Verkot ovat Mikko Nikkisen juttu. Pilkkimistä hän ei ole koskaan harrastanut.
Verkot ovat Mikko Nikkisen juttu. Pilkkimistä hän ei ole koskaan harrastanut.

Taipalsaarelainen Mikko Nikkinen, 44, kalastaa talvisin verkoilla. Myös Oskarista, 15, ja Urhosta, 10, on tullut kalamiehiä.

Kalastuksen ansiosta olen kokenut suuria onnistumisen tunteita isänä. Kun 15-vuotiaan Oskari-poikani koulun viestissä kerrottiin, että kotitaloustunnilla kokataan pakastekalavuokaa, Oskari ihmetteli, mikä se sellainen pakastekala on. Ai että olin silloin tyytyväinen. Poikani tuntevat kalat ja tietävät, miten niitä pyydetään.

Urho, 10, oli jo vauvana mukana avannolla. Minulle on jäänyt mieleen, kuinka hän viisivuotiaana yritti saada lumesta hanskoillaan kiinni limaisia matikoita. Se ei oikein onnistunut, ja niinpä hän kaappasi kalat reippaaseen halausotteeseen ja mätti ne ahkioon. Urholla on kouriintuntuva yhteys luontoon.

Minä aloitin talvikalastusharrastuksen parikymppisenä nuorena miehenä vanhemman tuttavani Esa Nikkisen opastuksella. Ostin moottorikelkan ja aloimme kulkea yhdessä verkoilla. Tein pieniä juttuja, avasin lapiolla avantoa ja olin narupoikana.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt omat poikani saavat tehdä näitä samoja asioita. Hiljainen tieto siirtyy näin vanhemmilta nuorille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kalaa tutuille ja naapureille

Nautin luonnossa olemisesta. Vaikka olisi kuinka kelju keli, niin tapaamme talvisin joka lauantai ja keskiviikko Taipalsaaren Riutanselällä avannolla. Meitä on muutaman miehen ja pojan porukka.

Pien-Saimaalla ei ole norppia, ja siksi voimme kalastaa siellä verkoilla. Verkkomme ovat olleet jo 15 vuotta samassa paikassa, josta tulee hyvin kuhaa, vähän madetta ja satunnaisesti haukea. Meillä on yksi avanto keskellä, ja siitä lähtee kuusi verkkoa kolmeen suuntaan. Verkon päihin sidotut narut menevät jään alla päätykepeille, josta sitten koukataan naru ylös.

Kevättalvella kuhaan jo hiukan kyllästyy.

Emme käytä kaikuluotaimia emmekä muutakaan elektroniikkaa. Verkkokalastuksen perusvälineet ovat samat kuin vuosikymmeniä sitten. Joskus teemme avannon moottorisahalla. Olemme rakentaneet verkkoavannon päälle peltilevystä kannen, jonka avulla avanto pysyy hyvin sulana.

Saaliin saaminen tuntuu mukavalta, eikä sen jakamisesta ei tule kiistaa. Perheelliset saavat enemmän kuin muut, ja kaikki vievät kalaa myös tutuilleen ja naapureilleen. Alkutalvesta kaikki ovat innoissaan hyvistä saaliista, mutta kevättalvella kuhaan jo hiukan kyllästyy.

Kalastuksen jälkeen juomme aina verkkokahvit taipalsaarelaisessa Pölkkybaarissa. On hienoa, että voi kalastaa porukassa, pidän sen yhteisöllisyydestä.”

Mikon vinkit

  1. Kohtele saalista oikein. Ota kalat hengiltä ja verestä ne. Älä jätä kalanperkeitä luontoon tai roskakaloja avannon reunalle.
  2. Opettele järvialueesi erityispiirteet ja jäätilanteiden historia. Aseta turvallisuus aina ensimmäiselle sijalle.
  3. Jos verkkokalastus kiinnostaa, hakeudu kokeneeseen porukkaan oppimaan niksit ja hiljaista tietoa, jota ei kirjoista löydy.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla