Saavumme illalla Mustion linnaan. En tiedä, mitä odotin, mutta huone ei kyllä vaikuta tasokkaan hotellin huoneelta. Sängyt, toki, joo. Parissa nurkassa joku pöytä ja tuoli. Ei nojatuolia. Huone on iso. Tilaa keskilattialla on vaikka tanssien pitämiseen. Kämppäkaverini tietää, että parhaimmat huoneet ovat Edelfeltissä, linnan sivusiivessä. Siellä emme ole, vaan punamullatussa Isotuvassa. Onkohan tämä sellainen karvalakkipuoli?

Koleasta päivästä tullessani odotin toki pääseväni lämpimiin tiloihin. Sitäpä ei ollut. Huone on kuin menisin meillä kylmiöön! Olen tyytyväinen, että bussikuskin harharetkistä johtuen olemme tulleet paikkaan myöhässä. Olin kuvitellut käyväni suihkussa ja vaihtavani vaatteita ennen illallista. Nyt siihen ei ole aikaa. Kaliseva olisinkin, jos olisin nakuksi heittäytynyt. Huoneen kylmyys saattaa toki vaikuttaa arviointiini koko kämpästä! Erinäisten yritysten jälkeen onnistumme saamaan toimimaan toisen pienistä pattereista. Kylpyhuoneen lattialämmittimen kanssa ei ole yhtä hyvä tuuri. Myöhemmin yöllä huone on jo lämmin. Ei siis ole enää syytä valittaa. Kaihtimetkin pitävät kesäyön valon ulkona.

Myöhemmin katselen netistä kuvia Mustion majoitushuoneista. En tiedä, missä olen mahtanutkaan olla. En ainakaan tuollaisessa kauniissa huoneessa. No, enpä siellä ehtinyt yönseutua pitempään oleskella. Ja pääasia, sänky, oli hyvä!

Jos huone tuottaa pettymyksen, niin illallinen ei sitä todellakaan tee. Meille on katettu vappuna avattuun paviljonkiin. Kaunis paikka ikkunoista avautuvine maisemineen. Kolmen ruokalajin illallisessa kaikki on todella hyvää, pääruoan lohen lisukkeet antavat hyvän maun. Joidenkin mielestä jälkiruoka on heikoin lenkki. Minusta sekin maistuu erinomaiselta.

Jälkiruokakuvan lähetän reaaliajassa kännykällä yhdelle ystävälle. Eikös näin nykyään kuulu tehdä?  ”Varmaan hyvää, vaikka kuva näyttääkin lähinnä oksennukselta,” tämä vastaa. Ei mitään tapoja eräillä!

Ruokailun aikaisen keskustelun joutuu rajaamaan viereisen tai vastapäätä olevan kanssa tapahtuvaksi. Meteli on sen verran kova. Meidän ison seurueemme lisäksi loput pöydät täyttää toinen naisten iso ryhmä. Tämä ongelma on tosin olemassa monissa muissakin paikoissa.

Mustion linna ei tarkalleen ottaen ole mikään linna vaan kartano. Linnamaisia torneja on vain pihan kauneimmassa rakennuksessa. Ovi ei ole auki. Lapusta luemme, että kyseessä on vanha talli, joka nykyään toimii kokoustilana.

Pihapiiri Mustionjoen äärellä on iso, isoin yksityisen omistama. Luonto puistossa on rehevää ja kaunista. Kauniita patsaita on siellä ja täällä. Yksi patsaista kuvaa Demeteriä, maanviljelyksen ja hedelmällisyyden jumalatarta. Toisessa on Nukkuva fauni.

Tutustuminen puistoon jää pintaraapaisuksi, osaksi johtuen ajan puutteesta, osaksi sateesta. Huvimaja ja kelluva lummepolkukin jäävät näkemättä. Kaikkea ei voi aina saada.

Aamulla, heti aamupalan jälkeen on ohjelmassa opastettu kierros talossa. Miten ihmeessä nämä kaikki kartanot ovat niin täpösen täynnä kauniita esineitä, maalauksia ja vastaavia? Täälläkin jo tyylihuonekalut, kustavilaiset, hellivät silmiä. Rahaa on ollut joo, mutta myös halua ja taitoa hankkia kaunista. Nykyisen kartanon  rakennutti Magnus Linder 1700-luvun lopulla. Linder-suku omisti kartanon pitkään. Omistus siirtyi kuitenkin välillä muille, kunnes 1980-luvulla toinen Magnus Linder osti lapsuudenkotinsa takaisin. Huonoon kuntoon päässeen rakennuksen kunnostus on kestänyt vuosikymmeniä. Kartano on säätiöity, ketään siellä ei asu. Onpa ollut kunnostettavaa. Kyseessä on maan suurin puurakennus, jossa on tuhat neliötä. Ihan käsittämättömän iso. On punaista, keltaista, vihreää salonkia ja rouvan salonkia ja mitä niitä nyt olikaan.

Toinen ihmettelyn aiheeni ovat oppaat. Miten he, kuten tämäkin opas, Jouko Kivirinta olettaakseni, jaksavat niin aidon innostuneina ja tunteikkaasti, aina uudestaan, kertoa kartanosta, ihmisten vaiheista  ja tavaroista? Nimet, vuosiluvut ja tarinat virtaavat sitä tahtia, että meikätyttö voi vain ihmetellä. En edes yritä painaa päähäni kuulemiani yksityiskohtia. Katselen, kuuntelen, ihastelen ja ihmettelen vain.

Tämä kuva antaa kolmiulotteisen vaikutelman, kyseessä on harhautettu illuusio.

Kuninkaan huoneessa on nukkunut kuningas Kustaa III. Vuoteessa nukuttiin poikittain. Kovin lyhyt olisi muuten ollutkin. Lepäämässä tässä ovat käyneet myös tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II.

Pään, silmät ja osin sydämenkin täyttäneen Mustion jälkeen pääsen lepuuttamaan aivojani hetkeksi bussiin. Matka jatkuu.