
Näin vanha kansa on väittänyt.
Niin kuin taivaassa näytelmässä Tampereen Työväen teatterissa kateus vei kateuden kohteelta viran ja itseltä vaimon. Kun kadehtii toiselta jotain, saattaa oikeastikin samalla menettää jotain, jota jo itsellä on.
Taannoin iltapäivälehdessä kyseltiin julkkiksilta, mitä tai ketä he kadehtivat. Lähes kaikki vastasivat, että kateus on täysin tuntematon tunne itselle. Taisivat olla yli-ihmisiä. Meillä tavallisilla tallaajilla kateus on yksi inhimillisistä tunteista, jota jokaiselta joskus löytyy. Itse olen esimerkiksi pysyväiskateellinen niille, jotka ovat hyviä nukkujia. Ohimeneviä kateuden tunteita saattaa tulla ja mennä.
Kateus ei ole sinänsä hyvä tai paha tunne. Olennaista on se, mitä se saa ihmisessä ja ihmiselle aikaan. Pahimmillaan se saa ihmisen toimimaan vahingoittaakseen kateuden kohdetta. Samalla katkeroittaa itsensä.Parhaimmillaan ihminen tunnistaa tunteen taustat ja kenties miettii miten itsekin omalla toiminnallaan voisi saada sitä, mitä toiselta kadehtii. Aste-eroja kateuden määrässä ja laadussa toki on eri ihmisillä. Tyytymättömyys omaan elämään ruokkinee kateutta.
Näytelmässä kateutta voimakkaampi voima oli kuitenkin toisten, erilaistenkin ihmisten hyväksyminen. Siitä syntyi luottamus ja yhteishenki pienessä kyläyhteisössä. Tarvittiin vain muualta tullut motivaattori, joka kuoroa harjoittaessaan sai ihmiset voimaantumaan. Tai vain ja vain. Edes näytelmässä tämä ei tapahtunut sormia näpäyttämällä, saati sitten oikeassa elämässä.
Kuten yllä olevasta saattaa päätellä, näytelmä herätti itsessäni vahvoja tunteita. Lopussa oli jotain ihmeellistä sumuakin silmissä. Näytelmä ja sen sanoma on mietityttänyt itseäni useana päivänä esityksen jälkeenkin. Luottamus, kuunteleminen ja oman äänen löytäminen sopinee tavoitteiksi, paitsi näytelmän kuorolaisille, myös yleensä ihmisyydessä.
Joillekin tarina voi olla tuttu saman nimisestä elokuvasta. En käy selostamaan näytelmän sisältöä sen enempää, jos vaikka joku aikoo mennä sitä katsomaan. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi!
Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri