Erjan puutarha on tehty perhosten ja pörriäisten ehdoilla: ”Perinneperennoissa käy jatkuva pörinä”

Aurinko puikahtaa piiloon taivaalla lipuvan poutapilven taakse. Samassa silmänräpäyksessä katoavat kaikki valkoiset lanttuperhoset ja muutama punasävyinen nokkosperhonen, jotka vielä hetki sitten liihottelivat Erja Hinkkasen, 62, kasvattamien piikkiputkien, auringontähtien, väriminttujen ja muiden perennojen kukissa.

– Tässä sen näkee, että perhoset ovat todellisia auringonpalvojia. Perhospuutarha pitääkin perustaa aurinkoiseen ja avoimeen paikkaan. Se on ihan ehdotonta, Erja kertoo.

Pörriäiskasvit kunniaan

Runsaan kerrannaisten kukkien ja muuten pitkälle jalostettujen lajikkeiden sijasta Erja suosii nykyään luonnonkasveja ja maatiaisperennoja, joita on jalostettu vähän jos lainkaan.

Perhoset ovat todellisia auringonpalvojia.

Ainoa poikkeus ovat keväiset tulppaanit.

– Tiedän, että nekään eivät kiinnosta pörriäisiä. Mutta olen sitä mieltä, että värikkäät tulppaanit ovat pitkän talven jälkeen ihmismielelle niin tärkeitä, että niillä on paikkansa puutarhassa.

Kimalaisille ja muille aikaisin keväällä lentoon lähteville mesipistiäisille mieluisampia sipulikukkia ovat krookukset, helmililjat ja idänsinililjat.

Niitä paljon tärkeämpiä pölyttäjäkasveja ovat kuitenkin voikukat, pajut ja raidat, jotka kukkivat täyttä häkää siinä vaiheessa, kun muu luonto vasta heräilee talven jäljiltä.

Niiden kukilla käyvät myös monet aikuisina talvehtivat päiväperhoset.

Erjaa surettaa, että monet luonnonvaraiset pörriäiskasvit ovat yhä kovin väheksyttyjä. Puutarhaan ilmestyneet luonnonkasvit katsotaan helposti rikkakasveiksi, jotka pitää kaikin keinoin nitistää.

– Varsinkin nokkonen on monen päivä- ja yöperhoslajin toukkien ravintoa, joten jätän nykyään ihan tarkoituksella sitä puutarhaan. Vähän kaduttaa, että olen niin kovasti kitkenyt pois ohdaketta, joka myös on aivan loistava perhoskasvi. Onneksi se on niin sinnikäs, että puskee aina jostakin uudestaan esille.

Taimistolla käy jatkuva pörinä

– Perhoskasveista löytyy kosolti yleisesti kauniina pidettyjä kukkijoita. Sellaisia ovat esimerkiksi rohtosuopayrtti, syysleimu, palavarakkaus ja pikkusydän.

Erja kertoo, että monessa lajissa on lisäksi poikkeuksellisen viehko tuoksu. Esimerkiksi orvokin kukissa vivahtaa vanilja.

– Luonnonkukat ja perinneperennat ovat aina hyvä valinta. Niissä käy jatkuva pörinä, Erja vinkkaa.

Ruohosipulia Erja suosittelee istuttamaan niin runsaasti, että osan voi kerätä syötäväksi, osan antaa kukkia perhosia varten. Laventelia hän ylistää kaikin puolin ihanaksi kasviksi, joka tuoksuukin taivaalliselta.

– Loppukesästä taimistoni on yhtä suurta perhosbaaria, kun valtaosa perennoista kukkii. Parhaina päivinä tuntuu, että perhosia on joka puolella.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.