Jos sinulla on ystävä tai ystäviä, ne todennäköisesti pysyvät, on Ystävänpäivä tai ei. Ystävänpäivänä tosin ystävien olemassaolo konkretisoituu, korttien, tekstiviestien, sähköpostiviestien ja soittojen myötä. Koskettavimman viestin sain 14.2.23 eräältä ystävältä, joka totesi jotensakin näin, että ”vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että vielä tässä iässä voisi saada uusia, hyviä ystäviä, mutta niin vain on käynyt. Ja siitä olen niin iloinen eli iso kiitos”. Ystävien olemassaolosta osaan olla kiitollinen.

Tilastojen mukaan yksinäisyydestä kuitenkin kärsii jopa 10 % suomalaisista. Yksinäisyyden kokemus toki on yksilöllistä. Sitä ei voida matemaattisesti mitata ystävien määrällä. Sosiaalisessa yksinäisyydessä ihmisen toive ystävien määrästä ja kanssakäymisestä heidän kanssaan ei kohtaa todellisessa elämässä. Emotionaalisessa yksinäisyydessä taas ihmisiä, joiden kanssa seurustelee, voi olla paljonkin, mutta merkitykselliset ihmissuhteet puuttuvat. Ei ole ketään, jonka kokisi läheiseksi, jolle voisi halutessaan uskoutua.

Viime kuussa THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan yksinäisyys on noussut yleisimmäksi ikääntyneiden ongelmaksi. Yksinäisyys on haaste noin kolmannekselle iäkkäistä ja se on lisääntynyt koronan myötä (Anu Jansson, Vanhustyön keskusliitto 15.2.22). HelsinkiMission koululaiskyselyn mukaan myös nuorten yksinäisyys on lisääntynyt.

Oma tarinansa on tietenkin vielä se, että ns. ystävä saattaa tehdä hallaa ihmisen terveydelle ja itsetunnolle. Hän saattaa vaikkapa vähätellä toista ja/tai korostaa omaa erinomaisuuttaan toisen kustannuksella. Tällaisesta ”ystävästä” on syytä pyrkiä eroon. Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty. Ihminen voi olla sukulainen tai työtoveri. Laulun sanoin voi kysyä: Mistä tunnet sä ystävän? Uskallan väittää, että jokainen itse sen kyllä tietää, onko tuo ihminen oikeasti ystäväni vai mikä lie siipeilijä.

Toisinaan käytetään slogania: Yksinäisyys tappaa. Tutkimuksista tiedetään, että yksinäisyyden kokemus vaikuttaa haitallisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Siitä huolimatta asiaa ei varmasti auta, jos siihen lyödään vielä negatiivinen leima ja ennuste. Tärkeämpää on yrittää löytää keinoja yksinäisyyden poistamiseen.

Monet järjestöt kouluttavat vapaaehtoisia tapaamaan yksinäisiä. Esimerkiksi HelsinkiMissio yrittää helpottaa monin tavoin eri ikäisten yksinäisyyttä. Vapaaehtoisia on vain nykyään moneen hommaan liian vähän. Itsekin välillä ihmettelen tuttavapiiriäni. Mitä hyvinvoivampi ihminen on niin taloudellisesti kuin muuten, sitä varmemmin hän ei tee minkäänlaista vapaaehtoistyötä. Ei edes anna rahaa hyväntekeväisyyteen.

Satuin netissä törmäämään Kaverisukkakampanjaan. Se juttu oli vajaa vuosi sitten tehty. Yksittäiset iloisen väriset printtisukat ovat Robin Packalenin suunnittelemia. Robin on HelsinkiMission ja Prisman Kaverisukka-kampanjan kummina ja keulakuvana, kerrotaan HelsinkiMission sivuilla. Sukkia myydään parittomina. Tarkoitus on poistaa stigmaa yksinäisyydestä. Sukka jalassa viestii siitä, että on valmis vaikka juttelemaan. Sukista saatavat rahat ohjataan yksinäisyyden torjuntatyöhön.

Minusta Kaverisukkaidea on mitä mainioin ja Robin erinomainen keulakuva siihen. Yritin raivoisasti löytää Prismasta paritonta sukkaa ostettavaksi. En löytänyt. Onkohan kampanja jo loppunut? Eikö se saanut tuulta alleen? Ihmettelen itsekin, miksi en ole asiasta ennemmin kuullut. Koska en Prismasta löytänyt paritonta sukkaa, tein sellaiset ihan itse. Parittomia sukkia minulla riittää. Jos ei reikä syö sukkaa, niin pesukone joka tapauksessa. Ja kyllä. Jos huomaat eriparisukkani, niin se tarkoittaa ilman muuta, että olen valmis juttusille.