Tällä hetkellä maailma tuntuu olevan melkoisessa myllerryksessä - samoin arvomme. Mutta miten arvot näkyvät elämässämme? Kysyimme sitä niin arvotutkijalta kuin tavallisilta suomalaisiltakin.

Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme suomalaisista arvoista, kristillisistä arvoista, arvotyhjiöstä, arvottomuudesta.

– Arvot ovat ihmisen perimmäisiä tavoitteita, niitä joilla perustellaan se, mitä teemme, kiteyttää arvoja pitkään tutkinut sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama.

Helkamasta on tutkimusten valossa erityisen mielenkiintoista se, että suomalaisiksi mieltämämme arvot saattavat kovastikin poiketa omista, yksilöllisesti tärkeinä pitämistämme arvoista.

Suomalaiset arvostavat erityisesti rehellisyyttä, vastuuntuntoa, tasa-arvoa ja perheen turvallisuutta. Helkaman mukaan Suomessa puhutaan arvoista todennäköisesti enemmän kuin monissa muissa maissa. 

– Mitä demokraattisempi maa, sitä erimielisempiä ollaan arvoista. Monissa maissa arvot eivät ole näin monipuolisia.

Katso nyt kaikki videot: He rakensivat Suomen

Arvopolitiikka ja poliittiset arvot

Myös politiikassa tosiaan vilahtelevat arvot. Helkaman mukaan esimerkiksi viime aikoina käydyssä sote-keskustelussa on ollut tasa-arvo hyvin vahvasti näkyvillä.

Rehellisyyden arvostaminen politiikassa taas näkyy hänen mielestä esimerkiksi siinä, että korruptioon tartutaan yhteiskunnassamme ja mediassa aika ärhäkästi.

– Monessa muussa maassa sen nähdään ikään kuin kuuluvaan yhteiskuntaan ja politiikkaan, eikä korruptioepäilyistä nouse niin suurta hälyä kuin Suomessa. Epärehellisyyttä vastaan toimitaan ja puhutaan meillä niin mediassa kuin saunojen pukuhuoneissa.

Käynnissä suuri muutos?

Jatkuvasti puhutaan arvomuutoksesta ja huolestutaan nuorten arvottomuudesta. Välillä Klaus Helkama onkin puolileikillään ajatellut, että media nostaa arvomuutoksen puheenaiheeksi, kun ei ole muuta tarjolla.

– Yleisesti ottaen meillä on taipumusta kuitenkin ylikorostaa arvomuutosta ja alikorostaa arvojen pysyvyyttä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Suomessa ei ole tapahtunut valtavaa arvomuutosta.

On tietysti jotain pientä muutostakin ilmassa.

–  Usein sellaiset arvot, jotka koetaan uhanalaisiksi, nousevat arvoasteikossamme. Tällä hetkellä sellaisia ovat vaikkapa maailmanrauha ja maanpuolustustahto. Kiinnostavaa on, että itsekuri on viime vuosikymmeninä laskenut kaikkein rajuimmin.

Kirsti Annea, 59, Helsinki:

”En osaa valita vain yhtä arvoa, joten valitsen rehellisyyden ja vastuuntunnon. Älä varasta -käsky on iskostunut päähäni jo lapsena. Vähän aikaa sitten se oli erityisen ajankohtainen, kun jouduin keskustelemaan siitä kummipoikani kanssa ihan vakavasti.

Olen isäni puolelta vienankarjalaisia, ja sukuni on kokenut todella kovia eikä oma elämänikään ole ollut helpoimmasta päästä. Silti vastuuntunto on minusta äärimmäisen tärkeää. Kannamme vastuun omasta elämästämme, vain sitä kautta voimme auttaa myös muita.

Vaaleissa en voisi äänestää kuin sellaista, joka osaa kantaa vastuunsa ja on rehellinen, ne ovat ykkösarvot myös politiikassa.”

Hannele Ögård-Forsman, 66, Maarianhamina:

”Kyllä minä valitsen näistä vastuuntunnon. Hirveän vaikea perustella miksi, mutta jotenkin se vaikuttaa arjessa isoista pieniin asioihin.

Arjessa kierrätän, lajittelen ja kompostoin kaiken mahdollisen, haluan kantaa sillä tavoin vastuuta ympäristöstäni. Teen myös paljon vapaaehtoistyötä. Pyrin aina tekemään omat työni huolella loppuun asti, että minuun voi luottaa.

Miten arvoni näkyvät sitten äänestyskäyttäytymisessäni, sitä en osaa sanoa. Olen niin hurjan vähän kiinnostunut politiikasta.”

Näytimme ihmisille 10 eri arvokylttiä, joissa luki: rehellisyys, vastuuntunto, anteeksiantavuus, itsenäisyys, avuliaisuus, suvaitsevaisuus, rohkeus, vapaus, tasa-arvo ja turvallisuus. Mikä niistä on sinulle tärkein?

Sujauta joulukortit kätevään korttitaskuun, jossa voit myös säilöä korttiaarteet ensi vuoteen. Tämä ohje ei vaadi ompelukonetta! 

Tarvitset

  • paksua askarteluhuopaa 42 x 42 cm
  • punaista virkkaus- tai helmilankaa
  • parsinneulan
  • 120 cm punaista nauhaa
  • sakset

Koristetikkaus ja pohjasauma ommellaan käsin napinläpipistoin. Yhdestä huopaneliöstä saa kaksi korttitaskua.

Tee näin

  1. Leikkaa 42 x 42 cm:n neliö kahdeksi kolmioksi. Jaa pitkä sivu kolmeen yhtä pitkään osaan, laita merkit. Taita tasku merkkien mukaan. Päällekkäin menevän osan pituus on tässä 13 cm.

  2. Ompele napinläpipistoja kuvan mukaisesti kolmion päälle taittuvan osan reunaan 13 cm:n matkalta. Taita tasku valmiiksi. Kiinnitä päälliosa parilla pistolla alle taittuvaan osaan ja päätä lanka nurjalle. 

  3. Neulaa pohja nuppineuloilla yhteen. Ompele pohjasauma napinläpipistoin kaikkien kerrosten läpi. Leikkaa yläkolmioon aukko ripustusnauhalle. Pujota nauhaa aukosta ja solmi tai ripusta korttitasku paikoilleen. 

Valmista!

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.