Saara, 71, viettää talvet Rivieralla: ”Täällä en kärsi sään aiheuttamista kivuista”

Aamupäivisin Antibesin tori, Le Marché Provençal, on kaupungin suosituin paikka.

Pitkällä torilla myydään kaikkea, mitä ruokaa rakastavat ranskalaiset tarvitsevat: lihaa, kalaa, juustoja, vihanneksia ja hedelmiä, huumaavan tuoksuisia ja lumoavan värisiä mausteita sekä öljyjä. Ja tietysti kukkia, läpi vuoden.

”Suomen talvi sitoo minut sisään. Antibesissä on toisin.”

Suomen talvessa reumaattistyyppisen perussairauteni kivut ovat repiviä ja olo usein kuin jyrän alle jäänyt. Sairaus heikentää liikuntakykyäni ja Suomen talvi sitoo minut sisään. Antibesissä on toisin. Pääsen joka päivä ulos hitaille kävelyille enkä kärsi sään aiheuttamista kivuista.

Tämä on minun ja mieheni kuudes talvi Ranskan Riveralla. Tavallisesti tulemme tammikuussa ja viivymme maaliskuun loppuun.

Taiteilijoiden kotimaisemissa

Antibes sijaitsee Ranskan Rivieralla. Côte d'Azur eli Sininen rannikko on ollut kuvataitelijoiden suosimaa seutua vuosisatojen ajan.

Pablo Picasso asui Rivieralla moneen otteeseen. Antibesissa on hänen nimeään kantava museo ja Vallauriksen kylässä toinen, Picasson keramiikkaan keskittynyt. Siellä taiteilija on maalannut karun linnan holvikaareen vaikuttavan seinämaalauksen Sota ja rauha.

”Kylästä aukeaa huikea näkymä Välimerelle.”

Vencen kylässä on Henri Matissen suunnittelema kappeli, La Chapelle du Rosaire, joka jäi hänen viimeiseksi työkseen. Kylä on korkealla, ja sieltä aukeaa huikea näkymä Välimerelle.

Cagnes-sur-Merissä voi tutustua Auguste Renoirin kotimuseoon, joka on lumoava paikka appelsiini- ja oliivilehtoineen. Rakennuksessa voi aistia vanhan Renoirin pyörätuolin natinan.

Huomaavaiset ranskalaiset

Antibeslaiset viihtyvät ulkosalla. He toimittavat asioitaan pikkuliikkeissä, istuvat ravintoloissa ja kahviloissa seuraamassa arkea.

Tuntemattomatkin vastaantulijat tervehtivät hymyllä tai sanomalla Bonjour. Huomaavaisuudesta tulee mukava olo.

”Lämpölamppujen alla tarkenee viileinäkin iltoina.”

Kaupungissa on kolme vilkasta aukiota. Place Natio­nalella on lauantaisin antiikkitori täynnä hurmaavia vanhoja astioita, vanhoja maalauksia, mattoja ja tekstiilejä.

Place des Martyrs de la Résistance on aukioista uusin. Sen reunamille on rakennettu vanhaa arkkitehtuuria jäljitteleviä uusia asuinrakennuksia. Aukiolla on suosittuja kahviloita, joiden lämpölamppujen alla tarkenee viileinäkin iltoina.

”Torilla on pari kertaa viikossa markkinat.”

Place Général de Gaullen aukiota ympäröivät 1900-luvun alun koristeelliset rakennukset. Torilla on pari kertaa viikossa markkinat, joilla myydään vaatteita, kenkiä ja kodintavaraa.

Kaupungilla kulkiessa kannattaa katsella ympärilleen, sillä seinistä voi löytää pieniä reliefejä, veistoksia ja halkeamista alkunsa saaneita maalauksia. Niiden takana on kiinalainen taiteilija, Antibesissa asuva kuvanveistäjä Ho Lui.

Omalla autolla halki Euroopan

Ensimmäiset vuodet lensimme Helsingistä Nizzaan, mutta viime vuosina olemme ajaneet Välimerelle autolla halki Euroopan.

Omalla autolla liikkuessa matka Rivieralle ja takaisin on osa hauskuutta. Perillä oma auto on kätevä, koska sillä voi ajaa myös paikkoihin, joihin muuten olisi hankalaa päästä.

”Julkinen liikenne Rivieralla on sujuvaa.”

Ilman autoakin pärjää mainiosti, sillä julkinen liikenne Rivieralla on sujuvaa. Junat kulkevat, ellei ole lakkoa, ja bussit nousevat vuoristokyliin asti.

Mikä parasta, 75 vuotta täyttänyt EU-kansalainen voi ostaa paikallisliikenteeseen kortin viidellä eurolla. Sillä voi ajella niin paljon kuin sielu sietää.

”Englantia taitavia lääkäreitä on helppo löytää.”

Eteläisen Ranskan hintataso ei juuri poikkea suomalaisesta. Liha ja kala ovat kalliita kuten kotonakin, mutta vihannekset ja hedelmät ovat edullisempia. Kodintarvikkeita ja vaatteita saa edullisesti, jos tietää, miltä torilta etsiä. Yhteinen valuutta helpottaa hintojen hahmottamista.

Lääkäripalvelut ovat Ranskassa hyvät. Englantia taitavia lääkäreitä on helppo löytää ja vastaanottokäynnit ovat edullisia.

Paikalliset istuskelevat ja kävelevät rannalla ympäri vuoden.

Sopivan verkkaista elämää

Kaupassa käydessäni ihailen ranskalaisten kärsivällisyyttä. Kassat eivät pidä kiirettä, vaikka jono kasvaisi. Asiakkaan kanssa on tapana jutella ja muut odottavat kärsivällisesti vuoroaan.

Kieltä taitamatonkin saa asiansa toimitettua, vaikka ranskalaiset kyllä ilahtuvat, kun opettelee muutaman sanan ranskaa ja rohkaistuu käyttämään niitä. Jos sanat loppuvat, voi aina elehtiä ja osoitella haluamaansa. 

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 24/2024 julkaistusta jutusta, jossa Saara Vaherjoki-Honkala kertoo myös esimerkiksi  minkä hintaisia ovat Antibesin vuokra-asunnot ja mistä asuntoja voi etsiä. ET-lehden tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tee tilaus tästä.