…Norja na-na-naapurimaa.

Rallattelen tätä Juicen laulua, kun lähdemme Kilpisjärveltä ajamaan Norjan puolelle. Johtuneeko siitä, että valtakuntien rajalla käyn hetken pitelemässä kylttiä pystyssä. Juu, kallellaan ei tunnu olevan.

Rajan ylitys on koruton. Senkun vain ajella suhautellaan, kun molemmat maat kuuluvat Schengen-alueeseen. Tullattavaakaan meillä ei satu olemaan mukana.

Yli kahdenkymmenen vuoden takaisten muistikuvieni mukaan Norjan puolella pitäisi olla korkeita tuntureita tien molemmin puolin, ikään kuin ajaisimme melkein tunnelissa. Muisti on petollinen, totean taas kerran. On, tuntureita on, korkeitakin ja paljon, ankaran jylhiä! Ei nyt sentään tunnelitunnelmaa.

Kun olemme ajaneet noin 50 kilometriä, olemme Kilpisjärven naapurikunnassa Yykeänperällä. Norjaksi nimi on Skibotn. En ihan tajua tätä kaksoisnimittelyä, mutta menköön. Tärkeintä on, että Jäämertakin näkyy.

Rauhallisen Yykeänvuonon rannalla vedän auton suojassa uimapuvun päälleni ja ei kun mereen! Aurinko paistaa ja vesi tuntuu, jos ei nyt lämpimältä, niin ei kylmältäkään. Vallan passelia. Ihan lämpimissäni voin vielä kivikkoisella rannalla paasteerailla uimapuvussa. Niin paljon kokemustani kehun, että mies silpaisee vaatteet päältään ja käy nakuna kastautumassa. Hänkin yllättyy veden lämpöisyydestä.

 

Jäämeressä uiminen oli tällä kertaa Norjan puolelle pyrähtämisen syy. Huonompiakin syitä voisi olla naapurimaassa vierailulle. Nyt takaisin kotimaan puolelle.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti!

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat