Äiti ja lapsi Pihlajasaaren hiekkarannalla, 1969. Kuva: Bonin Volker von / Helsingin kaupunginmuseo
Äiti ja lapsi Pihlajasaaren hiekkarannalla, 1969. Kuva: Bonin Volker von / Helsingin kaupunginmuseo

"Me tytöt opimme varhain pitämään ikävän itsellämme, siivoamaan ja silittämään, ettei äidin tarvinnut..."

"Olen kasvanut Kalliossa 60-luvulla. Meitä on kolme sisarta, ja minä olen vanhin – kaksiossa elettiin, koko viiden hengen perhe.

 Muistan lapsuudestani äidin äänen. Hän lauloi meille usein, milloin mitäkin: ”Ja se aasi joka veti, se tahtoi kotiin heti...”, ja lausui runoja – hänen äänensä helisi ja sai kylmät väreet kulkemaan käsivarsiani pitkin jo pikkutyttönä. Rohdinmekkoballadi sai kyyneleet silmiini, vaikken kaikkea tainnut vielä oikein ymmärtääkään.

Lukemisesta tuli minulle vähitellen hyvin tärkeää. Muistan kävelymatkat äidin kanssa kirjastoon, tuliaisena kassillinen aarteita, joita tutkittiin hartaasti yhdessä. Luettiin ääneen ja sukellettiin seikkailuihin, jotka auttoivat pääsemään pois pienen kodin ahtaudesta, milloin viidakoiden uumeniin, milloin vaatekaapin kautta Narniaan asti.

Leikki auttoi ikävään

Olin kahdentoista, kun muutimme Kalliosta uuteen suuntaan ja isompaan kotiin. Elämä muuttui muutenkin: äitini sairastui vain vähän yli 30-vuotiaana vaikeaan reumaan, joka eteni nopeasti ja aiheutti hänelle paljon kipuja ja liikkumisen esteitä. Isä otti vastuun arjen pyörittämisestä, äiti oli paljon poissa isojen leikkausten ja moniaiden hoitojen takia: Heinolan reumasairaala tuli tutuksi myös meille lapsille.

Meillä oli kova ikävä, mutta sitä ei saanut näyttää. Isän hyväntahtoinen ohje oli, että kaikkien oli oltava reippaita eikä valittaa saanut, kun äiti tuli kotiin lomalle, ettei hänelle tule paha mieli.

Kun tuli oikein kova kaipuu, me leikimme, että äiti onkin kotona: yksi meistä käveli ympäri olohuonetta ja käytti äidin kyynärsauvaa, jonka nitinää lattiaa vasten me kaksi muuta kuuntelimme silmät kiinni. Kuvittelimme, että äiti se siinä kävelee. Sitten vaihdettiin kulkijaa, jotta meistä jokainen sai vuorollaan kuvitella, että äiti onkin kotona...

Juttelin näistä äidille vasta kun olin jo aikuinen. Hän kertoi silloin, että oli ollut välillä hyvin onneton luullessaan, ettemme tarvinneet häntä mihinkään, kun olimme niin reippaita ja kaikki oli kotona aina järjestyksessä.

Sairaus aiheutti sen, etten oppinut äidiltäni koskaan niitä asioita, joita kuvittelen useampien tytärten äideiltään oppineen: ruuanlaittoa, käsitöitä – en osaa kutoa tai virkata edes pannulappua. Kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen vaiheissa äitini kävi omaa kouluaan samaan aikaan kuin me tyttäretkin – muistan, miten luimme aineitamme toisillemme ääneen ja itkimme yhdessä keittiön pöydän ääressä kaikista liikuttavimmille kohdille. Me opimme paljon kirjallisuudesta ja tarinoiden, tunteiden ja elämämme jakamisesta.

