Kirjoitukset avainsanalla Kiilopää

Lumi tien vierustoilla on puhtaan valkoista. Metsissä näkyy vain tykkylumisia puita. Kaunista on! Jokunen poro ylittää kavereineen maantien. Välillä tosin ne eivät oikein pysty päättämään, mennäkö vai jäädä. Saattaapa se olla niille tärkeä päätös.

Teemme Lapin Kaamosmatkallamme bussiretkiä Ivalon Aurora Villagesta muualle Lappiin.

 

1.  Saariselän Kaunispään huippu

 

Käymme ihastelemassa maisemia. Niissä, jos missä, onkin ihastelemista! Täällä voisi silmiään lepuuttaa vaikka kuinka kauan. Maisemat ovat upeimmat mitä tällä Lapin reissullani näen. Mikä ei toki tarkoita, etteikö kaunista olisi muuallakin matkamme varrella.

Kun pelkällä mielihyvällä ei valitettavasti elä, syömme Kaunispäällä porokeittoa. Valehtelisin jos väittäisin, että se ei ole tosi hyvää. Ilmankos syön kokin kulhoon laittaman ison annoksen ihan kokonaan alun ihmettelyn jälkeen. Häpeä olisi ollutkin sitä yhtään jättää.

 

2.  Kiilopää

 

Kiilopää sijaitsee myös Saariselällä. Syömme ravintola Kiilopäässä lohikeiton. Maukasta on tämäkin.

Maisemat ovat täälläkin kauniita, kuinkas muuten. Erilaisia ovat kuitenkin kuin Kaunispäällä. Onhan toki päivä eri ja sääkin erilainen. Hiihtäjiä tulee ja menee. Iso laukkuvuori odottaa aulassa bussia kuljettamaan laukut ja omistajansa lentokentälle.

 

3.  Tieva-baari  Kittilän Pokassa

 

Pokan kylässä asuu vakituiseen kahdeksan ihmistä. Kun parikymmenhenkinen porukkamme rantautuu Tieva-baariin, väkeä lienee harvinaisen paljon paikalla. Toki matkanjohtajamme Markku on etukäteen varoittanut baarin pitäjää. Tämä on luvannut varata kahvipullaa. Ostamani kaakao ja munkki maksavat yhteensä seitsemän euroa. Ne ovat joka euron arvoisia.

Vuonna 1999 Pokassa on mitattu Suomen historian pakkasennätys 51,5 astetta. Siitä kertova juliste on ansaitusti Tieva-baarissa.

Paikassa on myös pieni kirpputori, jossa on sekä uusia että käytettyjä vaatteita. Yksi ryhmäläisemme ostaa uuden, kauniin oranssin puseron, muistaakseni hinta on 15 euroa. Ei paha.

Käykää ihmeessä kahvilla ja kirpputoritarjontaa katsomassa, jos ohi kuljette. Pelkästään vessaa ei parane mennä käyttämään, vaikka siellä onkin kaunis vessapaperin teline.  Siitä ei isäntä pidä.

 

4.  Levi

 

Levi sijaitsee Kittilässä Sirkan kylässä. Mitäpä olisi Lapin matka ilman Levillä käyntiä. Täällä olen ollut talvisin joitakin kertoja hiihto- ja laskettelureissuilla. Ostimmepa joskus koko perhe laskettelun opetustunninkin.

Levin huipulla, näköalaravintola Tuikussa juomme kahvit ison sämpylän kanssa. Väkeä on. Laskettelijat eivät näköjään pakkasta säiky. No, eivätpä tietenkään. Jos lomalle on tultu laskemaan, ei kai sitä mökkiin jäädä, vaikka pakkasta olisi paljonkin. Väenpaljoudesta johtuen ryhmämme pääsee kahvittelemaan alakertaan.

 

5.  Kotimatka

 

Matkamme jatkuu Leviltä Tornioon, jossa yövymme Park Hotel Torniossa. Aamulla poikkeamme Ruotsin puolella katselemassa ICA-marketissa. Mediassa on juuri aikaisemmin hehkutettu, miten särkylääkkeet ovat Ruotsissa halpoja Suomeen verrattuna. No, marketissa on myynnissä vain Ibuprofenia. Kolmenkymmenen tabletin pakkaus maksaa euroissa noin viisi euroa. Suomessa hinta on nelisen euroa. Arvaapa, ostinko? Arvasit väärin. Ostin. Onhan se sentään hankinta ulkomailta.

 

 

Kotimatkalle lähdöstä huolimatta viivyn vielä seuraavissa postauksissa Lapissa: tekstiilitaiteilija Kaija Palton ateljeessa ja Kakslauttasessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat