tarvitaan kolme ihmistä.

– Jaahas, jaahas, Hartolan kunnasta on nyt tarjolla dopingin makua! joku huudahtaa.

Tämä on voittaja-ainesta!

Sääntöjä lannoituksesta ei jättikasviskisoissa ole, mutta useimmat kilpailijat kertovat suosivansa luomumenetelmiä. Myös autosta nouseva Juho Mäkinen rientää puolustamaan kisaajia: luomulla ovat kasvaneet!

Trukin ympärille kerääntyy kymmeniä ihmisiä kameroiden kanssa jättejä ihmettelemään. Trukkikuski saa olla tarkkana.

Nea Rauäng pitelee jännittyneenä käsiä kasvoillaan, kun ensimmäinen kurpitsa nousee ilmaan. Jättikasvisyhdistyksen puheenjohtaja Marjaana Seelbach kiertelee ilmassa roikkuvaa valtavaa kurpitsaa ja ropsii multaa sen pohjasta.

– Tämä on voittaja-ainesta! hän kuuluttaa, kun jätti lasketaan odottamaan punnitusta.

Toisin on laita Maija Karvisen keltaisen peltokurpitsan kanssa. Hän näyttää kurpitsan pohjaa.

– Katso tätä, nämä ovat kuin lehmän utareet!

Kurpitsan pohjan tulisi olla tasainen ja säännöllinen, jotta repeämisiä ja reikiä tulisi mahdollisimman vähän.

Kasvattajalle kysymys on kauhun tasapainosta. Mikäli hän luottaa siihen, että kurpitsa selviytyy kasvukauden loppuun, leikataan muut hedelmän alut sen ympäriltä pois. Jos kurpitsa ei menestykään, kasvattaja jää ilman kilpailua. Toinen vaihtoehto on jättää muutama pieni hedelmä kurpitsan juureen, niin sanotuiksi jarrupalloiksi.

Kasvattajalle kysymys on kauhun tasapainosta.

– Silloin voi käydä näin, että koko kurpitsa kasvaa hitaammin ja valmiista hedelmästä tulee jarrupallojen vuoksi kevyempi.

Maijan afrikkalainen pullonmuotoinen kurpitsa on kääritty paksuun huiviin niin, että se pysyy pystyssä. 26-kiloisesta kurpitsasta koverretaan maljakko kilpailun jälkeen.

Jutun voi lukea loppuun ET-lehden numerossa 17/21.

Sisältö jatkuu mainoksen alla