Pahanhajuiset kengät saa raikkaammiksi kotikonstein. Tässä viisi helppoa niksiä. 

1. Kahvi

Kengät voi raikastaa kahvilla. Suodatinpusseihin laitetaan teelusikalliset kahvijauhetta ja pussit kenkiin. Päivän jälkeen kengät tuoksuvat tuoreelta kahvilta.

2. Kissanhiekka

Jos kotonasi on kissa ja hiekkaa, käytä tätä hajunpoistajaa hikisiin kenkiin. Hiekkaa voi laittaa suoriltaan kenkään tai suodatinpussiin annosteltuna.

3. Ruokasooda

Kaada kenkiin ja anna vaikuttaa vähintään vuorokauden ajan. Kaada pois ja puhdista jauhe pois huolella, vaikkapa harjaten.

4. Pakastin

Puhdista kengät ja kiedo muovipussiin sekä laita pakkaseen pariksi päiväksi.

5. Säännöllinen huolto

Muista vaihdella viikon aikana kenkiä. Samoja jalkineita ei kannata pitää varsinkaan kesällä monta päivää putkeen. Anna kenkien tuulettua, ettei haju pinty kenkiin tai pese ja poista tahrat heti, jos vain se mahdollista.

 

Miten sinä olet saanut hajun pois kengistäsi? Kerro parhaat niksisi alla olevassa kommentointikentässä.

Sauna katolla, iso yhteiskeittiö ja oleskelutila. Helsingin Kalasatamassa sijaitseva Kotisatama on vain yli 48-vuotiaille tarkoitettu kerrostalo, jonka asukkaat siivoavat ja kokkaavat yhdessä. Jokaisella on kuitenkin oma koti ja oma rauha.

Keittiössä käy kuhina. Asukkaat valmistavat tiistaipäivän illallista. Yksi leikkaa lihapiirakkaa, toinen sekoittaa lettutaikinaa. Lisäksi tarjolle tulee pinaattikeittoa.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Kotisataman asukkaat huolehtivat itse kerrostalonsa yhteisten tilojen siivouksesta ja laittavat päivän ruuan. Muuten talo on kuin mikä tahansa omistusasunnoista koostuva kerrostalo.

Vuoro tulee kuuden viikon välein. Vuorossa olevasta ryhmästä puolet työskentelee jokaisena arkipäivänä keittiössä ja puolet siivoaa. Nyt on Viklojen viikko.

– Yritimme keksiä ryhmille nimet, jotka eivät kuulostaisi niin päiväkodilta, mutta merilintuihin päädyttiin, naurahtaa pääkokki Marjut Helminen.

Tillinippu silputaan päivän aterialle.
Tillinippu silputaan päivän aterialle.

Marjut on koonnut ruokalistan toisten ehdotusten perusteella. Hankkijaksi nimetty huolehtii tarvikkeiden ostamisesta. Kamreeri hoitaa kuittiliikenteen.

Ruokasalissa aterioi päivittäin kolmisenkymmentä asukasta. Ateria maksaa 4,5 euroa. Ruuanlaitto aloitetaan yhdeltä, ja ateria on valmis viideltä. Tiski venyttää rupeamaa vielä pari tuntia. Täydestä työpäivästä on kysymys. Joku saattaisi kokea askareen rasittavana.

– Me seniori-ikäiset naiset osaamme laittaa ruokaa. Olemme aikanaan hoitaneet perheemme. Teemme tavallista kotiruokaa, muunnamme vain reseptit isolle porukalle, hankkija Marjukka Roehr sanoo.

"Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen alkoi askarruttaa."

Esiliinaan ja hiussuojaan sonnustautunut Esko Intke asettelee likaisia kippoja tiskikoneen koriin. Keittiöhommat sujuvat mieheltä mainiosti.

– Oli alusta lähtien selvää, että kaikille on varattu hommia. Itse olen mieluiten keittiössä, Esko kertoo.

Ruuanlaitto onnistuu vanhalta pohjalta, vaikka mies ei omien sanojensa mukaan mikään gourmetkokki olekaan.

– Ei tarvitse ollakaan, kyllä nämä työt jokainen oppii. Minulla on päävastuu tiskauksesta, koska se on vähän fyysisempi työ.

Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.
Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.

Keskustan kyljessä

Seitsemännessä kerroksessa astumme sisään Marjukka Roehrin ja hänen miehensä Frankin kauniiseen kotiin.

