Ryhdyn varailemaan junalippuja netissä VR:n sivuilla. Edellisestä kerrasta onkin jo runsas vuosi aikaa. Aikaa on kulunut, ihan vain sattuneesta, yleismaailmallisesta syystä. Silloin menin Helsinkiin, nyt yritän päästä Tampereelta pohjoisemmaksi.

Kaikki muuttuu, oli koronaa tai ei. VR:n nettisivutkin ovat uudistuneet. Vähän aikaa niitäkin pitää silmäillä. Täälläkin on ruvettu minua moikkailemaan, ihan heti kättelyssä. Mitään sen mullistavampaa ei näytä tapahtuneen.

Siispä vain lippuja ostamaan.

Hyvin menee siihen asti, kun rupean istumapaikkoja varaamaan. Siirryn jo miehen koneelle operoimaan, kun luulen omassa läppärissäni olevan jotain vikaa. Höpö höpö. Vikaa on vain omassa päässäni. Varatut ja vapaat paikat on vain merkattu eri lailla kuin vanhaan hyvään aikaan, yli vuosi sitten.

Kaikki siis hyvin?

Niinhän sitä luulisi. Hyvin menee kyllä vielä siihen asti, että saan maksettua liput. Sitten ohjelma tilttaa ja jää pyörittämään ympyrää siinä ihan vain huvin vuoksi, luulen.

Kun siinä sitä venailen aikani, meinaa päässä ruveta keittämään. Hyppään koneellani katsomassa: onko mennyt rahat tililtä? onko tullut liput sähköpostiin? Ei, ei ja ei. Entä, jos rahat menevät ja liput eivät tule? Ei hemmetti! 75,70 euroa on rahaa sekin. Please, joko liput tai eurot takaisin.

 

Kun hätä on suurin, niin apu on lähellä?

Eihän tästä nyt mitään tule, lopulta manailen. Menen VR:n sivuille katsomaan, mihin voisin soittaa. Löytyyhän sieltä asiakastukinumero, johon jopa väitetään voivan soittaa ilmaiseksi.

Puhelu ohjaa minua ensin valitsemaan palvelun kielen. Sitten se ohjaa valitsemaan asiointiani koskevan numeron. Näppään 1 = ”jos haluat muuttaa tai perua lippuja”. Näppään sen, kun lippuasiasta tässä kuitenkin on kyse, järkeilen. Vaikka yhdensorttista avustamispalvelua tarvitsenkin, en silti valitse numeroa 2. Taitavat tarkoittaa siinä avustamispalveluilla jotain muuta.

Arvasit aivan oikein. Siinähän saan hyvän tovin ootella ja ootella, kun ”kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja”. Lopulta tärppää. Ja menikö kaikki sitten hyvin? Ei voinut mennä, ei hyvin eikä huonosti, kun nainen toisessa päässä sanoo, että ei kuule minun ääntäni lainkaan. ”Olkaa hyvä ja soittakaa uudelleen.”

Sama rumba siis uudelleen. Kun asiakaspalvelija vastaa, esittelen itseni ja tervehdin, johon hän vastaa. Siihen loppuu sitten meidänkin kommunikointimme. Hän ei kuule minua.

Johan nyt on, sanonko mikä!

Kolmas kerta. Nyt valitsenkin numeron 3 = muut asiat. Pienen jonotuksen jälkeen, mieshenkilö vastaa. Mikä onni ja autuus! Kuulemme molemmat, mitä toinen sanoo. Hän tarkistaa, että ei ole lippuja eikä rahoja liikkunut. Hän kehottaa odottamaan pari tuntia ja sitten tarvittaessa ostamaan uudet liput. Kysyn, että entäpä, jos tililtäni veloitetaan tuo ylimääräinen myöhemmin, palauttaako VR sen? Se nyt ei sitten kuulemma ollenkaan käy. Tilin omistaja on vastuussa. En viitsi ruveta vänkäämään asiasta, vaikka minusta asia ei ole ihan niin vesiselvä. Toivon vain, että ne rahat pysyvät tililläni.

Uudessa yrityksessä homma onnistuu. Rahat menevät tililtä ja liput tulevat sähköpostiin. Tässä vaiheessa vasta huomaan, että puhelimeen ne eivät tule. Jossakin kohtaa olisi kai pitänyt jotenkin toisin toimia.

 

Saan asioida postinkin kanssa

Posti on jo pariin otteeseen laittanut minulle sähköpostia. ”Tilauksesi on lähetetty."  "Ilmoitus. Kuljetus on matkalla teille.”

Uskotaan. Tiesin kyllä, että tulossa pitäisi olla.

Jahka olen saanut lipunostoselkkaukseni hoidettua, tulee postin robottikaverilta (minunko kaveri?) viesti. ”Lähetys xxx on matkalla. Valitse, mihin aikaan haluat sen.”

Ja minä käyn taas näppäämään. Torstai kello 16-20. Näppään mitä näppään, ei pelitä. Toistan samaa mantramaista toimintaa parin tunnin välein. Ei toimi.

Tuleepa mieleeni kerta, kun lähetin tyttärelle paketin kotiinkuljetuksella. Hän ei saanut niin sanotusti kirveelläkään ajan varaamista toimimaan. Soitin jonnekin postin valitusnumeroon. Mitä sanoikaan siellä rauhallisesti asiakaspalvelija? "Ei ne aina toimi." Ikäänkuin itsestään selvänä asiana. Miten niin ei aina toimi, jos lähettäjä maksaa siitä, että kuljetus viedään kotiin. Hemmetti. Lohdutukseksi hän kuitenkin lähetti minulle postimerkkejä.

Kas vain. Illan suussa lähetykseni valittavissa olevat toimitusajat ovat muuttuneet. Nyt näppään kello 9-13 toimituksen kotiovelle. Ja heurekaa! Se toimii. Robottikaveri(ni) vahvistaa ajan viestissä. Vieläpä taas kerran kiittelee ja toivottelee mukavaa päivää. Kiitos, sitä samaa, kaverini!

Toden totta. Paketti löytyy torstaina ulkoportailta. Kotona olimme pakettia odottamassa. Ennen vanhaan aikaan piti lähetys jopa kuitata. Nyt näyttää riittävän, että lähetys jätetään kotioven tuntumaan.

Että kyllä on mukavaa, kun tekniikka pelaa ja ihan suitsait hommat hoituvat. Siis mikäli hoituvat. Siinähän sitä köyhän aika kuluu.

Jos olisin taikauskoinen, voisin sanoa, että kaikki tuo häslinki johtui siitä, kun oli 13. päivä. Kun ei kuitenkaan ollut perjantai, ei mitään tämän kummempaa tapahtunut. Pientä kiusaa vain.

 

ps. Samana päivänä, 13. päivä, mies saa koronarokotuksen. Astraa. Rokotuksen aiheuttamat hankaluudet alkavat vasta seuraavana päivänä, joten niitä en lue tämän päivän synniksi. Eivätkä nekään olleet kuolemaksi.

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla