Vehreä paratiisi Suomen vanhimmassa siirtolapuutarhassa on Mervi ja Olli Rintakosken kotipesä pitkälle syksyyn. Kauniisti kunnostetulla mökillä touhuavat mielellään myös lapsenlapset.

Siiri, 6, ja Ville, 3, Rintakoski leikkivät kotia mummun ja vaarin isolla terassilla. Olemme Niihaman siirtolapuutarhassa Tampereella. Leikin pääosassa on vaarin, Olli Rintakosken, vuosikausia sitten omille lapsilleen nikkaroima puinen leikkihella. Siinä on led-valot, aukeavat luukut ja oikean lieden nappulat.

–Terassi on lempipaikkani. Ison varjon alla viihdyn niin sateella kuin kuumalla perkaamassa sieniä ja marjoja, Merja Rintakoski, 60, toteaa.

Terassin kaikki tavarat ovat kierrätettyjä.

Rintakoskien yritys Kalevan muutto ja kuljetus vie usein tavaraa kierrätykseen tai kaatopaikalle. Toisinaan Merja nappaa kuormasta käyttökelpoisen mööpelin, joka muuten menisi roskiin.

– Ison päivävarjon ja pöytäryhmän saimme nuoren pojan tyhjentäessä sukulaisensa kotia. Sama poika antoi meille pikkuvikaisen Moccamasterin. Mies korjasi vähän varjoa ja kahvinkeitintä, hyvin ne ovat viisi vuotta kestäneet. Ihmiset heittävät uskomattoman hyvää tavaraa pois, Merja päivittelee.

Terassin katossa on säteilylämmitin, joten sen alla tarkenee istua viileälläkin. Öisin terassilla lämmittelevät tomaatintaimet.

– Lämmitinkin on muuten otettu eräästä muutosta talteen.

Rintakosket ostivat mökkitontin vuokraoikeuden 3 400 markalla vuonna 1978. He halusivat kesäpaikan läheltä, jotta Olli voisi käydä sieltä töissä.

Nuorellaparilla oli niukasti rahaa, ja mökkiä rakennettiin pikkuhiljaa. Keittiökaapit pikkuruiseen keittiöönsä he saivat Ollin tädiltä. Keittiö oli niin pieni, että vetimet piti korvata rei’illä ovissa.

Viime kesänä Rintakosket tekivät mökin alakertaan täysremontin. Vanha purettiin betonilattiaan asti. Muovit poistettiin seinistä. Keittiöön asennettiin kattolämmitys ja led-valot, ja kaapit korvattiin laatikostolla.

– Esille vedettävät laatikot ovat hyvät, ei tarvitse vanhana kaivella ruoka-aineita kaapista. Täällä passaa kokata, Merja kehuu.

Remontissa sauna korvattiin suihkulla, jolloin keittiöön saatiin lisää tilaa. Nyt sinne mahtuvat vetimetkin. Tiskipöydän päällä on lasilla peitetty lintutapetti, sillä Merja inhoaa kaakelien saumoja.

Oleskelutilan sirot nojatuolit ovat Merjan lapsuudenkodista. Niissä on istuttu 60 vuotta, mutta verhoilu on yhä alkuperäinen. Merja on raikastanut tuoleja virkkaamalla niihin päälliset.

– Puusohvan ostimme ensimmäiseen kotiimme, ja tämän hyllyn Olli teki meidän Hämeenlinnan opiskelija-asuntoomme 40 vuotta sitten, Merja esittelee.

Litteä televisio on piilotettu kätevästi pienen ryijyn taakse. Hyvä idea!

Puutarhassa ison omenapuun alla on eteläeurooppalaisen pergolan tunnelma.

Omenia tulee vaihtelevasti: toissa vuonna Rintakosket olivat hukkua omeniin, viime vuonna sato jäi 20:een.

Vanhalle omenapuulle on tehty kehikko, koska muuten oksat roikkuisivat.

– Oksien leikkaaminen jäi aikoinaan meiltä parikymppisiltä puutarhureilta tekemättä, Merja nauraa.

Rintakosket syövät aina ulkona. Isäntä tulee kello 13 lounaalle ja kello 17 kahville.

– Minulla ei ole grilliä eikä mikroa. Leivon paljon ja teen vanhanaikaista kotiruokaa, usein keittoja.

Pihalla on muutama kasvatuslaatikko, joissa Merja kasvattaa perunaa, herneitä, yrttejä sekä samettiruusuja. Samettiruusujen paha haju karkottaa tuholaisia hyötykasveista.

Talvisin Rintakoskien tontti täytyy aidata, muuten kauriit syövät kaikki pensaat.

– Olemme tässä metsän laidassa niiden ensimmäinen kohde. Korkeaa aitaa en huoli, sillä haluan moikata ohikulkijat.

Tonttinsa ulkopuolelle Merja on perustanut pienen puutarhan, johon on istutettu neljä tammea: yksi jokaisen lapsenlapsen syntymävuonna.

Merja aloittaa mökkikauden päivävierailuilla toukokuussa. Palstan vieressä on oja, josta Rintakosket nostavat omalla pumpullaan kasteluvettä.

– Öitä alan viettää mökissä toukokuun puolivälistä alkaen. Tämä on ihana paratiisi kuuden kilometrin pyörämatkan päässä kotoa.

Vuonna 1916 Tampereelle perustettiin Hatanpään siirtolapuutarha, joka siirrettiin Niihamaan vuonna 1977. Niihama on Suomen vanhin edelleen toimiva siirtolapuutarhayhteisö. Siellä on 126 palstaa mökkeineen. Tontit ovat 300-neliöisiä ja talot 5x6-metrisiä. Palstojen rakennusoikeutta ei saa ylittää. Rantasauna, venepaikat, grillipaikka, urheilukenttä ja pirtti ovat yhteiskäytössä.

Sata vuotta sitten siirtolapuutarhat oli tarkoitettu köyhille. Palstoilta sai itse viljelemällä edullisesti leivänjatketta. Sadassa vuodessa idea köyhien ruoka-avusta on muuttunut hyvin toimeentulevan väestön vapaa-ajanvietoksi. Hyötyviljely on vähentynyt ja terassit ovat suurentuneet.

Suomessa on liki 60 siirtolapuutarhaa, joissa on noin 6000 viljelijää. Maanomistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa maata yhdistykselle.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 13/2016.