Avara kolmio ulottuu läpi talon, ja valoa virtaa sisään kahdesta ilmansuunnasta. Myös ikkunat ovat isot.

– Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen ja sen ylläpito alkoivat askarruttaa, kertoo parvekkeen korituoliin istahtanut Frank Roehr.

Työvelvoitteet eivät pelottaneet uuden elämänvaiheen edessä. Frank on juuri siivonnut takkahuoneen, ja Marjukalla on keittiövuoro.

– Olemme molemmat eläkkeellä, ja on kiva tehdä aina välillä hommia, Frank sanoo.

Työnteon ohessa alossa touhutaan monenlaista, on sauvakävelyä, teatteria ja pilatesta. Leffakerho kokoontuu viikottain, ja asukkaat tekevät myös yhteisiä matkoja. Frank harrastaa keilaamista, sakkia ja petankkia.

Silti pariskunnan mielestä on tärkeätä, että käydään muuallakin harrastamassa ja tapaamassa ihmisiä.

– Kun vielä pääsen liikkumaan, en halua pyöriä pelkästään Kotisatamassa, Marjukka toteaa.

Roehrit arvostavat Kotisataman sijaintia. Metroasema on lähellä, ja Kauppatorille on kävelymatka.

– Vanhana stadilaisena pidän aluetta kantakaupunkina, Frank sanoo.

Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.
Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.

Roehrien ja muiden asukkaiden luona kyläilevät lastenlapset tuovat taloon eloa. Heille pidettiin äskettäin juhlatkin. Kotisatamassa asuu kaksi lastentarhaopettajaa, jotka järjestivät ohjelmaa.

Yhteisöä hyödyttävät asukkaiden taustat kiinteistönvälittäjästä kirjastonhoitajaan. Ei tarvitse palkata ulkopuolisia.

Keski-ikä 70 vuotta

Kotisataman taustalla on yhdistys, Aktiiviset Seniorit ry. Sen ensimmäisessä talossa, Helsingin Arabianrannassa sijaitsevassa Loppukirissä on asuttu jo kymmenen vuotta.

– Useimmat asukkaat olivat mukana talon ja sen toiminnan suunnittelussa alusta alkaen. Johtotähtinä olivat esteettömyys, turvallisuus ja viihtyisyys. Halusimme välttää vanhainkotivaikutelmaa ja hankimme moderneja kalusteita ja väriä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Leena Vahtera.

Arkkitehti Kirsti Sivén laati piirustukset työryhmien pähkäilyjen pohjalta. Hän on suunnitellut myös Loppukirin.

"Kotisatama ei ole palvelutalo. Asukkaan pitää olla omatoiminen."

Kotisataman perusajatus yhteisöllisestä asumisesta haluttiin tehdä kaikille selväksi. Asukasilloissa ja keskusteluryhmissä pohdittiin, kenelle se sopii ja kenelle ei.

– Meille oli tärkeää, että ihmiset saivat realistisen kuvan talon meiningistä. Kotisatama ei ole kommuuni, vanhainkoti tai palvelutalo vaan itsepalvelutalo, Leena muistuttaa.

Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.
Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.

Toimintakyky oli keskeinen kriteeri. Jokainen haastateltiin. Joku halusi iäkkään ja muistisairaan äitinsä Kotisatamaan tajuamatta, että siellä asuvan pitää olla omatoiminen.

Yhtiöjärjestyksessä on pykälä, joka edellyttää vähintään 48 vuoden ikää. Ainakin yhden taloudessa pitää täyttää ehto.

– En muista, miksi päädyimme juuri tuohon lukuun, mutta ainakin halusimme, että ikähaitari olisi laajempi kuin senioritaloissa yleensä, Leena sanoo.

Keski-ikä on nykyisellään 70 vuotta, ja vanhimmat ovat 80-vuotiaita. Yksi lukioikäinen talossa asuu perheensä kanssa.

Kotisatama on sääntelyn piirissä olevalla vuokratontilla, mikä teki projektin ylipäätään mahdolliseksi. Omistusasuntojen neliöhinta saatiin varsin kohtuulliseksi Kalasataman hintatasoon nähden.

– Oli hieno tunne, kun kuuden vuoden urakka saatiin maaliin, Leena muistelee.

