Suola ja Riihimäki-rock. Siinä ovat Kari-Veli Lehtosen tehokeinot etanoiden tainnuttamiseen. Entäpä mikä rooli on Kaija Koolla ja Popedalla?

Riihimäkeläinen Kari-Veli Lehtonen lähti taistoon espanjansiruetanoita vastaan kaksi vuotta sitten. Viime kesänä hän keräsi 1 576 etanaa. Tämän kesän saldo on jo noin 2 800 yksilöä.

Tämä intohimoinen tappajaetanoiden keräilijä noukkii niljakkaita otuksia korkillisiin maito- tai piimäpurkkeihin pinseteillä. Niiden pohjalle hän on sirotellut merisuolaa teelusikallisen – tai kaksi.

– Suola tainnuttaa ne hyvin. Keräilykierrokset käyvät eläkeläiselle hyvästä jumpasta, Lehtonen mainitsee.

Kaija Koo ei vedonnut etanoihin

Espanjansiruetanoita vastaan on taisteltu jo vuosia Riihimäellä. Kaupungissa on kuusi etanaroskista, joihin Lehtonenkin vie täyttyneet purkit. Parhaina päivinä hän on kerännyt yli 160 ötökkää, mutta viime perjantain saalis oli huippu – Lehtosen uusi ennätys.

Riihimäki-rockissa Popedan soittaessa mies keräsi purkkiin 183 espanjansiruetanaa.

– Popeda ja sade olivat hyvä yhdistelmä. Lauantaina paistoi aurinko. Kaija Koon esityksen aikana sain pyydystettyä vain 30 etanaa, Lehtonen kertoo naurahtaen.

Hänen keräysmenetelmänsä on suosittu ja tehokas. Mutta on niitä muitakin. Lehtonen tietää, että joku on levittänyt kalkkia marjapensaiden juurille tai ison määrän nokkosia mansikkamaalle ja saanut pidettyä tuholaiset loitolla.

Vieraslaji viihtyy Suomessa – ja jopa pohjoisessa

Espanjansiruetana on kulkeutunut Suomeen Etelä-Euroopasta. Ensimmäiset havainnot tästä vieraslajista tehtiin Ahvenanmaalla jo vuonna 1990. Nyt se on levinnyt pohjoiseen, Oulun yläpuolelle asti.

Tappajaetanat leviävät maansiirtojen ja kasvitaimien mukana.

–  En voinut uskoa, että uskoa, että ne tulisivat tänne saakka, mutta ensimmäiset suuremmat havainnot espanjasiruetanoista eli tappajaetanoista tehtiin täällä Pieksämäellä viime kesänä, kertoo Riitta Hakulinen Pieksämäen kotipuutarhaseurasta.

Hänen oma pihansa on toistaiseksi säästynyt näiltä limaisilta vierastuholaisilta, mutta kaupungissa on alueita, joissa ne ovat iso ongelma.

– Ne tuhoavat kaiken ja jättävät jälkeensä paksua, sitkeää limaa, jossa on ikävä kävellä, Hakulinen kertoo.

Kakkakin kelpaa

Tappajaetanoille kelpaavat koriste- ja hyötykasvien kaikki osat sipuleita myöten. Onpa niiden nähty ahmivan koirankakkaa ja jopa kuolleita lajitovereitaan.

Veli-Pekka Lehtonen toivookin, että koiranomistajat keräisivät lemmikkiensä jätökset pusseihin.

– Nurmikot kannattaa pitää lyhyenä. Etanat rakastavat pitkää ja rehevää heinikkoa, opastaa Lehtonen.

Ensi yksi, sitten tuhat

Yksi etana munii vuodessa 400 munaa. Eikä lisääntymiseen tarvita kumppania.

Riitta Hakulisen mielestä tietoja tappajaetanoiden haitallisuudesta usein vähätellään etukäteen. Mutta jos puutarhasta löytyy yksikin espanjansiruetana, on niitä paikalla kohta lukematon määrä.

Älä tapa ukkoetanaa

Usein espanjansiruetanat sekoitetaan suomalaisiin ukkoetanoihin (kuvassa alla), jotka eivät tuhoa puutarhoja. Ne viihtyvät metsissä ja syövät sieniä ja mädäntyneitä kasveja.

Ne kasvavat jopa 18-sentin pituisiksi, kun tappajaetanat venyvät noin 14 senttiin.

Ukkoetanat kuuluvat suomalaiseen luontoon eikä niitä pidä tuhota.

Kuuma vesi tappaa

Muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliitto on laatinut ohjeet espanjansiruetanoiden torjumiseksi.

Paras keino torjua paikalliset espanjansiruetanaesiintymät on kerätä aikuiset ja keskenkasvuiset yksilöt sekä tuhota ne pudottamalla kuumaan veteen.

Etanat voi myös kerätä etanat rasiaan, jonka pohjalla on suolaa, sillä suola tappaa ne tehokkaasti.

Kuolleita etanoita ei pidä heittää luontoon, sillä ne houkuttelevat paikalle lajitovereita, vaan ne on hyvä hävittää tiiviissä rasiassa sekajätteen mukana. Kanteen on syytä tehdä ilmareikiä kuolleiden etanoiden keräämän kaasun vuoksi.

Joillakin paikkakunnilla on jo etanaroskiksiakin.

