Vehreä paratiisi Suomen vanhimmassa siirtolapuutarhassa on Mervi ja Olli Rintakosken kotipesä pitkälle syksyyn. Kauniisti kunnostetulla mökillä touhuavat mielellään myös lapsenlapset.

Siiri, 6, ja Ville, 3, Rintakoski leikkivät kotia mummun ja vaarin isolla terassilla. Olemme Niihaman siirtolapuutarhassa Tampereella. Leikin pääosassa on vaarin, Olli Rintakosken, vuosikausia sitten omille lapsilleen nikkaroima puinen leikkihella. Siinä on led-valot, aukeavat luukut ja oikean lieden nappulat.

–Terassi on lempipaikkani. Ison varjon alla viihdyn niin sateella kuin kuumalla perkaamassa sieniä ja marjoja, Merja Rintakoski, 60, toteaa.

Terassin kaikki tavarat ovat kierrätettyjä.

Rintakoskien yritys Kalevan muutto ja kuljetus vie usein tavaraa kierrätykseen tai kaatopaikalle. Toisinaan Merja nappaa kuormasta käyttökelpoisen mööpelin, joka muuten menisi roskiin.

– Ison päivävarjon ja pöytäryhmän saimme nuoren pojan tyhjentäessä sukulaisensa kotia. Sama poika antoi meille pikkuvikaisen Moccamasterin. Mies korjasi vähän varjoa ja kahvinkeitintä, hyvin ne ovat viisi vuotta kestäneet. Ihmiset heittävät uskomattoman hyvää tavaraa pois, Merja päivittelee.

Terassin katossa on säteilylämmitin, joten sen alla tarkenee istua viileälläkin. Öisin terassilla lämmittelevät tomaatintaimet.

– Lämmitinkin on muuten otettu eräästä muutosta talteen.

Rintakosket ostivat mökkitontin vuokraoikeuden 3 400 markalla vuonna 1978. He halusivat kesäpaikan läheltä, jotta Olli voisi käydä sieltä töissä.

Nuorellaparilla oli niukasti rahaa, ja mökkiä rakennettiin pikkuhiljaa. Keittiökaapit pikkuruiseen keittiöönsä he saivat Ollin tädiltä. Keittiö oli niin pieni, että vetimet piti korvata rei’illä ovissa.

Viime kesänä Rintakosket tekivät mökin alakertaan täysremontin. Vanha purettiin betonilattiaan asti. Muovit poistettiin seinistä. Keittiöön asennettiin kattolämmitys ja led-valot, ja kaapit korvattiin laatikostolla.

– Esille vedettävät laatikot ovat hyvät, ei tarvitse vanhana kaivella ruoka-aineita kaapista. Täällä passaa kokata, Merja kehuu.

Remontissa sauna korvattiin suihkulla, jolloin keittiöön saatiin lisää tilaa. Nyt sinne mahtuvat vetimetkin. Tiskipöydän päällä on lasilla peitetty lintutapetti, sillä Merja inhoaa kaakelien saumoja.

Oleskelutilan sirot nojatuolit ovat Merjan lapsuudenkodista. Niissä on istuttu 60 vuotta, mutta verhoilu on yhä alkuperäinen. Merja on raikastanut tuoleja virkkaamalla niihin päälliset.

– Puusohvan ostimme ensimmäiseen kotiimme, ja tämän hyllyn Olli teki meidän Hämeenlinnan opiskelija-asuntoomme 40 vuotta sitten, Merja esittelee.

Litteä televisio on piilotettu kätevästi pienen ryijyn taakse. Hyvä idea!

Puutarhassa ison omenapuun alla on eteläeurooppalaisen pergolan tunnelma.

Omenia tulee vaihtelevasti: toissa vuonna Rintakosket olivat hukkua omeniin, viime vuonna sato jäi 20:een.

Vanhalle omenapuulle on tehty kehikko, koska muuten oksat roikkuisivat.

– Oksien leikkaaminen jäi aikoinaan meiltä parikymppisiltä puutarhureilta tekemättä, Merja nauraa.

Rintakosket syövät aina ulkona. Isäntä tulee kello 13 lounaalle ja kello 17 kahville.

– Minulla ei ole grilliä eikä mikroa. Leivon paljon ja teen vanhanaikaista kotiruokaa, usein keittoja.

Pihalla on muutama kasvatuslaatikko, joissa Merja kasvattaa perunaa, herneitä, yrttejä sekä samettiruusuja. Samettiruusujen paha haju karkottaa tuholaisia hyötykasveista.

Talvisin Rintakoskien tontti täytyy aidata, muuten kauriit syövät kaikki pensaat.

– Olemme tässä metsän laidassa niiden ensimmäinen kohde. Korkeaa aitaa en huoli, sillä haluan moikata ohikulkijat.

Tonttinsa ulkopuolelle Merja on perustanut pienen puutarhan, johon on istutettu neljä tammea: yksi jokaisen lapsenlapsen syntymävuonna.

Merja aloittaa mökkikauden päivävierailuilla toukokuussa. Palstan vieressä on oja, josta Rintakosket nostavat omalla pumpullaan kasteluvettä.

– Öitä alan viettää mökissä toukokuun puolivälistä alkaen. Tämä on ihana paratiisi kuuden kilometrin pyörämatkan päässä kotoa.

Vuonna 1916 Tampereelle perustettiin Hatanpään siirtolapuutarha, joka siirrettiin Niihamaan vuonna 1977. Niihama on Suomen vanhin edelleen toimiva siirtolapuutarhayhteisö. Siellä on 126 palstaa mökkeineen. Tontit ovat 300-neliöisiä ja talot 5x6-metrisiä. Palstojen rakennusoikeutta ei saa ylittää. Rantasauna, venepaikat, grillipaikka, urheilukenttä ja pirtti ovat yhteiskäytössä.

Sata vuotta sitten siirtolapuutarhat oli tarkoitettu köyhille. Palstoilta sai itse viljelemällä edullisesti leivänjatketta. Sadassa vuodessa idea köyhien ruoka-avusta on muuttunut hyvin toimeentulevan väestön vapaa-ajanvietoksi. Hyötyviljely on vähentynyt ja terassit ovat suurentuneet.

Suomessa on liki 60 siirtolapuutarhaa, joissa on noin 6000 viljelijää. Maanomistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa maata yhdistykselle.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 13/2016.

Hiuspinnistä on moneksi. Kokosimme listan toisenlaisista tavoista käyttää pinniä.

1. Hyödynnä käyttämätön hammastahna

Hammastahnatuubissa on vielä useaan pesukertaan ainesta silloinkin, kun siitä ei käsin puristamalla tule ulos mitään. Hiuspinni auttaa puristamaan viimeisetkin ulos: liu’uta tuubi pinnin väliin ja vedä pinniä tiukasti tuubin päästä aina suulle asti. Näin saat tasaisen paineen ja viimeisetkin tahnat käyttöön.

2. Sulje pussit siististi

Leipä- ja sipsipussit saa pidettyä kiinni siistimmin, kun käyttää pinniä  pelkän pussinsuun pyörittelyn sijaan. Taita pussin reuna ja kiinnitä taitos pinnillä tai parilla, niin ruokasi pysyvät tuoreena pidempään.

3. Merkkaa lukemasi

Hyvästi rumille hiirenkorville! Saat nopean kirjanmerkin, kun työnnät pinnin oikean sivun kohdalle. 

4. Korjaa housut

Purkautuiko housujen lahje? Voit sujauttaa muutaman hiuspinnin lahkeeseen pitämään tukea siihen saakka, kun pääset korjaamaan sen neulalla ja langalla.

5. Kokoa rahasi

Taita setelit keskeltä ja laita tukku pinnin väliin. Ulkomailla matkustaessa tämä vinkki toimii hyvin naisilla, jotka haluavat piilottaa rahansa rintaliivien sisään: pinni pitää setelit kiinni liiveissäkin.

6. Kunnosta vyö

Jos vyöstä puuttuu lenkki eikä sen repsottava pää pysy paikallaan, hiuspinni auttaa. Kiinnitä vyönpää vyöhön kiinni hiuspinnillä, eikä se enää ärsytä irtonaisena.