Työmaata valvoi ulkopuolinen rakennusaikainen tarkkailija. Silti reklamaation aiheita on ilmennyt, kuten rakentamisessa aina. Ruokasalin pitkät paneeliverhot ovat epäkäytännölliset, eikä kattoterassin petollisen porrastuksen suojaksi ei ole saatu kaiteita.

– Korjauksista suurin on ollut yhden asunnon kosteusvaurio. Onneksi meillä on vierashuone, jota asukas voi käyttää väliaikaisesti.

Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.
Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.

Seniorit digiajassa

Kotisatamassa on monia järkeviä, arkea helpottavia ratkaisuja. Esimerkiksi varastokopit eivät ole kellarin uumenissa, vaan jokaisessa asuinkerroksessa. Niissä voi siten säilyttää myös tarvikkeita, joita tarvitsee päivittäin.

Yhteisiä arjen kohtaamispaikkoja on mittavat 500 neliömetriä. Asukkaiden käytössä ovat ruoka- ja juhlasali, kirjasto, monitoimitila, takkahuone saunoineen ja laaja ulkoterassi.

Pyykkituvassa Jyrki Tiainen asettelee vastapestyjä pyykkejä kuivausrumpuun.

– Omaa pesukonetta ei kannata pitää, koska yhteiset tehokkaat koneet ovat nopeampia. Eikä niiden käytöstä tarvitse maksaa erikseen, hän sanoo tyytyväisenä.

"Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan."

Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.
Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.

Kotisatamaa kierrellessä huomaa, että paikoista pidetään huolta. Pyykkitupa ja kuivaushuone näyttävät tosi siisteiltä, vaikka ne ovat olleet kaksi vuotta kovassa käytössä.

– Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan. Silloin ne pysyvät kunnossa, eikä korjauksiin uppoa rahaa. Meidän ei myöskään tarvitse ostaa siivouspalveluja, mikä pienentää vastiketta, Leena Vahtera sanoo.

Talo elää digiaikaa. Jokaisella asukkaalla on avainnipussaan lätkä, jolla pääsee sisään ovista. Hissikin osaa sen jälkeen pysähtyä automaattisesti oikeassa kerroksessa.

Rappukäytävissä on iso sähköinen näyttötaulu, josta voi lukea talon asioista.

– Sen kautta voi tehdä myös tilavarauksen vaikka perhejuhlia varten, Leena kertoo.

Kiista ja sen ratkaisu

Talon asukasyhdistys järjestää juhlia, retkiä, konsertteja, ruokapäiviä ja muita yhteisiä tilaisuuksia.

Yhdistys voi myös kerätä rahaa johonkin pienimuotoiseen kivaan tai tarvittaessa vaikka ottaa vastaan testamenttilahjoituksen.

Pelisäännöistä päätetään asukaskokouksissa, joita järjestetään tarpeen mukaan.

– Ruokailu on hyvä esimerkki. Sitä haluttiin aikaistaa. Kokeilimme joitakin viikkoja kello kolmen ateriaa, ja nyt pohdimme ratkaisua, Leena Vahtera kertoo.

Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.
Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.

Kiistoilta ei ole vältytty Kotisatamassakaan.

– Isoin riita käytiin autohallipaikoista. Niitä on liian vähän.

Yhtiökokouksessa päätettiin, että vuokra-aika on kaksi vuotta kerrallaan.

Jupakka sai aikaan arvopohdinnan: miten talossa eletään ja kohdellaan toisia. Itse luotujen arvojen toivotaan estävän ikävyydet.

– Muuten sopu on ollut hyvä. Emme oletakaan, että ihmiset olisivat aina yhtä mieltä. Meillä ei ole mitään yhteistä aatetta. Jokainen asuu ja elää niin kuin haluaa, ja kotioven voi halutessaan vetää kiinni, Leena summaa.

Koirakin viihtyy

Kun rimpautamme ovikelloa seitsemännessä kerroksessa, asunnosta alkaa kuulua koiran haukuntaa. Ovenraosta vilahtaa tulijoita haistelemaan karkeakarvainen mäyräkoira Pipsa.

Mari Raunio istuu ompelukoneen ääressä ja valmistelee vaatteita kesänviettopaikkansa Sammatin kesäteatteriin. Seinillä on Marin maalaamia tauluja, ja lisää on näytteillä Kotisataman kirjastossa.

