횆iti ja lapsi Pihlajasaaren hiekkarannalla, 1969. Kuva: <span class="photographer">Bonin Volker von / Helsingin kaupunginmuseo</span>
횆iti ja lapsi Pihlajasaaren hiekkarannalla, 1969. Kuva: Bonin Volker von / Helsingin kaupunginmuseo

"Me tyt철t opimme varhain pit채m채채n ik채v채n itsell채mme, siivoamaan ja silitt채m채채n, ettei 채idin tarvinnut..."

"Olen kasvanut Kalliossa 60-luvulla. Meit채 on kolme sisarta, ja min채 olen vanhin kaksiossa elettiin, koko viiden hengen perhe.

혻Muistan lapsuudestani 채idin 채채nen. H채n lauloi meille usein, milloin mit채kin: 쒳a se aasi joka veti, se tahtoi kotiin heti..., ja lausui runoja h채nen 채채nens채 helisi ja sai kylm채t v채reet kulkemaan k채sivarsiani pitkin jo pikkutytt철n채. Rohdinmekkoballadi sai kyyneleet silmiini, vaikken kaikkea tainnut viel채 oikein ymm채rt채채k채채n.

Lukemisesta tuli minulle v채hitellen hyvin t채rke채채. Muistan k채velymatkat 채idin kanssa kirjastoon, tuliaisena kassillinen aarteita, joita tutkittiin hartaasti yhdess채. Luettiin 채채neen ja sukellettiin seikkailuihin, jotka auttoivat p채채sem채채n pois pienen kodin ahtaudesta, milloin viidakoiden uumeniin, milloin vaatekaapin kautta Narniaan asti.

Sis채lt철 jatkuu mainoksen j채lkeen

Leikki auttoi ik채v채채n

Olin kahdentoista, kun muutimme Kalliosta uuteen suuntaan ja isompaan kotiin. El채m채 muuttui muutenkin: 채itini sairastui vain v채h채n yli 30-vuotiaana vaikeaan reumaan, joka eteni nopeasti ja aiheutti h채nelle paljon kipuja ja liikkumisen esteit채. Is채 otti vastuun arjen py철ritt채misest채, 채iti oli paljon poissa isojen leikkausten ja moniaiden hoitojen takia: Heinolan reumasairaala tuli tutuksi my철s meille lapsille.

Sis채lt철 jatkuu mainoksen alla

Meill채 oli kova ik채v채, mutta sit채 ei saanut n채ytt채채. Is채n hyv채ntahtoinen ohje oli, ett채 kaikkien oli oltava reippaita eik채 valittaa saanut, kun 채iti tuli kotiin lomalle, ettei h채nelle tule paha mieli.

Kun tuli oikein kova kaipuu, me leikimme, ett채 채iti onkin kotona: yksi meist채 k채veli ymp채ri olohuonetta ja k채ytti 채idin kyyn채rsauvaa, jonka nitin채채 lattiaa vasten me kaksi muuta kuuntelimme silm채t kiinni. Kuvittelimme, ett채 채iti se siin채 k채velee. Sitten vaihdettiin kulkijaa, jotta meist채 jokainen sai vuorollaan kuvitella, ett채 채iti onkin kotona...

Juttelin n채ist채 채idille vasta kun olin jo aikuinen. H채n kertoi silloin, ett채 oli ollut v채lill채 hyvin onneton luullessaan, ettemme tarvinneet h채nt채 mihink채채n, kun olimme niin reippaita ja kaikki oli kotona aina j채rjestyksess채.

Sairaus aiheutti sen, etten oppinut 채idilt채ni koskaan niit채 asioita, joita kuvittelen useampien tyt채rten 채ideilt채채n oppineen: ruuanlaittoa, k채sit철it채 en osaa kutoa tai virkata edes pannulappua. Kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen vaiheissa 채itini k채vi omaa kouluaan samaan aikaan kuin me tytt채retkin muistan, miten luimme aineitamme toisillemme 채채neen ja itkimme yhdess채 keitti철n p철yd채n 채채ress채 kaikista liikuttavimmille kohdille. Me opimme paljon kirjallisuudesta ja tarinoiden, tunteiden ja el채m채mme jakamisesta.

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?

Opin 채idilt채ni my철s paljon arjen viisautta silloin, kun itsest채ni tuli 채iti ja 채idist채ni lasteni ja sisarteni lasten rakas Mummo. Hienotunteisesti, l채mpim채sti h채n on osallistunut lastemme el채m채채n ja tarjonnut apua, mink채 on omalta sairaudeltaan saattanut. Silm채t loistaen lapseni tulivat kotiin mummolareissuilta. Vaikka Pappa edelleen huolehti upeasti arjesta, Mummo oli se, joka paistoi aamiaiseksi lettuja ja luki parhaat sadut.

Yhteinen nauru kantaa

Nyt omat lapseni ovat aikuisia. Tytt채reni ovat suunnanneet teatterin, taiteen, k채sill채 tekemisen ja satujen maailmaan kaikki lapseni, pienin채 ollessaan, olivat minusta 쓒aailman parhaita leikkij철it채 ja nyt tytt철seni saavat edelleen leikki채 ja leikitell채 my철s ty철ss채채n.

Minulle oli todella vaikeaa, kun lapsemme muuttivat v채hitellen pois kotoa. Kahden tytt채ren ja kahden pojan tuoman arkisen vauhdin ja 채채nen tilalle oli haastavaa l철yt채채 niit채 asioita, jotka t채ytt채isiv채t tyhj채t huoneet ja paikat ruokap철yd채ss채. V채hitellen olen alkanut l철yt채채 omia juttujani, ja sit채 kuka min채 olen, ihan itse vain.

Pid채n el채m채st채ni. Onneksi v채limme lasten kanssa ovat l채heiset ja l채mpim채t ja n채emme sent채채n suhteellisen usein. Parasta on, kun he kaikki kumppaneineen ja puolisoineen tulevat joskus yht채 aikaa. Silloin voin seist채 itsekseni keitti철ss채 (ja pikkuisen hermoilla ruuanlaitosta) ja vain kuunnella, kuin he juttelevat ja nauravat yhdess채 olohuoneessa minulle se on onnellisin 채채ni maailmassa.

En ole osannut opettaa lapsilleni kovin kummoistakaan kokkaustaitoa k채sit철ist채 puhumattakaan, mutta he ovat ne l철yt채neet ja oppineet ihan itse. Perheess채mme he ovat oppineet tarinoinnin taidon, ja jakamisen, ja yhdess채 liikuttumisen t채rke채n kyvyn.

Kun klaanimme kokoontuu kokonaisuudessaan, meit채 on yhdess채 jo todella paljon. Vanhemmillani on yhteens채 kaksitoista lastenlasta puoliskoineen ja kaksi lapsenlapsenlasta. He kaikki osaavat jo odottaa Mummon helkkyv채채 채채nt채, kun tapaamme taas ja sit채, kuinka me tytt채ret pyyhimme silmi채mme, kun on Rohdinmekkoballadin vuoro.

Juhlat l채hestyv채t t채채lt채 l철yd채t oikeat sanat

횆iti osaa keskitty채 hyviin asioihin

Osat vaihtuvat, kun el채m채 etenee. Is채ni on nyt huonossa kunnossa, askel lyhentynyt, ja on 채idin vuoro huolehtia arjesta. Ryhmyisill채 k채sill채채n, vastaleikatun koipensa kanssa 채iti sinnittelee ja tekee parhaansa, jotta vanhempani saisivat olla yhdess채 kotona viel채 mahdollisimman kauan. Me tytt채ret autamme mink채 voimme. V채symys n채kyy, huoli n채kyy 채idin silmiss채, mutta sitke채sti h채n keskittyy arjen pieniin hyviin asioihin ja kaikkeen siihen, mist채 viel채 voi iloita juuri nyt: uuteen hyv채채n kirjaan kirjastosta, ruokaan, joka maistui is채kullallekin, sanaristikkoon, joka tuli melkein valmiiksi, siihen, ett채 kenk채 mahtui t채n채채n turvonneeseen jalkaan.

Sain monta vuotta sitten 채idilt채ni postia, silloin, kun lapset olivat viel채 pieni채 ja arki legopeltoa muistuttavassa kodissa usein v채hemm채n hohdokasta. Minun kortissani luki: 쒱ymyile, lapseni - p채iv채si on kaunis. Sen olen oppinut ja halunnut muistaa, joka p채iv채. Se on t채rkeint채, ja se on t채rke채채 my철s minun tytt채rilleni ja poikasilleni. Ei haittaa, ett채 en oppinut lapsena tekem채채n 채itini kanssa pannulappuja. Olen oppinut kiitt채m채채n t채st채 p채iv채st채 ja el채m채채n juuri nyt."

Pikkukuu

Lue my철s: 횆iti-tyt채r-suhde koetuksella?

Sis채lt철 jatkuu mainoksen alla