Näin toteaa Vihtori Kosola Taneli Mäkelän suulla Ilmajoen oopperassa Hiljaiset perivät maan. Ooppera lapuanliikkeestä.

Kosola on valtansa lisääntyessä tullut yhä enemmän voimainsa tuntoon. Vielä oopperan alkupuolella työväentalon tyhjennykseen osallistuessaan hän perustelee: ”Näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa”.

Onpa voimallinen ooppera! Jokainen koulussa historian tunneilla korvansa auki pitänyt tuntee toki Lapuan liikkeen toiminnan vuosina 1929-1932, johtajanaan Vihtori Kosola. Saattaa olla, että olen itse kuullut/lukenut siitä keskimääräistä enemmän, kun olen näiden lakeuksien nurkilta kotoisin.

Liike oli oikeistoradikaali ja pyrki kitkemään kommunistit pois maasta, jopa muiluttamalla. ”Vihtori Kosola on Jumalan valitsema kansanjohtaja”, toteaa oopperassa rovasti Elias Salernoa esittävä Nicholas Söderlund. Saman toistaa Kosola itse toisessa kohtaa.

Vastakkain asettelua. Kyllä ja rajusti! Ajankohtaista tänäkin päivänä, vaikka ei ehkä noin radikaalisti. Tuleepa mieleeni sukulaisten välirikot, kun osa asuu Venäjällä ja osa Ukrainassa ja näkemykset sodasta ovat sen mukaiset. Onpa meidän maassammekin esimerkkejä barrikadin eri puolilla olemisesta, viimeisimpänä kiveen hakatut väitteet  koronarokotteesta.

Lapuan liikkeen aikaan henki ei ollut välttämättä tiukassa. Oopperassa kuolee neljä ihmistä, enemmän kuin joskus television rikossarjoissa.

Ihminen on joko meidän puolellamme tai meitä vastaan. Tämän saa vahvasti kokea lapuanliikkeelle myönteisen nimismiehen Algot Holbergin ( Jaakko Kortekangas) nuori tytär, Regina (Sanna Iljin), joka rakastuu entiseen punavankiin Olavi Miekkaan (Ville Rusanen). Hänet hylätään, jopa niin, että rovasti ei suostu vihkimään ”kommariparia”. Onneksi löytyy siihen hätään armelias kappalainen. Ristitulessa oleminen heiluttaa Reginan mielenterveyttä.

Niin, ne kuolemat. Kommunisti Iivari Viljasen ( Ilkka Hämäläinen) ampuu hänen oma poikansa Penjaami Turakka ( Akseli Ferrand). Penjaami on liittynyt lapualaisiin ja joutuu vartioimaan isäänsä. Isä haukkuu häntä fasistiksi ja pyssy pamahtaa. Myöhemmin Penjamiini löydetään hirttäytyneenä.

Regina kuolee oopperan loppuminuuteilla. Välien selvittelyssä Reginalla on pistooli, jonka rovasti ottaa pois. Reginalla on kuitenkin myös puukko, jolla hän uhkaa rovastia. Pyssymiehet toimivat.

Seikkailijatar Minna Craucherin (Mari Palo) elämä loppuu, kuinkas muuten, ampumiseen. Ampuja on ekonomi Runolinna. Syy jää ainakin minulle epäselväksi.

Vakavaa asiaa. On oopperassa silti joitakin humoristisiakin kohtauksia. Esimerkiksi se, kun Minna Craucher, joka esittää olevansa saksalainen, hyvästelee: Auf Wienerschnitzel. Tai se, kun kommunisti Iivari saa käsiinsä lapualaisten tappolistan eikä löydä nimeää sieltä. ” Kyllä olen pettynyt. Olen kommarina täysin epäonnistunut, …. Kuinka listalle pääsee?”

Näyttelijät ovat rooleissaan niin uskottavia kuin ikinä voivat olla. Eniten ihailen Taneli Mäkelän Kosolaa. Olemustaan ja eleitään myöten hän istuu hyvin Kosolaksi. Mäkelä on paitsi näyttelijä myös levyttänytkin laulaja. Oopperaroolit ovat käsittääkseni hänelle vieraita. Jukka Linkola on säveltänyt hänen äänialalleen sopivia lauluja.

Tuomas Parkkinen on tehnyt libretton ja ohjannut. Hän on Tampereen oopperoistakin tuttu kaveri. Jussi Linkolan sävellyksistä ihan jokainen ei iske mielihyvähermooni. Sopraanojen laulaessa olisin välillä kaivannut oopperatalojen tapaan tekstin näkymistä. En kuitenkaan turvaudu samaan kuin edessäni oleva, joka lukee koko ajan librettoa. Haluan keskittyä katsomaan ja kokemaan tunnelmaa.

Lauluja säestää Vaasan kaupunginorkesteri. Ilmajoen oopperakuoro ja oopperan lapsi- ja nuorisokuoro paitsi tietysti laulavat, esiintyvät siinä samalla monissa rooleissa.

Sadetta riittää koko lauantaipäivälle. Meitä oopperannälkäisiä näyttää olevan kutakuinkin katsomo täynnä, jossa on lähemmäs 1400 paikkaa. Katsojilla on sentään katos, näyttelijät saavat selvitä vetisellä lavalla miten taitavat. Ainoastaan yhden liukastumisen noteeraan, mikä on ihme, kun portaissakin paljon kuljetaan. Ennen esitystä melkein lapioidaan vettä lavalta pois.

Valehtelisin jos väittäisin, että vahvasta vaatetuksestani huolimatta en yhtään palele. Vieressä virtaavasta kauniista Kyrönjoestako johtuu, että tuulta puhaltelee sivusta ja heittelee sadettakin.

Väliaikaliikehdintä tuo vähän lämmitystä lihaksille. Varmemmaksi vakuudeksi otan lämmittävän rommitotin. En siitä erityisemmin pidä, mutta uskon siihen kylmettymisen ehkäisijänä.

Kannattiko lähes kokopäivän retki Tampereelta? Vielä kysyt! Olin ennen koronaa Ilmajoella aivan mahtavassa Mannerheim- oopperassa ja menen Ilmajoelle ensi vuonnakin, jos Luoja suo.

Velin matkojen pikkubussi, Veli itse ohjaimissa, kuskasi meitä  läpi sateisten maisemien. Poikkesimme mennen tullen Jalasjärven Juustoportilla. Kotimatkalla ihan ostoksia tehden.

Kiitos Ilmajoki ja ilmajokiset! Uskonpa, että pohojalaaseen tapahan siellä on monenlaista kökkää tarvittu. Kiitos esiintyjät! Kiitos Veli turvallisesta matkasta ja voileivistä!

Ooppera toi mieleeni hakematta Eino Leinon runosta Hymyilevä apollo säkeet:

Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää

niin ette niin kovat oisi…

 

KAUNISTA, SOVINNOLLISTA, ILOISTA JA TURVALLISTA JUHANNUSTA!

 

 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla