Suurin tekijä, joka lisää suomalaisten asumistyytyväisyyttä, on pienet asumiskustannukset. Naapurit sen sijaan pidetään uhkana.

Oma rauha, hyvä sijainti ja niukat asumisen kustannukset. Ne kun toteutuvat omassa kodissa, ja suomalainen on tyytyväinen asumiseensa.

Kiinteistömaailman tuoreessa tutkimuksessa selvisi, että suomalainen haluaa asuntonsa läheltä palveluja ja kulkuyhteyksiä.  Tämä korostui erityisesti yli 55-vuotiaiden vastauksissa. Heille esimerkiksi tilava tai uusi asunto ei merkinnyt niin suurta tyytyväisyyden lähdettä kuin muille vastaajille.

Kaikkien kyselyyn osallistuneiden vastauksissa korostui oma-sana.  Kolmannes vastaajista katsoi, että oma piha tai oma rauha tekee heidät onnelliseksi asumisessa.  Vain neljä prosenttia vastasi ”mukavat naapurit”, kun heiltä kysyttiin ”mikä asumisessa tekee sinut onnelliseksi”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Naapurit ovat arka asia muutenkin;  naapurustoa suomalaiset eivät koe asumisen tyytyväisyyttä lisääväksi. Päinvastoin. Yhteisöllisyys ja naapurin tunteminen on suomalaiselle enemmän uhka kuin mahdollisuus. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Onnellisuus voisi löytyä yhteisöllisyydestä, mutta pelkäämme häiriköivää naapuria niin paljon, että mieluummin asumme keskellä metsää ja käytämme monta tuntia päivässä työmatkoihin, sanoo toimitusjohtaja Seppo Hämäläinen Kiinteistömaailman tiedotteessa.

Eniten naapurusto ja tiivis kanssakäyminen merkitsevät kyselyyn vastanneille senioreille.

Asuntohaaveissaan suomalaiset ovat kainoja

Asuminen ja onnellisuus -tutkimuksessa peräti  80 prosenttia vastaajista kertoi olevansa tyytyväinen nykyiseen asumiseensa.

Kiinteistömaailman mukaan asumistyytyväisyys ei ole yltäkylläisyyttä. Siinä näkyy suomalaisten vaatimattomuus.

– Suomalainen ei uskalla unelmoida vaan tyytyy siihen, mitä hänellä on. Millaisia vastauksia olisimmekaan saaneet, jos sama kysymys olisi kysytty amerikkalaisilta, Hämäläinen mainitsee.

Kiinteistömaailman teettämään osallistui yli 1 000 iältään 18–74-vuotiasta suomalaista.

2007 muutin helsingistä  vanhan koirani kanssa maalle rivitalonpäätyyn tyttäreni asuntoon ja sain todella ihanat naapurit, verrattuna kaupungin vuokratalon naapureihin hgissä. se oli todella hyvää naapuruutta, jos ei lumessa näkynyt jälkiä rappujen eessä niin johan pirahti ovikello, että onkos mummu kunnossa tai jos ei ollut töllö päällä kun emmerdaale alkoi, niin jo tultiin kopistaan, että onkos kaikki ok., kauppaan kun lähtivät niin aina kysyttiin onkos kaupasta tuotavaa tai haluutko lähtee mukaan ja minusta oli myös ihanaa kun vastapäisen rivarin koululaiset tulivat varamummulle kun avain oli unohtunut  ja aamulla ei tarvinnut lasten äidin olla paniikissa kun kuumettta olikin tullut yllättäen , varamummun soffalle  vaan ja äiti pääsi lähtemään töihin, ei minua hyväksi käytetty, hoitivat kauppa-asiat, apteekissa käytiin, matot pestiin ja ikkunat  ja lämpimäisiä tuotiin, kun omat tyttäreni ja isot  lastenlapset  tulivat mummulle niin olivat ihan käärmeissään kun ei ollut mitään hoidettavaa.  kun naapurit olivat poissa hoidin pihakukat ja ryytimaat, postilaatikon..kun olin koivista kipeenä niin muksut lenkitti koirani, minun terassilla oli aina pihatalkoiden serviisi, keitin kaffeet ja paistoin korvapuustit, grillissä kärysi makkarat ja sitten aikuset istui iltaa....se oli niin ihanaa naapuruutta 7vuotta, nyt kun menin huonompaan kuntoon niin muutin yhden  tyttäristäni luokse ja nyt saavat sitten omat pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja kyllä pitävätkin. haikeet oli tunnelmat kun lähdin, mutta yhteyttä olemme  naapurit ja minä pitäneet puolin ja toisin.  tiedän, että heillä on nyt uusi hyvä naapuri ja yhteistyö pelaa.....jotenkin tuntuu, että näissä naapuruussuhteissa tarttis muistaa, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla