Siinä on jotain selittämättömän terapeuttista toisiaan vasten naksuttavien neulojen lempeässä rytmissä, sormien välistä liukuvan langan pehmeässä syleilyssä ja jonkin konkreettisen asteittaisessa ilmaantuvuudessa pelkästä lankojen sotkusta. Minulle neulonta ei ole vain harrastus; se on pelastusköysi, henkisen lääketieteen muoto, joka on auttanut minua navigoimaan menneiden loukkausten syvyyksissä ja nousemaan vahvemmiksi, myötätuntoisemmaksi ja enemmän yhteydessä ympäröivään maailmaan.

Matkani neuleen parissa alkoi yllättäen, aikana, jolloin tunsin oloni täysin hukassa. Painisin tuskallisen eron seurausten kanssa, ponnistelin saadakseni järkeä särkyneistä unelmistani ja murtuneista sydämestäni. Eräänä erityisen synkkänä iltana törmäsin kaapin nurkkaan kätkeytyneeseen pölyiseen laatikkoon, joka oli täynnä lankavyyhtejä ja kauan unohdettuja neulepuikkoja.

Koska minulla ei ollut mitään menetettävää, otin ne puikot ja tein alustavasti ensimmäiset ompeleeni. Kun selailin perusneule- ja nurinompeleita, jotain ihmeellistä alkoi tapahtua. Jokaisen langan silmukan ja kierteen myötä huomasin vajoavani syvemmälle rauhalliseen keskittymisen tilaan, ajatusteni kaaos hiljentyi vähitellen, kunnes jäljelle jäi vain neulojeni lohduttava napsahdus.

Noina luomisen hiljaisina hetkinä löysin uuden tarkoituksen ja lohdutuksen tunteen. Neulomisesta tuli pyhäkköni, pyhä tila, jossa saatoin purkaa menneisyyteni solmut ja kutoa ne kauniiksi ja kokonaiseksi. Jokaisella valmistuneella projektilla, olipa kyseessä mukava huivi tai monimutkainen pusero, tunsin oloni hieman kevyemmäksi, hieman kokonaisemmaksi.

Mutta vasta törmäsin siihen, että neulominen todella muuttui henkilökohtaisesta harjoituksesta henkiseksi matkaksi. Kun aloin taitavemmin käsissäni, huomasin vetoavani ajatukseen käyttää uusia taitojani antaakseni takaisin apua tarvitseville. Niinpä aloin neuloa tarkoituksella ja kanavoin rakkauteni ja myötätuntoni luomaan käsintehtyjä aarteita vähäosaisille lapsille.

On ainutlaatuista taikuutta, joka syntyy tiedosta, että jokainen ommel, jokainen silmukka sisältää potentiaalin tuoda lämpöä ja mukavuutta lapselle, joka ei ehkä ole koskaan tuntenut tällaista ystävällisyyttä. Jokaisen neulomani hatun, peiton tai rukkaparin kanssa vuodatin palan sydäntäni kankaaseen, valaen siihen rakkautta ja toivoa.

Antamisesta tuli sinänsä syvällinen parantava teko, tapa, jolla voin ylittää oman kipuni ja muodostaa yhteyden johonkin itseäni suurempaan. Neulomisen kautta löysin anteliaisuuden muuntavan voiman, ilon, joka tulee tiedosta, että synkimpinäkin hetkinä meillä on kyky tuoda valoa maailmaan.

Tänään, kun muistelen matkaani neuleen parissa, olen täynnä kiitollisuutta tavoista, joilla tämä yksinkertainen käsityö on rikastanut elämääni. Se on opettanut minulle kestävyyttä vastoinkäymisissä, kärsivällisyyttä kaaoksen keskellä ja ennen kaikkea syvän totuuden, että rakkaus on maailmankaikkeuden tehokkain voima.

Joten jos huomaat eksyväsi omien kamppailujesi syvyyksiin, kehotan sinua ottamaan neulaparin ja antamaan lempeän neulontataidon ohjata sinut kotiin. Sillä ompeleiden hiljaisessa rytmissä saatat vain löytää parantavan balsamin, jota sielusi on etsinyt koko ajan.