Suloisissa sesonkikoristeissa limittyy ja lomittuu hauskasti monia perinteitä, historiallisia kerrostumia ja uskonnollisia symboleja.

Kristillinen pääsiäisperinne kohtaa pääsiäisen kuvastossa ainutlaatuisella tavalla esikristillisen tradition.

Pääsiäisen vahvin symboli, muna, on jo kristinuskoa vanhempi elämän tunnuskuva. Euroopassa palvottiin jo muinoin saksilaista kevään hedelmällisyyden ja maanviljelyksen jumalatarta Easia, jonka symbolina oli muna.

Myös Kalevalan pohjana olevissa kansanrunoissa maailma sai alkunsa munasta. Kananmuna soveltui myös hyvin kristityille ylösnousemuksen symboliksi, sillä munan kuori on kova ja eloton, vaikka sen sisällä on elämää.

Juutalaiseen pääsiäiseen taas kuuluvat kovaksikeitetyt munat uuden elämän symboleina, ja heidän arvellaan omaksuneen perinteen kenties muinaisten roomalaisten vuotuisista kevätjuhlista.

Ensimmäiset tiedot maalattujen pääsiäismunien antamisesta ovat peräisin 900-luvulta, Tessalonikin luostarista. Suomeen pääsiäismunaperinne saapui ortodoksiperinteen mukana 1800-luvulla ja yleistyi hiljalleen kanankasvatuksen yleistymisen myötä.

Katso yli 20 pääsiäisen reseptiä tästä.

Tipuelämää ja hedelmällisiä pupuja

Iloisen keltaisia kananpoikia hyppii ja temmeltää vanhanaikaisissa pääsiäisjulisteissa, koristeissa ja somien pikku pastilliaskien kansissa.

Tiput symboloivat pääsiäisperinteessä uutta elämää ja sulautuivat siksi jo varhain luontevasti kristilliseen pääsiäissymboliikkaan.

Pääsiäisenä munat tuo usein kuitenkin pupu, mutta esimerkiksi Sveitsissä samaa työtä toimittaa käki ja Saksassa muun muassa kettu tai hanhi.

Munien jakoon liittyi nopeasti myös kasvatuksellista sanomaa, sillä perinteen mukaan pupu palkitsi munilla vain ahkeria ja  hyvätapaisia lapsia.

Pitkäkorvainen munien lahjoittaja kuulostaa ehkä hieman kaukaa haetulta, mutta senkin historia juontuu esikristilliselle ajalle ja vanhaan hedelmällisyysmyyttiin.

Jänis kun on tunnettu nopeasta ja tehokkaasta lisääntymiskyvystään.

Luudalla lenteleviä henkiä

Pääsiäisnoita-perinne sen sijaan ei ole niin elämänmyönteinen ja harmiton kuin koristeissa veikistelevien pikku eläinten, mutta siinäkin yhdistyvät vanhat kansanuskomukset ja kristillinen sanoma.

Ennen uskottiin, että Jeesuksen kuolinpäivän, pitkäperjantain, ja ylösnousemuspäivän, eli pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina, Jumalan suojeleva vaikutus olisi heikoimmillaan ja silloin juuri noidat pääsisivät mellastamaan.

Juuri siksi pahojen henkien karkottamiseksi poltettiin muun muassa pääsiäiskokkoja.

Lähteet: Karjalainen: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. Karjalainen, Korhonen, Lehtonen: Uusi ajantieto.