Mari ja hänen miehensä Mikko Korkea-aho asettuvat sohvalle kuvattaviksi. Pipsa hyppää heidän väliinsä ja katsoo vieraita tutkivasti alta kulmain.

– Keittiötyö on minusta hauskaa. Tosin Mari on samassa ryhmässä ja pyrkii pitämään komentoa – erityisesti minulle, Mikko naurahtaa.

– Ennen meillä oli Lohjalla omakotitalo ja aloimme miettiä, että entä jos jompikumpi kuolee. Leski jäisi yksin mökkiin istumaan, Mari tuumailee.

"On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa."

Molemmat olivat vielä työelämässä, kun he lähtivät mukaan Kotisataman suunnitteluun. Mari oli ryhmässä, jonka testasi kalusteita. Hän arvelee ryhmän koeistuneen kaikki Suomen markkinoilla olevat tuolit.

Yhdessä touhutessa asukkaat ovat oppineet tuntemaan toisensa hyvin.

– On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa ja lenkkisaunassa viihdyn pitkään, Mari kertoo.

Kotisataman hyvä sijainti saa kehuja myös Marilta ja Mikolta.

– Minun teki aamulla mieli munkkikahveja. Kävin bussilla Hakaniemen torilla juomassa kahvit ja tulin vielä samalla lipulla takaisin, Mikko kertoo esimerkin.

Pipsa kieriskelee lattialla ja murisee leikkisästi. Välillä punainen kumilelu saa kyytiä.

– Se on kymmenvuotias eli ihmisen iässä seitsemänkymppinen, kuten minäkin. Pidimme jokin aika sitten yhteiset syntymäpäivät, Mari sanoo.

Koiranpito sujuu kerrostalossa, vaikka Pipsa ei suostu kävelemään portaita, niin kuin Mikko kuntoillakseen haluaisi. Askelmat eivät sovi mäyräkoiran pitkälle selälle.

– Koiran ulkoilutusmaastot paranivat kertaheitolla, kun Mustikkamaalle vievä silta valmistui. Kun aurinko paistaa, lähdemme heti sinne lenkille, Mari sanoo.

Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.
Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.

Kotisatama lukuina

  • Alaikäraja 48 vuotta
  • 2 rappukäytävää
  • 9 kerrosta
  • 19 autopaikkaa
  • 63 asuntoa
  • 85 asukasta
  • 20 pariskuntaa
  • 3 yksin asuvaa miestä
  • 42 yksin asuvaa naista
  • 39 neliön yksiöstä 77 neliön kolmioon
  • 4 asunnossa vuokralaiset
  • Yhteisiä tiloja 500 m2
  • Keskineliöhinta 4 370 e
  • Vastike 5,50 e/m , josta tontin vuokra 2 e/m
  • Aterian hinta 4,50 e
  • Vierashuoneen vuokra 10 e/vrk

Lue myös: Kiinnostuitko yhteisöllisestä senioriasumisesta? Lue 10 vinkkiä

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

Asunnon vaihto pienempään voi kasvattaa pankkitilin saldoa. Elise ja Kari muuttivat Helsingin omakotitalostaan pienempään rivitaloasuntoon Ristiinaan. Asumiskulut pienenivät ja voitto sijoitettiin rahastoihin. 

Kaksi vuotta sitten Elise And-Reponen, 63, teki miehensä Kari Reposen kanssa ison päätöksen. Koko ikänsä pääkaupunkiseudulla elänyt pariskunta myi talonsa Helsingissä ja muutti Ristiinaan, Etelä-Savoon. Pientaloalue vaihtui Saimaan rantaan, iso piha ikkunasta aukeavaan järvimaisemaan.

– Kari jäi eläkkeelle kesällä 2015. Jo vuotta aiemmin varasimme Ristiinasta asunnon rakenteilla olleesta rivitalosta, Elise kertoo.

Elämänmuutoksen syynä oli Saimaa. Veneilystä innostunut pariskunta halusi isojen vesien äärelle. Kari on syntynyt Helsingin Isosaaressa, ja aava ulappa on hänen sielunmaisemaansa.

Pari vuotta sitten Reposet ostivat Turusta yli kymmenmetrisen troolarimallisen veneen, jonka satamapaikkana on nyt Ristiinan Pursiseuran laituri.

