Nainen istuu kirja sylissään, pöydällä leikkokukkia ja radio, 1940-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo
Nainen istuu kirja sylissään, pöydällä leikkokukkia ja radio, 1940-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Olin koko lapsuuteni ihmetellyt, miksi äitini hylkäsi minut jo alle vuoden ikäisenä."

"Oli 25-vuotissyntymäpäiväni, kun päätin ottaa selvää, kuka minut tänne maailmaan oikein synnytti.

Lähdin autoreissulle neljä vuotta vanhemman sisareni kanssa. Hänelläkään ei äidistä kovin kummoisia muistikuvia ollut.

Vierailu tuli äidille täysin yllätyksenä, eikä hän ensin meinannut edes avata ovea. Lopulta ovi aukesi, ja vietimme muutaman tunnin tämän vieraan ihmisen luona.

Paljon olisi ollut kysyttävää, mutta paljon jäi kysymättä. Tunteita risteili, mutta läheiseksi en häntä missään nimessä tuntenut. Vuosien tuntemani viha ei kuitenkaan noussutkaan päällimmäiseksi, sillä tajusin, että hän oli pakon edessä joutunut tekemään ratkaisunsa ja antanut melko helpolla periksi. Hän olisi myös halunnut pitää yhteyttä, mutta isäni kielsi sen. Minut yllätti se, että hän oli mennyt uudelleen naimisiin ja hoitanut siitä liitosta syntyneen tyttärensä kohtuullisesti, tosin alkoholin huuruisena. Kuningas alkoholi lienee helpottanut syyllisyyttä.

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Monta vuotta myöhemmin tajusin, kuinka sairas mielipuoli isäni oli ollut ja on yhä. Väkivaltaisena narsistina hän oli tehnyt äitini elämästä helvetin, kuten teki myös minun elämästäni. Pystyin jo paljon paremmin antamaan anteeksi äidille. Tajusin, että moni totena kerrottu asia lapsuudestani olikin vain isän sairaalloista mustamaalausta. Ymmärsin myös, miksi en saanut ottaa äitiini mitään yhteyttä. Silloinhan olisin kuullut asioiden totuudenmukaisemman puolen.

Lapsena olin todella arka, teininä kovetin itseni ja tunteeni. Onneksi pääsin aikuisena terapiaan ja purkamaan tämän painolastin, muutoin se olisi voinut pilata suhteeni omaan tyttäreeni.

Itse olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman hyvä äiti ja läsnä tyttäreni elämässä. Monesti olisin kaivannut äitiä, jolta kysyä neuvoa ja saada tukea. Olen ottanut todella kovia paineita onnistumisesta ja otin kiitollisena vastaan kehut joita sain.

Minulla on läheinen suhde tyttäreeni, mutta vältän tukahduttamasta häntä liiallisella paapomisella. Tyttäreni on nyt parikymppinen ja asuu jo omillaan. Odotan jo kovasti mummovaihetta ja toivon saavani lapsenlapsia aikanaan. Uskoisin olevani hyvä mummo, vaikka vielä nuori olenkin."

 Emppu

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!