"Poikkeusoloissa arkinen puuhastelu pitää toivoa yllä"

Näin sanoo Mieli ry:n asiantuntija Mirja Erlund artikkelissa Puuhailu tuo monille henkistä helpotusta (HS 1.8.20)

Varmaan näinkin on. Itse en koe, että olisin, koronatilanteessakin toistaiseksi hyväosaisena, kokenut toivottomuutta. Enemmänkin olen kuulunut niihin, joka ”kotoiluprojektin varjolla on voinut olla välillä yksin”. Tai yksin ja yksin. Enemmänkin kaksin. Normaalien menojen loppuessa on ollut kuitenkin aikaa ”puuhastella” kotona.

Aikaa ja tarmoa on ollut tehdä pieniä parannuksia kesämökilläkin.

1.   Keittiön kaapin uusinta

Mökkikeittiössä on jo ammoisista ajoista ollut jääkaappi astiakaapin alla lattian rajassa. Olen jo vuosia miehelle puhissut, että jääkaappi pitää nostaa ylemmäksi. Joskus olisi tarvetta mennä polvilleen tutkimaan sisältöä. Metallipolveni eivät kuitenkaan enää tykkää polvillaan olosta. Että kaappi on saatava ylemmäksi.

Mittailen kaappitilaa ja jääkaappia. Sitten soitan Miia-Keittiöt Tuija Metsoilalle Alavudella. Lähetän mittailuni tulokset ja valokuvan sähköpostissa. Jo alkaa tapahtua. Mallikaapiston kuva mittoineen ja hintoineen tulee sähköpostiini. Muutamat täsmentävät puhelinkeskustelut käymme. Haluamiani vetimiä ei ensin tahdo olla. He hommaavat kuitenkin. Mitään kolollisia en halua. Tahmatassuisia laatikoilla käyviä kyllä löytyy, enkä ole mikään himopyyhkijä.

Mitään varsinaista vikaa vanhassa kaapissa ei ole. Hiukan haikea olo tulee, kun mies purkaa kaapin ja seinämän, jonka kenties isäni on itse tehnyt. Mutta ei auta, jos haluan jääkaapin ylemmäksi.

Kaapin runko tuodaan mökille ja mies asentaa sen paikoilleen. Vähän viilausta tarvitaan, kun lattia ei taida olla vatupassisuora. Jotkut ruuvitkin ovat sellaista mallia, että sopivaa ruuvimeisseliä ei ole. Asia ratkeaa toisilla, mökillä olevilla ruuveilla. Yhdet vetimet ovat unohtuneet kyydistä. Tulevat sitten myöhemmin.

Hyvin on pelittänyt uusi systeemi. Kun vain aina jääkaapille mennessäni muistaisin, että en yritä tarttua liian alhaalta kiinni. Kyllä se tästä.

2.   Hellan uusinta

Viikkoa ennen juhannusta totean, että yksi hellan levy ei lämpene. Mies huomaa, että ei toinenkaan. Painan päälle kuin yleinen syyttäjä, että juhannukseksi täytyy saada uusi hella. Naapurimökin juhannusasukit kutsun kuitenkin syömään ja kahdella levyllä en pärjää.

Ei kun kauppaan. Päädymme entisenlaiseen malliin. Käymme kaupassa seuraavan keskustelun:

-      Paljonko tuo hella painaa? kysyn myyjältä.

-      46 kiloa pakkauksineen, hän katsoo koneelta.

-      Miten me saadaan se kannettua ylös rappuset? kysyn mieheltä.

-      Sähän oot käynyt kuntosalilla, vastaa mies.

-      Joo joo, mutta miten sä jaksat toiset runsaat 20 kiloa, vastaan.

Hella kulkee Tampereelta mökille miehen autossa. Kannamme sen parkkipaikalta ihan sujuvasti 16 porrasta ylös mökille. Ei tee kummallakaan heikkoakaan. Turhaan hätäilin.

Aamuna, jona sähkömies on tulossa asentamaan uutta hellaa, vilkaisen sattumalta sulaketauluun. Yksi napukka on alhaalla. Nostan sen ylös ja vualaa, kaikki levyt lämpenevät. Olimme kyllä mielestämme katsoneet sulaketilanteen. Mietin hetken, mitä teen. Kun uutta hellaa ei voi takaisinkaan viedä, niin se asennetaan. Onhan vanha toki jo vanha, mutta hyvin toimiva. Uunikin on minusta nopeasti lämpenevä. Jäteasemalle se nyt kuitenkin joutuu.

3.   Pimennysverhot

Toisessa mökin talossamme, Hoviksi kutsutussa (alkuperäinen nimi tosin on Taivashovi, mutta se lyheni jo aikojen alussa Hoviksi), on ikkunoissa kaihtimet, jotka eivät aurinkoa ulkona paljonkaan pidä. Tässä koronatarmossa käyn ostamassa pimennysrullaverhot isoihin ikkunoihin ja oven lasiin.

Nämäkin tietysti laittaa paikoilleen aviohenkilö. Sanonpa vain, että käsistään kätevä mies on erinomainen hankinta. Ainakin sille, joka tämän sorttisessa askartelussa työkalujen kanssa on itse mämmikoura. Aikoinaan olin Työväenopiston kurssilla tekemässä sammalpuita Esikoisen häiden ulkokoristeeksi. Siinä piti muun muassa sahata ehkä kymmenen senttiä ympärysmitaltaan oleva puu sopivan mittaiseksi. Kun siinä sahailin, sanoi opettaja: Mä en kestä kattoa tota sun sahaamista. Anna kun minä sahaan. Ja näin hän teki. Että repikää siitä sitten. Lienee tullut todistettua, että minusta ei ole tämän sorttisiin hommiin.

Mutta aika hyvä olen järjestämään miehelle näitä töitä. Vahvuutensa kullakin.

Miehen puuhaillessa voin rauhassa keskittyä makkaran paistoon.