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Opin äidiltäni myös paljon arjen viisautta silloin, kun itsestäni tuli äiti ja äidistäni lasteni ja sisarteni lasten rakas Mummo. Hienotunteisesti, lämpimästi hän on osallistunut lastemme elämään ja tarjonnut apua, minkä on omalta sairaudeltaan saattanut. Silmät loistaen lapseni tulivat kotiin mummolareissuilta. Vaikka Pappa edelleen huolehti upeasti arjesta, Mummo oli se, joka paistoi aamiaiseksi lettuja ja luki parhaat sadut.

Yhteinen nauru kantaa

Nyt omat lapseni ovat aikuisia. Tyttäreni ovat suunnanneet teatterin, taiteen, käsillä tekemisen ja satujen maailmaan – kaikki lapseni, pieninä ollessaan, olivat minusta ”maailman parhaita leikkijöitä” ja nyt tyttöseni saavat edelleen leikkiä ja leikitellä myös työssään.

Minulle oli todella vaikeaa, kun lapsemme muuttivat vähitellen pois kotoa. Kahden tyttären ja kahden pojan tuoman arkisen vauhdin ja äänen tilalle oli haastavaa löytää niitä asioita, jotka täyttäisivät tyhjät huoneet ja paikat ruokapöydässä. Vähitellen olen alkanut löytää omia juttujani, ja sitä kuka minä olen, ihan itse vain.

Pidän elämästäni. Onneksi välimme lasten kanssa ovat läheiset ja lämpimät ja näemme sentään suhteellisen usein. Parasta on, kun he kaikki kumppaneineen ja puolisoineen tulevat joskus yhtä aikaa. Silloin voin seistä itsekseni keittiössä (ja pikkuisen hermoilla ruuanlaitosta) ja vain kuunnella, kuin he juttelevat ja nauravat yhdessä olohuoneessa – minulle se on onnellisin ääni maailmassa.

En ole osannut opettaa lapsilleni kovin kummoistakaan kokkaustaitoa käsitöistä puhumattakaan, mutta he ovat ne löytäneet ja oppineet ihan itse. Perheessämme he ovat oppineet tarinoinnin taidon, ja jakamisen, ja yhdessä liikuttumisen tärkeän kyvyn.

Kun klaanimme kokoontuu kokonaisuudessaan, meitä on yhdessä jo todella paljon. Vanhemmillani on yhteensä kaksitoista lastenlasta puoliskoineen ja kaksi lapsenlapsenlasta. He kaikki osaavat jo odottaa Mummon helkkyvää ääntä, kun tapaamme taas – ja sitä, kuinka me tyttäret pyyhimme silmiämme, kun on Rohdinmekkoballadin vuoro.

Juhlat lähestyvät – täältä löydät oikeat sanat

Äiti osaa keskittyä hyviin asioihin

Osat vaihtuvat, kun elämä etenee. Isäni on nyt huonossa kunnossa, askel lyhentynyt, ja on äidin vuoro huolehtia arjesta. Ryhmyisillä käsillään, vastaleikatun koipensa kanssa äiti sinnittelee ja tekee parhaansa, jotta vanhempani saisivat olla yhdessä kotona vielä mahdollisimman kauan. Me tyttäret autamme minkä voimme. Väsymys näkyy, huoli näkyy äidin silmissä, mutta sitkeästi hän keskittyy arjen pieniin hyviin asioihin ja kaikkeen siihen, mistä vielä voi iloita juuri nyt: uuteen hyvään kirjaan kirjastosta, ruokaan, joka maistui isäkullallekin, sanaristikkoon, joka tuli melkein valmiiksi, siihen, että kenkä mahtui tänään turvonneeseen jalkaan.

Sain monta vuotta sitten äidiltäni postia, silloin, kun lapset olivat vielä pieniä ja arki legopeltoa muistuttavassa kodissa usein vähemmän hohdokasta. Minun kortissani luki: ”Hymyile, lapseni - päiväsi on kaunis.” Sen olen oppinut ja halunnut muistaa, joka päivä. Se on tärkeintä, ja se on tärkeää myös minun tyttärilleni ja poikasilleni. Ei haittaa, että en oppinut lapsena tekemään äitini kanssa pannulappuja. Olen oppinut kiittämään tästä päivästä ja elämään juuri nyt."

Pikkukuu

Lue myös: Äiti-tytär-suhde koetuksella?

Somat kukkaviirit juhlistavat kattauksen. Ota vanhat kirjotut liinat tai ristipistotyöt uusiokäyttöön ja täydennä kirjottuja kankaita värikkäillä kangastilkuilla.

Tarvitset:

  • Kirjottuja liinoja tai muita tekstiilejä 
  • Erilaisia pikkukuviollisia tilkkuja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Piirrä viirin kaava paperille mittojen mukaan luonnolliseen kokoon.  Hyvä korkeus on 27 cm + 1 cm saumavara.

2. Aseta kirjottu kangas ja kuviollinen taustakangas oikeat puolet vastakkain ja kiinnitä kaava nuppineuloilla kankaisiin. Piirrä kaavan reunoille 1 cm:n saumanvarat ja leikkaa kappale irti.

2. Irrota kaava ja siirrä nuppineulat kankaaseen, pidä kappaleet vastakkain. Ompele viirin sivut (jätä yläreuna avoimeksi) ja tee alakulmassa yksi poikittainen pisto viirin kärkeen. Kavenna kärjen kohdalla saumanvaroja niin, että kulmasta tulee siisti, kun käännät viirin oikein päin.

3. Käännä viiri yläreunasta oikein päin ja pukkaa kärki teräväksi kynällä tai puikolla. Silitä viiri. Silitä yäreunaan taite viistoon kohtaan, taita reuna kaksinkerroin päärmeeksi ja neulaa reunasta. Ompele suoralla ompeleella päärmeen reunasta, jätä päät avoimeksi nyörille.

Näin teet nyörin

Kierrä viirin nyöri kahdesta trikookuteesta tai paksusta langasta.

Leikkaa kuteesta tai langasta 3 x valmiin nyörin pituus eli 3 m = noin 1 m valmista nyöriä. Leikkaa toinen samanlainen kappale.

Solmi kuteet päästä yhteen ja kiinnitä solmu vaikka ovenkahvaan ja lähde kiertämään lankoja yhteen (samaan suuntaan). Kun kierrettä on tarpeeksi, ota langan keskikohdasta kiinni ja anna kierteisten lankojen kiertyä yhteen. Solmi päähän solmu. Pujota viirit nyöriin.

Vinkki! Jos teet nyörin ohuesta langasta, käytä sitä monin kerroin, jotta saat paksuutta nyöriin. Voit ripustaa viirin myös kauniiseen naruun tai silkkinauhaan.

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Alisa ja Ellen tarjoavat Anne-mummille kahvia prinsessalinnassa. Kevyt maja on nopea rakentaa, ja sateen sattuessa sen voi siirtää lasitetun terassin suojaan.
Alisa ja Ellen tarjoavat Anne-mummille kahvia prinsessalinnassa. Kevyt maja on nopea rakentaa, ja sateen sattuessa sen voi siirtää lasitetun terassin suojaan.

Anne Taanilan rivitalopihalla on hyviä leikkipaikkoja pikkutytöille. Aikuiset voivat kellahtaa lepäilemään lasitetun terassin muhkeille sohville.

Nelivuotiaat kaksostyöt Alisa ja Ellen pitävät mummin vauhdissa.

– Mummii, tehdäänkö maja, tytöt huutelevat pihalta, ja totta kai mummi Anne Taanila ryhtyy puuhaan.

Pihanurmelle pystytettävästä majasta tulee prinsessaversio kukkakoristeineen. Lattiaksi levitetään räsymatto, jonka päälle kiikutetaan jämäkät lastentuolit ja pöytä, nukensänky ja leikkiastiat. Katon ja seinät muodostaa Ikean sänkyharso, joka ripustetaan pihanurkkaukseen viritettyyn pyykkinaruun.

– Tyttöjen kanssa on ihana touhuta. Maja- ja kotileikit ovat heidän lemppareitaan, mutta legoilla rakentelukin kiinnostaa, Anne kertoo.

Anne ja Seppo Taanila muuttivat uuteen rivitaloonsa kymmenen vuotta sitten. Omakotitalo Kauniaisissa sai jäädä, koska ahkerasti golfaava pariskunta ei enää kaivannut isoa kotipihaa ja varsinkaan sen mittavia puutarhatöitä. Nyt he nauttivat ulkoilusta golfkentillä, kotipiha on rentoutumista ja lepäilyä varten. Rivitalon piha on tähän tarkoitukseen juuri sopivan kokoinen.

Sinivalkoista ja punaruskeaa

Lasitettu terassi on mukava tila olohuoneen ja pihan välillä. Kylmänä vuodenaikana se toimii tuulikaappina. Pitemmät istuskelutuokiot alkavat terassilla kuitenkin jo varhain keväällä, kun pihalla on vielä viileää. Pieni lämmitin antaa tarvittavan lisälämmön.

Kesällä terassin lämpötilaa voi säädellä lasiovilla. Ovet pidetään usein auki koko ajan, jottei tila kuumene liikaa.

– Ihan paras hetki terassilla oleiluun on kesäilta, kun olemme tulleet pelaamasta, saunoneet ja syöneet. Sitten vain lepäilemme ja lueskelemme sohvilla, Anne kertoo.

Kun Anne ja Seppo muuttivat rivitaloon, he halusivat, että kaikki on uutta ja siistiä. Siksi myös terassille hankittiin uudet kalusteet.

"Hinta kirpaisi, mutta sohvaryhmä on ollut sen väärti."

Näkymä terassille ja pihalle yläkerran parvekkeelta.
Näkymä terassille ja pihalle yläkerran parvekkeelta.

Anne ihastui Vepsäläiseltä löytyneeseen rottinkiseen sohvaryhmään.

– Parin tonnin hinta kyllä kirpaisi, mutta pehmustetut kalusteet ovat osoittautuneet toimiviksi. Aito rottinki on mukavan lämpöisen tuntuista ja haalistuu kauniisti ajan myötä. Sohvan ja nojatuolien vesipestävät päälliset on helppo pestä kotikoneessa, Anne sanoo.

Terassi on sisustettu luonnonläheisin värein. Pehmeä valkoinen ja sinisen sävyt raikastavat punaruskeaa laudoitusta. Sinivalkoinen teema toistuu sohvatyynyjen raidoissa ja painokuvioissa, samoin kukissa, joiksi Anne on valinnut valkoiset marketat ja siniset hortensiat.

Valkoisia lyhtyjä terassilla on useita. Niitä ripustetaan tunnelmavaloiksi loppukesän ja alkusyksyn pimeinä iltoina.

– Kahden kerroksen korkuiset lasi-ikkunat annamme ammattilaisen pestäviksi. Minä sitten vähän parantelen tulosta alakerran osalta tarvittaessa, Anne naurahtaa.

Rottinkisohva on Annen lempipaikka.
Rottinkisohva on Annen lempipaikka.

Puhdasta painepesurilla

Lasiterassin jatkeena on tilava patio, jonne sama laudoitus jatkuu yhtenäisenä lasiterassilta. Terassin ja pation lattia pestään ja öljytään keväisin.

– Seppo pesee lattiaa välillä painepesurillakin, ja hyvin se on pysynyt siistinä, Anne kertoo.

Anne ja Seppo ovat miettineet pation kalustuksen tarkkaan, jottei tila täyty liiasta tavarasta.

– Jonkinlainen aurinkovuode voisi kyllä olla mukava, Anne haaveilee.

Kesäisin sekä ruuan valmistus että ruokailu siirtyvät patiolle.

Aurinkovarjo suojaa patiolla ruokailijoita paahteelta. Anne, tytär Sanna ja Sannan tyttäret Alisa ja Ellen päiväkahveilla.
Aurinkovarjo suojaa patiolla ruokailijoita paahteelta. Anne, tytär Sanna ja Sannan tyttäret Alisa ja Ellen päiväkahveilla.

Kesäisin sekä ruuan valmistus että ruokailu siirtyvät patiolle. Grillimestarin tointa hoitaa yleensä Seppo, joka malttaa paistaa pihvit juuri sopiviksi.

Ruokapöydän ääreen mahtuu suurempikin joukko, ja usein Annen ja Sepon seurana ovat tyttäret Sanna ja Heini perheineen. Suuri aurinkovarjo on tarpeen aurinkoisella pihalla, se suojaa sekä ruokia että ruokailijoita.

Köynnöksistä vehreyttä

Kun Taanilat muuttivat uuteen kotiinsa, pihalla oli vain juuri kylvetty nurmikko. Villiviini oli tosin istutettu valmiiksi, ja Anne ja Seppo hankkivat sen seuraksi köynnöshortensian. Koska piha on suojaisa, köynnökset ovat viihtyneet siellä mainiosti ja kiemurtelevat nyt rehevinä pihojen välisillä aidoilla.

Köynnökset eivät tarvitse paljon hoitoa. Riittää kun ripauttaa vähän lannoitetta keväällä ja syksyllä ja kastelee tarpeen mukaan.

Villiviinit, köynnöshortensia ja tuijat ovat helppohoitoisia ja tuovat vehreyttä pihaan.
Villiviinit, köynnöshortensia ja tuijat ovat helppohoitoisia ja tuovat vehreyttä pihaan.

Lisävehreyttä ja syvyyttä pihaan antavat ikivihreät tuijat ja niiden juurelle asetellut kaunislehtiset kuunliljat. Talveksi Seppo on peittänyt tuijat tukevilla kehikoilla ja verkoilla, ettei lumen paino pääse painamaan pensaita. Alkukeväällä verkko suojaa tuijia auringonpaahteelta.

Olohuoneen ikkunan alla Annella on penkki narsisseille, tulppaaneille ja yrteille.

– Kyllä pieneenkin pihaan saa mahtumaan monenmoista, kun tarkkaan suunnittelee. Syksyisin minusta on mukava istuttaa penkkeihin tulppaanien ja krookusten sipuleita. On sitten mitä odotella kevään tullen, Anne sanoo.

Anne ja Seppo ovat jäämässä pian eläkkeelle ja pohtivat, olisiko aika siirtyä pienempään ja yksitasoiseen kotiin. Kappale pihaa olisi kiva olla sielläkin.

Sinivalkoinen värimaailma on raikas vastakohta punaruskealle laudalle ja vaalelalle rottingille.
Sinivalkoinen värimaailma on raikas vastakohta punaruskealle laudalle ja vaalelalle rottingille.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

1. Harjaa ja pese terassilta kaikki lika ja levä pois. Käytä painepesuria tai vettä ja harjaa. Jos terassissa on hometta, valitse homeenpoistoaine tai terassinpesuaine, anna aineen vaikuttaa ohjeen mukainen aika ja harjaa lika pois. Huuhdo lopuksi hyvin vedellä. Anna kuivua seuraavaan päivään.

2. Öljyä terassi poutapäivänä, kun lämpötila on 15-20 astetta tai vuorokauden keskilämpötila on yli 5 astetta ja ilmakosteus noin 50 prosenttia. Auringonpaahteessa öljy kuivuu liian nopeasti ja sadesäällä on liian kosteaa.

Öljyä 2-3 lautaa kerrallaan lautojen päästä päähän. Sivele puun suuntaisesti, niin saat tasaisemman lopputuloksen. Käsittele myös lautojen välit - terassilasta on siinä hyvä apuväline. Anna öljyn imeytyä noin 10 minuuttia, ja pyyhi liika öljy pois pehmeällä rievulla. Anna kuivua seuraavaan päivään.

3. Uusi käsittely 1-2 vuoden välein. Käytä aiemmin öljyttyyn terassiin aina öljyä, ei muita aineita.