Elias Lönnrot ei tohtinut laittaa monia reheviä runojaan Kalevalaan.
Elias Lönnrot ei tohtinut laittaa monia reheviä runojaan Kalevalaan.

Kansanrunoudessa seksi on paljasta ja ilmaukset reheviä. Kalevalan päivän kunniaksi ilmestyi vuonna 2015 kirja, johon on koottu kansalliseepoksen ulkopuolelle jätettyjä tekstejä.

Osattiin sitä ennenkin, runoilla ja rallatella mieltä ja lihaa kutkuttavista navanalus-asioista. Vuonna 1837 Elias Lönnrot kuuli Etelä-Karjalassa esimerkiksi tällaisen lausahduksen: Kell' on kyrpä, ottakaat käteen, pankat ketä keritkät.

Kalevalaan Lönnrot ei tekstiä tohtinut laittaa, kuten ei monia muitakaan seksuaalisuutta käsitelleitä runoja ja loitsuja. Mutta talteen hän niitä keräsi, samoin muut kansanrunouden kokoajat.

Mikä teki tämä tekosen,

kuka kummassa kuvasi,

kuin ei pätkä päätä nosta,

kulli kulumoa kohota

tämän piijan pillun peälle,

iliman nuolen nostamata,

tervaköysin tempomata?

P. Ollilainen Sotkamo 1890                                                      

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa ronskia aineistoa on runsaasti. Näyttelijät Pinja Hahtola ja Eero Enqvist sekä muusikko Petra Lampinen ovat tutustuneet arkistojen kätköihin jääneisiin seksuaalisten runojen aarteisiin ja koonneet niistä lausuntaesityksen, joka tänä keväänä kiertää Suomea.

Kalevalan päivän kunniaksi esityksen materiaalista on koottu kirja Tupa ryskyi, parret paukkui -Suomen kansan rivot runot (WSOY).

Filosofian tohtorit, suomen kielen professori Jaakko Leino ja kansanrunouden tutkija Senni Timonen toteavat kirjaan tekmeässään esipuheessa: "tätä kirjaa voi olla hankala lukea luimistelematta ruuhkabussissa", vaikka jatkavatkin heti: "mutta samalla sen viehätys perustuu paljolti juuri kiertelemättömyyteen".

Jos mie vittua viljalt' saisin,

söisin leivän huonommanki,

siin ois suola sekä särvin

kaikenlainen.

Sitte kelpais pojan löllötellä,

illasta haman aamun asti.

E. Lönnrot Etelä-Karjala 1837

Lukijalle tohtorit suosittelevat teoksen äärellä samaa hilpeätä mieltä, joka heidän mukaansa soi runojen riimeissä.

Kyrpä istui pöyän päässä

tyyni alla, muhvi käessä,

söipä voita, söipä muuta,

veitellä hopisella,

kuraksella kultasella.

E. Lönnrot Ilomantsi 1828 (1. säkeistö)

Runoile oma Kalevalan päivä -runosi tai lue muiden runoja: Tutustu ET-lehden runo-osioon ja löydä oikeat sanat!

Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.
Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.

Värikkäiden puuvillakankaiden paloista saat nätin hupun mökkijakkaralle. Samalla tekniikalla voi ommella tyynynpäällisen tai vaikka ison peiton.

Tarvitset:

  • Puuvillakankaiden paloja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Leikkaa kankaista 9 neliötä. Kuvan neliö on 12 x 12 cm, sisältäen saumavarat. Tarkista koko omaan jakkaraasi sopivaksi. Sommittele tilkut 3 x 3 neliön ruudukoksi. Ompele ne 3 neliön kaitaleiksi oikeat puolet vastakkain 0,5 cm:n saumanvaralla. Silitä saumanvarat auki.

2. Neulaa kaksi kaitaletta op:t vastakkain, varmista, että ruutujen kulmat osuvat kohdakkain. Ompele kaitaleet yhteen 0,5 cm:n saumanvaralla ja silitä saumanvarat auki. Ompele 3. kaitale toisen kaitaleen (toiseen) reunaan. Nyt kaitaleet on ommeltu ruudukoksi.

3. Leikkaa jakkaran sivuille 13 cm leveät eriväriset kaitaleet. Kaitaleen pituus on ruudukon pituus + 4 cm. Neulaa kaitaleet ruudukon sivuille op:t vastakkain, jätä saumanvarat päihin. Ompele ruudukon kulmaan saakka. Ompele sitten sivukaitaleiden päät yhteen = jakkaran kulma. Taita lopusi alareunaan 2 x 1 cm:n päärme nurjalle ja ompele reunasta.

Huom! Ennen kuin ompelet hupun kulmat, varmista, että hupun saa jakkaran päälle ja siitä pois sujuvasti. 

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2017.

Somat kukkaviirit juhlistavat kattauksen. Ota vanhat kirjotut liinat tai ristipistotyöt uusiokäyttöön ja täydennä kirjottuja kankaita värikkäillä kangastilkuilla.

Tarvitset:

  • Kirjottuja liinoja tai muita tekstiilejä 
  • Erilaisia pikkukuviollisia tilkkuja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Piirrä viirin kaava paperille mittojen mukaan luonnolliseen kokoon.  Hyvä korkeus on 27 cm + 1 cm saumavara.

2. Aseta kirjottu kangas ja kuviollinen taustakangas oikeat puolet vastakkain ja kiinnitä kaava nuppineuloilla kankaisiin. Piirrä kaavan reunoille 1 cm:n saumanvarat ja leikkaa kappale irti.

2. Irrota kaava ja siirrä nuppineulat kankaaseen, pidä kappaleet vastakkain. Ompele viirin sivut (jätä yläreuna avoimeksi) ja tee alakulmassa yksi poikittainen pisto viirin kärkeen. Kavenna kärjen kohdalla saumanvaroja niin, että kulmasta tulee siisti, kun käännät viirin oikein päin.

3. Käännä viiri yläreunasta oikein päin ja pukkaa kärki teräväksi kynällä tai puikolla. Silitä viiri. Silitä yäreunaan taite viistoon kohtaan, taita reuna kaksinkerroin päärmeeksi ja neulaa reunasta. Ompele suoralla ompeleella päärmeen reunasta, jätä päät avoimeksi nyörille.

Näin teet nyörin

Kierrä viirin nyöri kahdesta trikookuteesta tai paksusta langasta.

Leikkaa kuteesta tai langasta 3 x valmiin nyörin pituus eli 3 m = noin 1 m valmista nyöriä. Leikkaa toinen samanlainen kappale.

Solmi kuteet päästä yhteen ja kiinnitä solmu vaikka ovenkahvaan ja lähde kiertämään lankoja yhteen (samaan suuntaan). Kun kierrettä on tarpeeksi, ota langan keskikohdasta kiinni ja anna kierteisten lankojen kiertyä yhteen. Solmi päähän solmu. Pujota viirit nyöriin.

Vinkki! Jos teet nyörin ohuesta langasta, käytä sitä monin kerroin, jotta saat paksuutta nyöriin. Voit ripustaa viirin myös kauniiseen naruun tai silkkinauhaan.

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.