7. Kiinnitä lankakerän pää

Ärsyttävätkö purkaantuvat tai muuten vain repsottavat lankakerien päät? Työnnä pinni langanpään ympäri ja työnnä kerään aivan kuin kiinnittäisit hiuksiasi. 

8. Pelasta vetoketju

Jos vetoketjun pää menee rikki silloin, kun olet liikenteessä, korvaa se pinnillä. Vedä pinni reiän läpi ja saat nostettua vetoketjun helpommin ylös.

9. Käytä klemmarina

Itsestään selvää, mutta hyvä pitää mielessä: pinniä voi käyttää klemmarin tapaan.

10. Ripusta kevyitä juttuja

Onko joulupalloista irronnut vuosien saatossa ripustuslenkki? Ripusta pallot hiuspinnillä. Lomamatkalla voit käyttää hiuspinnejä pyykkipoikien korvikkeena ja ripustaa kevyet vaatteet narulle pinnien avulla.

11. Kiinnitä rannekoru

Lukollisen rannekorun kiinnittäminen ilman apua voi olla kinkkinen homma. Pinni tulee apuun: pujota se korun lukon läpi ja aseta keskelle ranteesi sisäsyrjää. Näin saat lisää pinta-alaa, josta ottaa kiinni. Pitele pinniä sormillasi, kun kurotat kiinnittämään lukon. Lukitse koru ja liu'uta pinni pois.

12. Poista kivet kirsikoista tai oliiveista

Työnnä pinni kirsikan tai oliivin keskelle ja ja työnnä kivi ulos toisesta päästä.

13. Koristele kynnet

Tee itsellesi pinnin avulla kauniit, kuvioidut kynnet. Lakkaa ensin kyntesi haluamallasi värillä ja anna kuivua. Kasta sitten pinnin pyöreä, sileä pää toisen väriseen kynsilakkaan ja paina kevyesti kynttäsi vasten. Näin saat luotua hauskoja pilkkuja, palloja tai vaikka kukkakuvioita kynsiisi. 
 

Lähteet: goodhousekeeping.com, experthometips.com

Käytätkö sinä hiuspinnejä? Oletko huomannut niistä apua muissakin askareissa kuin hiusten laittamisessa? Kerro vinkkisi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Lea Peltola ja Eero Niemelä nikkaroivat itse kauniin tuvan. Puuhellan osat pariskunta keräsi sieltä täältä. Hauskalla turvekatolla kasvaa sammalta, horsmaa ja puiden taimia.

Lea Peltolan, 61, ja Eero Niemelän, 61, kesäkeittiö Oulun Lämsänjärvellä on kuin satukirjan sivulta. Tonttutuvan tunnelman tekevät muhkea turvekatto, siniset pylväät ja punaruskeaksi maalattu betoniseinä.

Pariskunnan haaveiden kesäkeittiössä piti olla kaksi asiaa: puuhella ja turvekatto.

– Hellan osia olimme jo keräilleet sieltä täältä. Ensin löysimme uuninluukut, sitten Oulun torilla silmiimme osui vanhan puuhellan kansi. Piirtelimme kesäkeittiön mallin paperille, ja keväällä 2010 aloimme rakentaa, Lea kertoo.

Kesäkeittiö sijoitettiin omakotitalon pihaan niin, että kokki näkee sieltä koko tontin ja voi työskennellessään seurustella terassilla istuvien vieraiden kanssa.

Lean ja Eeron työnjako toimii. Yhdessä suunnitellaan, Eero rakentaa ja Lea koristelee.
Lean ja Eeron työnjako toimii. Yhdessä suunnitellaan, Eero rakentaa ja Lea koristelee.

Rakennusmestarina toimi Eero, jonka monitaitoisuutta Lea kehuu. Omakotitalon pihalla oli jo ennestään Eeron rakentama komea kasvihuone. Se on tehty vanhoista ikkunoista, ja harrastajarakentajan jälki vetää vertoja ammattilaisen työlle.

Turvekattoinen kesäkeittiö varastaa kuitenkin nykyään huomion.

Koivun taimia katolla

Keittiön pohja ja seinät muurattiin betonista. Lattialaatat löytyivät omista varastoista, seinät rapattiin.

Koska katto on painava, Eero teki tarkat kantavuuslaskelmat. Pylväspuut ovat lehtikuusta, ja ne haettiin Vihannista ystävien metsästä. Katon reunukset ja ikkunaluukut Eero teki jätelaudoista.

Puinen kyltti on muisto parin häistä kesältä 2001.
Puinen kyltti on muisto parin häistä kesältä 2001.

Katto on koottu turveharkoista. Niiden päälle Leo ja Eero kasasivat multaa, johon istutettiin yrttejä ja maksaruohoa.

– Ajatus oli, että yrtit ryöppyäisivät hauskasti katon reunan yli. Mutta eiväthän ne viihtyneet happamassa turpeessa, joten nyt katolla kasvaa vain sammalta, horsmaa ja koivun, männyn ja pihlajan taimia, Lea sanoo.

Sammal pullistuu kauniisti ja viimeistelee rakennelman tontuntuvaksi.

Kaapin ovet kukkimaan

Keittiön värivalinnat, maalaustyö ja koristelu ovat Lean käsialaa. Valkoista, siniharmaata, ripaus punaista. Keittiön harmoninen sisustus kertoo emännän värisilmästä.

– Kirpparilta ostetun piirongin kuvitin folkloristisella, naivistisella tyylillä. Maalit rapisevat, mutta se sopii keittiön henkeen, Lea naurahtaa.

Keittiön puuosien sininen väri on Lean sekoittama. Betoniosien punertava sävy taas tuo mieleen Italian, joka on yksi Lean ja Eeron lempimaista.
Keittiön puuosien sininen väri on Lean sekoittama. Betoniosien punertava sävy taas tuo mieleen Italian, joka on yksi Lean ja Eeron lempimaista.

Vesialtaan hän löysi oululaisesta puutarhaliikkeestä.

– Se on pelkkä koriste, mutta Eero haaveilee, että siihen saisi juoksevan veden. Minun puolestani se voi pysyä koristeena. Pesen vihannekset ja tiskaan astiat sisällä, täällä keittiössä vain pilkon ja kokkaan, Lea kertoo.

Ei hellaa ilman uunia

Puuhella on keittiön sydän. Eero on rakentanut sen kahteen kertaan.

– Ensimmäisessä versiossa oli pelkät keittolevyt. Mutta pitäähän hellassa uuni olla. Purin valmiin työn ja rakensin uuden hellan, jossa on uunikin. Tein sen vuolukivistä, jotka olin ottanut talteen talomme remontissa yli jääneestä leivinuunista, Eero kertoo.

Uunin lämmittäminen paistokuntoon kestää pari tuntia, joten kovin usein siinä ei leipää paisteta. Muuten hella on kesäisin ahkerassa käytössä.

Keveistä aterimista muotoillut koukut ovat keittiön hauska yksityiskohta.
Keveistä aterimista muotoillut koukut ovat keittiön hauska yksityiskohta.

Kasvispannu poikineen

Kokattavaa nousee omasta maasta. Omakotitalon pihalla kasvaa salaattia, kesäkurpitsaa ja yrttejä. Parin varsinainen kasvimaa on Eeron vanhempien mökillä Siikajoella. Sieltä Lea ja Eero kantavat kotiin porkkanaa, sipulia, punajuuria, herneitä ja papuja.

– Syömme pääasiassa erilaisia kasvisruokia. Marinoin vihannekset ja pyöräytän ne hellalla. Lihaa syömme harvoin, broileria joskus. Kalaa tulee syötyä paljon, ja sen valmistamme hellalle asetettavassa savustuspöntössä.

Kerran kesässä Lea ja Eero pitävät isot lettukestit lapsille ja lastenlapsille. Uusparilla on yhteensä viisi lasta ja kuusi lastenlasta.

– Lettuja on kiva paistaa kesäkeittiössä. Ei tule käryä sisälle, Lea sanoo.

Keittiöstä on iloa pitkälle syksyyn.

– Kun vuolukivihellan lämmittää, se hohkaa lämpöä niin hyvin, että usein syömme täällä syksyllä kahdestaan piirongin ääressä.

Turvekatolla kasvaa sammalta ja horsmaa.
Turvekatolla kasvaa sammalta ja horsmaa.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 13/2017.