”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus …”

Näin me Suvantokuorossa laulamme konsertissamme ihan loppujen lopuksi, ohjelmassa mainittujen laulujen jälkeen. Tästä Kassu Halosen ja Vexi Salmen tekemästä laulusta Maailma on kaunis on tullut vakiylimääräisemme. On tämä niin hieno ja ihana!

Maailma ja maisemat ovat aurinkoisen kauniita viime perjantaina Suvantokuoron kevätkonsertissa nimeltään Lauluja vuosien varrelta. Kuulijoita tulee kiitettävästi lämpimästä säästä huolimatta.

Konserttipaikka on Laikun musiikkisali keskustorin liepeillä. Itse rakennus on remontissa eikä välttämättä ulkopuolelta uskoisi, että siellä jotain toimintaakin vielä on. Onneksi kuitenkin tervetuliaistoivotus on pressussa. Aleksis Kiven patsaskin jää remontin varjoon.

Niin tai näin. Me tytöt,  tai tarkemmin sanottuna varttuneella iällä jo olevat naiset, laulamme sydämemme kyllyydestä vuosikymmenten takaa jo opittuja lauluja: Laiskotellen, Tiikerihai, Paratiisi, Balladi, Hymni rakkaudelle ja mitä kaikkia ihania niitä onkaan. Ikkunatkin on remontin takia pimennetty, mutta haitanneeko sekään mitään vaikka vähän hämärässä ollaan?

Taiteellinen johtajamme Jenni Jäske on meidät harjoituksissa treenannut ja on vielä tsemppiviestin lähettänyt ennen konserttia. Kun vesipullo on mukana ja konserttivaatteet päällä, homma alkaa tasan kello 18. Onko tukka hyvin ja näkyykö kello? Tukka on ojennukseen kammattu, kellon näkyminen voi puuttua. Huulipunaa joko on tai ei ole. Marssimme lavalle yleisön taputtaessa. Lava on tosin niin onnettoman pieni, että eturivi joutuu menemään lavan edustalle. Flyygeli, jolla Silja Kuoppala laulujamme säestää, vie ison osan lavasta. Näköyhteyttä Jennin ja Siljan välille joudutaan millintarkasti järjestämään. Mutta näillä mennään.

Olen jälleen konsertissa juontajana. Täytyy tunnustaa, että on mielenkiintoista hakea netistä jotakin uutta tietoa laulusta ja/tai sen tekijöistä. Juontamisessa parasta on, kun tuntee saavansa kontaktin yleisöön. Meidän yleisömme on yleensä niin myönteistä ja vastaanottavaista, että juontajana on kiva olla. Olen kyllä, ihan vaihtelun vuoksi kysellyt, pitäisikö jonkun toisen kuorosta tehdä tätä hommaa välillä. Vapaaehtoisia ei tahdo löytyä.

Yleisö pääsee laulamaan laulut Sininen ja valkoinen ja Satumaa. Monosen Satumaa on kuoromme rakkaus. Ellemme sitä kuorona laula, laulatamme sitä yleisöllä.

Pidämme välillä pienen tauon. Laikun kahvila ei ole remontin takia käytössä. Tarjoamme pieneksi korvaukseksi karkkeja ja vettä. Osa kuulijoista käy ulkona happea haukkaamassa.

Vajaan puolentoista tunnin jälkeen konserttimme on lopussa ja on aplodien aika. Kuoron johtaja ja säestäjä saavat kukkasensa. Ja sitten vielä: se ylimääräinen.

Kauniita kiitoksia niin lauluista kuin juonnostani saamme. Saan vielä mukana olleilta ystäviltäni myöhemmin kiitosviestejä. Isona yllätyksenä yksi konsertissa ollut ystäväni tuo minulle kotiin viinipullon. Kaikki kiitokset lämmittävät ja liikuttavat.

Karonkka on meillä läheisessä ravintola Astorissa. Nostamme maljan, syömme ja jaamme kokemuksiamme niin konsertista kuin kuluneesta kuorovuodesta. Koska meitä on noin 30, kaikki emme mahdu samaan pöytään.

Jenni Jäske kertoo näkemyksiään konsertista ja kiittää. Kaikki laulut eivät menneet täydellisesti, kuten itsekin huomasimme. Jenni lohdutti, että jos olisimme täydellisiä, mihin häntä enää tarvittaisiin. Kuvassa on Jennin kanssa lasia nostamassa säestäjämme Silja. Kuoromme puheenjohtaja Tuula Rimpelä puolestaan kiittelee Jenniä. Tämän enempää niin sanottuja virallisia puheenvuoroja ei ole. Juhlinta ei muutenkaan jatku pikkutunneille, ravintolakin menee kiinni jo kello 23. Mutta eipä sitä kaiken jälkeen mitään riehuntaa jaksaisikaan.

Mieli on hyvä ja hellä, kun aviohenkilö eli Kultainen Noutajani hakee minut autolla kotiin.

Kiitos lauluista ja laulun lahjasta! Kiitos kuorosta, kuorolaisista, Jennistä ja Siljasta! Ja ennen kaikkea: kiitos konserttivieraat! Keskenämme voimme laulaa ja laulammekin pitkin vuotta. Te kuulijat teette joka konsertista vasta juhlan!

Jenni Jäsken ja Silja Kuoppalan valokuva on kuorolainen Aulikki Bouchtin ottama.

Muut karonkkakuvat ovat minun ottamiani

Muut kuvat ovat aviohenkilöni Reijo HIetasen ottamia