Risut kannattaa polttaa

Espanjansiruetanat talvehtivat mielellään risu- ja lehtikasoissa. Niiden polttaminen saattaa vähentää etanaesiintymää merkittävästi.

Jos käytössä on avoin komposti, kannattaa sen ympärys kalkita etanoiden ehkäisemiseksi. Kalkki kuivattaa etanat.

Koska tappajaetanat eivät kestä kovaa pakkasta, on syytä poistaa suojaavat lumi- ja lehtikerrokset niiden talvehtimisympäristöstä.

Oletko nähnyt espanjansiruetanan pihallasi? Lue lisää täältä ja ilmoita havaintosi.

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Loppukesä on parasta aikaa puiden ja pensaiden leikkaamiseen. 

Puut ja pensaat kasvavat runsaasti kesällä, joten loppukesä ja alkusyksy ovat parasta leikkausaikaa lähes kaikille kasveille. Leikkuukohtiin kasvaa pian uutta puuainesta, joten kasvit pystyvät hoitamaan haavansa kuntoon ennen talvea.

Leikkaus kannattaa ajoittaa aurinkoisiin ja poutaisiin päiviin, jolloin leikkuupinnat pääsevät kuivumaan hyvin.

Mitä pitää leikata?

Syksyllä kannattaa leikata erityisesti mahlaa virtaavat ja luumarjaiset puut, kuten luumut ja kirsikat. Myös tuijien ja muiden havukasvien uutta kasvua on helpompi leikata alkusyksystä. 

Poikkeuksen tekevät omena- ja päärynäpuu, jotka kannattaa leikata varhain keväällä.

Puita ei kannata leikata turhaan: esimerkiksi koivun luontainen kasvutapa paranee vain harvoin, jos sitä leikataan.

Liian tiheät hedelmäpuut ja marjapensaat tuottavat pienempiä hedelmiä ja kypsyvät epätasaisemmin kuin harvennetut kasvit. Hyvän leikkauksen avulla voi siis parantaa sadon laatua ja kokoa. Esimerkiksi hyvän omenapuun läpi näkyy valo, kun taas liian tiheä puu on tukossa.

Vadelmien satoa tuottaneet versot on hyvä leikata syksyllä kokonaan pois, jotta kasvi uudistuu. 

Leikkaus parantaa myrskyn jäljet

Jos kesä on ollut myrskyisä, kasvit ovat saattaneet saada repeymiä tai muita haavoja. Syysleikkaukset hoitavat puita niin, että kuolleet, vioittuneet ja teräväkulmaiset oksat poistetaan. Siten oksan kuivettuminen ja kasvitaudit eivät pääse leviämään puuainekseen.

Puut ja pensaat kestävät tulevan talven lumikuormaa paremmin, kun ne leikataan hyvin alkusyksystä.

Pidä huolta vanhuksista

Vanhojen puiden kohdalla on syytä käyttää harkintaa ja olla mahdollisesti yhteydessä ammattilaiseen. Vanhat puut ovat arvokkaita ja kestävät usein terveinä ja hyvin hoidettuina monenlaisia sääilmiöitä, joten niitä ei kannata hävittää hetken mielijohteesta. 

Vinkkejä puiden leikkaamiseen

  1. Puiden leikkaamisessa tärkeintä on kuolleiden oksien poistaminen ja latvan harventaminen.
  2. Puun latva pysyy kauniina, jos jätät vain ylimmän verson leikkaamatta.
  3. Leikkaa pois oksat, jotka kasvavat samaan suuntaan tai ovat liian lähellä valitsemaasi pääoksaa. Näin oksat eivät joudu kilpailemaan keskenään.
  4. Varmista, että oksat eivät hankaa toisiinsa.
  5. Suoraan rungosta lähtevät oksat ovat yleensä vahvimpia, myös kestämään hedelmäsatoa tai lumikuormaa. Oksat, jotka ovat alle 45 asteen kulmassa runkoon nähden, kannattaa leikata pois.
  6. Leikkaa pois kaikki sisäänpäin kasvavat oksat. Kun oksat kasvavat ulospäin, muodostuu terve, ilmava latvus.
  7. Puu toipuu trimmauksesta nopeasti, kunhan oksatappi jää lyhyeksi ja välineet ovat kyllin terävät.


Pensaat

Pensaista on syytä leikata vuosittain noin neljännes, jotta pensas pysyy kauniina ja elinvoimaisena. Jos pensaita ei leikata, niistä tulee helposti liian tiheitä, ja uudet versot kuolevat valon puutteesta.

Monia runsaasti versoavia ja voimakaskasvuisia pensaita (esimerkiksi angervo) voi nuorentaa leikkaamalla ne syksyllä ns. tapille. Keväällä pensaat tekevät uusia versoja. 

Satsaa välineisiin

Niin puiden kuin pensaidenkin karsimisessa on tärkeää käyttää päteviä välineitä. Sahojen ja saksien on oltava erittäin teräviä, ettei leikkuukohtaa ympäröivä kuori rikkoudu. Jos niin pääsee käymään, puu toipuu hitaammin ja on alttiimpi sairauksille.

Monissa uusimmissa puutarhasaksissa, sahoissa ja leikkureissa on ergonomiset kahvat, jotka geelipehmusteineen takaavat rennon työasennon ja tehokkaan iskunvaimennuksen.