Uuteen halvemmalla

Elise ja Kari olivat vuonna 2005 rakentaneet Helsinkiin sataneliöisen omakotitalon. Sen myynti sujui helposti.

– Tiesimme, että samalla kadulla asuva lapsiperhe etsi isompaa kotia. Kävin soittamassa ovikelloa ja kerroin, että meidän talomme olisi vuoden päästä vapaana.

Omatoimisen myyntityön ansiosta kaupassa vältyttiin asunnonvälittäjän palkkiolta. Ainoastaan kauppakirjojen laadinnassa turvauduttiin asiantuntijan apuun. Sillä säästi pitkän pennin. Välittäjien palkkiot ovat pääkaupunkiseudulla keskimäärin noin neljä prosenttia. Omakotitalon kohdalla puhutaan siis reilusti yli kymppitonnin summasta.

Elisen ja Karin uusi rivitaloasunto on 82-neliöinen kolmio. Asumiskulut ovat velattomassa yhtiössä pienet. Yhtiövastike sekä vesi- ja sähkömaksu ovat kuukaudessa vain 200 euroa. Se tarkoittaa, että muuhun elämiseen jää rahaa, vaikka kummankaan eläke ei ole suuri.

– Kari oli 40 vuotta kaupungilla töissä ja minäkin työurani viimeiset parikymmentä vuotta. Sitä ennen työskentelin myyjänä ja myymäläpäällikkönä, Elise kertoo.

Asuntojen alueelliset hintaerot konkretisoituivat muuton myötä. Kymmenvuotiaan, pienehkön omakotitalon hinta on Pohjois-Helsingissä 350 000-400 000 euroa. Uusi rivitaloasunto Ristiinassa maksoi noin 200 000 euroa.

– Huomasimme, että samalla summalla olisi Savosta saanut myös uudehkon omakotitalon – ja jopa halvemmalla.

Asuntokauppojen jälkeen Reposille jäi vielä kohtuullinen summa säästöön. Sen he sijoittivat tileilleen ja pankin kautta rahastoihin, jotka tuottavat korkoa kohtuullisen riskittömästi.

– Pahan päivän varalla on hyvä olla vähän säästöjä. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Olen tyytyväinen siihen, että olemme saaneet asunnon tienattua. Olen köyhästä perheestä, ihan tyhjän päältä lähtenyt, Elise sanoo.

Hyvä uusi elämä

Ystävät ihmettelivät aluksi, miksi kukaan muuttaa Helsingistä maalle, keskelle ei-mitään. Elisen mukaan sopeutuminen pikkukaupunkiin tapahtui nopeasti.

– Elämä on täällä niin toisenlaista kuin Helsingissä, rauhallisempaa ja turvallisempaa. Ristiinan tunnelmakin on aivan omanlaisensa.

Muuttoa on helpottanut se, että molemmat ovat luonteeltaan sosiaalisia. Elise on löytänyt uusia ystäviä kansalaisopiston käsityöryhmistä, Kari taas pursiseurasta, jonka satamakapteenina hän toimii.

– Ja sitten on tuo Saimaa!

3169 euroa 

= Vanhan omakotitalon keskineliöhinta pääkaupunkiseudulla. Muun Suomen keskihinta on 1472 euroa neliöltä. 

  • Omakotitalojen hinnat nousivat 2016 koko maassa, eniten pääkaupunkiseudulla, noin 10 prosenttia. Muualla maassa nousu oli pari prosenttia, joskin alueelliset erot ovat suuria.
  • Osakehuoneistojen hinnoissa tapahtui loppuvuodesta pieni notkahdus. Muualla maassa hinnat vähän laskivat, mutta siitä huolimatta huoneistot kallistuivat Helsingissä neljä prosenttia ja koko pääkaupunkiseudulla kolmisen prosenttia.
  • Alueelliset erot ovat isoja. Esimerkiksi Oulussa hinnat nousivat lähes Helsingin tahtiin, kun taas Itä-Suomessa laskua oli yli kuusi prosenttia. Asumisen kustannukset nousivat arvoa maltillisemmin. Nousua oli vain 0,2 prosenttia.
  • Vuokra-asuminen on kallistunut koko maassa. Eri alueiden välinen hintakehitys on ollut paljon tasaisempaa kuin omistusasunnoissa. Vuodesta 2010 vuokrat ovat nousseet yli 20 prosenttia sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden nuemrossa 4/2017.