Tee ET:n sienitesti ja katso kannattaako sinun suunnata sienimetsään vai kaupan herkkusienihyllylle.

Sienikausi alkaa olla parhaimmillaan. Testaa, riittääkö sienituntemuksesi löytämään metsästä herkkuaterian ainekset.

 

Katso myös muut ET-lehden testit.

Taipalsaarelainen Mikko Nikkinen, 44, kalastaa talvisin verkoilla. Myös Oskarista, 15, ja Urhosta, 10, on tullut kalamiehiä.

"Kalastuksen ansiosta olen kokenut suuria onnistumisen tunteita isänä. Kun 15-vuotiaan Oskari-poikani koulun viestissä kerrottiin, että kotitaloustunnilla kokataan pakastekalavuokaa, Oskari ihmetteli, mikä se sellainen pakastekala on. Ai että olin silloin tyytyväinen. Poikani tuntevat kalat ja tietävät, miten niitä pyydetään.

Urho, 10, oli jo vauvana mukana avannolla. Minulle on jäänyt mieleen, kuinka hän viisivuotiaana yritti saada lumesta hanskoillaan kiinni limaisia matikoita. Se ei oikein onnistunut, ja niinpä hän kaappasi kalat reippaaseen halausotteeseen ja mätti ne ahkioon. Urholla on kouriintuntuva yhteys luontoon.

Minä aloitin talvikalastusharrastuksen parikymppisenä nuorena miehenä vanhemman tuttavani Esa Nikkisen opastuksella. Ostin moottorikelkan ja aloimme kulkea yhdessä verkoilla. Tein pieniä juttuja, avasin lapiolla avantoa ja olin narupoikana.

Nyt omat poikani saavat tehdä näitä samoja asioita. Hiljainen tieto siirtyy näin vanhemmilta nuorille.

Kalaa tutuille ja naapureille

Nautin luonnossa olemisesta. Vaikka olisi kuinka kelju keli, niin tapaamme talvisin joka lauantai ja keskiviikko Taipalsaaren Riutanselällä avannolla. Meitä on muutaman miehen ja pojan porukka.

Pien-Saimaalla ei ole norppia, ja siksi voimme kalastaa siellä verkoilla. Verkkomme ovat olleet jo 15 vuotta samassa paikassa, josta tulee hyvin kuhaa, vähän madetta ja satunnaisesti haukea. Meillä on yksi avanto keskellä, ja siitä lähtee kuusi verkkoa kolmeen suuntaan. Verkon päihin sidotut narut menevät jään alla päätykepeille, josta sitten koukataan naru ylös.

Kevättalvella kuhaan jo hiukan kyllästyy.

Emme käytä kaikuluotaimia emmekä muutakaan elektroniikkaa. Verkkokalastuksen perusvälineet ovat samat kuin vuosikymmeniä sitten. Joskus teemme avannon moottorisahalla. Olemme rakentaneet verkkoavannon päälle peltilevystä kannen, jonka avulla avanto pysyy hyvin sulana.

Saaliin saaminen tuntuu mukavalta, eikä sen jakamisesta ei tule kiistaa. Perheelliset saavat enemmän kuin muut, ja kaikki vievät kalaa myös tutuilleen ja naapureilleen. Alkutalvesta kaikki ovat innoissaan hyvistä saaliista, mutta kevättalvella kuhaan jo hiukan kyllästyy.

Kalastuksen jälkeen juomme aina verkkokahvit taipalsaarelaisessa Pölkkybaarissa. On hienoa, että voi kalastaa porukassa, pidän sen yhteisöllisyydestä."

Mikon vinkit

  1. Kohtele saalista oikein. Ota kalat hengiltä ja verestä ne. Älä jätä kalanperkeitä luontoon tai roskakaloja avannon reunalle.
  2. Opettele järvialueesi erityispiirteet ja jäätilanteiden historia. Aseta turvallisuus aina ensimmäiselle sijalle.
  3. Jos verkkokalastus kiinnostaa, hakeudu kokeneeseen porukkaan oppimaan niksit ja hiljaista tietoa, jota ei kirjoista löydy.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Puumalalainen Antti Luukkonen, 101, ei osaa olla jouten.  Pitkinä talvipäivinä hän tekee katajaisia pannunalusia lahjaksi ja vähän myyntiinkin.

"Tykkään tehdä pieniä käsitöitä talvipuhteina. Aika kuluu kuin huomaamatta, kun sommittelen katajaisia pannunalusia. Olen tehnyt näitä viimeiset 15 vuotta, kun en enää muuta jaksanut ja jotain puuhaa piti keksiä. Moni ei arvaisi, miten monta vaihetta pannunalusten tekemisessä onkaan.

Katajat haen kesällä naapurin metsästä hänen luvallaan. Käytän valkoista katajaa, jota ei monesta paikkaa löydä. Kuorin ja kuivatan rangat ja sahaan ne sirkkelillä nappuloiksi, joiden läpimitta on 6–7 milliä. Puhdistan ja hion palat yksi kerrallaan käsin santapaperilla. Siinä kuluu aikaa ja kynsiä!

Sitten leikkaan vanerista ympyrän, neliön tai sydämen muotoisen pohjan ja alan asetella katajanpalasia kauniisti sen päälle. Siinä kuluu tovi jos toinenkin, ja se on mukavaa aivotyötä. Kevättalvella, kun päivät alkavat jo olla valoisia, liimaan palaset alustaan. Lopuksi hion pannunalusen hiomakoneella sähköllä pyörivän alustan päällä.

Teen myös puisia voiveitsiä ja lastoja. Voiveitset sahaan pienellä sirkkelillä, hion hiomakoneella ja viimeistelen hiekkapaperilla.

Asun kotikylässäni Hurissalossa tyttäreni Marja-Leenan kanssa, joka on ollut kolme vuotta omaishoitajani. Vaimoni kuoli vuonna 2014. Marja-Leena vie kesäisin myyntiin omien käsitöidensä lisäksi minut pannunalusiani. Ne menevät kuulemma hyvin kaupaksi, kun myyjät kertovat asiakkaille tekijän iän!

Teen 20–40 alustaa vuodessa, joten mitään tehotuotantoa tämä ei ole. Osa alusista menee lahjaksi tutuille.

Käsillä puuhailu on mukavaa. Näköni on kunnossa, pystyn jopa lukemaan, mutta silmät rasittuvat äkkiä. Silloin pitää huilata."

Antti kävi Linnan juhlissa! Lue artikkeli:

Artikkeli on osa juttua, joka on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2018. Digilehteen voit tutustua täällä.