Olen ihmetellyt ja ihastellut komeita U.S. Armyn upseereita, jotka ovat kuvien kera jo pitkään lähestyneet minua Facebookissa. Ihan kaveriksi asti ovat olleet tyrkyllä.
Näitä, jo vähintään keski-iässä olevia uroita, on ilmestynyt näköpiiriini tämän tästä. Usein on ollut parikin yhtä aikaa kärkkymässä kaveruuttani.
Tällainen amerikkalaisten miesten ryntäys on vähän hämmentänyt. Minulla on nimittäin AnjaKaarina Etämummeli-tilin lisäksi hyvin vaatimaton ja vähässä käytössä oleva Facebook-tili. En ole huolinut sinne kaveriksikaan kuin ihan lähisukua, enkä sitä useinkaan käytä. Sen ansiosta pääsen kuitenkin mukaan facebookryhmiin.
Edellä mainitusta jo yksistään olisi seurannut se, että poistan jokaisen hemmon pyynnön kuvineen päivineen. Miksi rupeaisin tuiki tuntemattomien kaveriksi, kun tuttujakaan en huoli? Ihmetellyt kuitenkin olen. Olen lähinnä ajatellut, että jossakin ovat ”piuhat” menneet sekaisin.
Vaan nytpä tiedän, mistä on kyse! Digiajan auervaaroista, jotka lemmenvaloja lirutellen lypsävät rahat. Upseeriuskin on vain mielikuvitusta. Näiden uutisten tultua julki sain tyttäreltä jo kannustavan viestin: Pysy lujana!
Sitä vaan mietin, miksi esimerkiksi minä olen valikoitunut heidän potentiaaliseksi uhrikseen. Käsi ylös, kuka muu on saanut tällaisia kaveripyyntöjä? Tuttavapiirissäni en tiedä muita kuin hierojani, joka on minua arviolta 30 vuotta nuorempi. Joku jo vähän ilmoitti kadehtivansakin minua. Miksi vain minulle eikä hänelle? Luonnollinen selitys olisi tietysti se, (mikäli luontainen vaatimattomuuteni sallisi sen sanoa) että charmikkuuteni, älykkyyteni ja kaikenpuolinen erinomaisuuteni on lävistänyt lasersäteen lailla kaikki esteet!
Ellei minulla olisi täällä kotona potentiaalista lempeä vannovaa, palvovaa miestä (paino sanalla potentiaalinen), kuka tietää, vaikka olisin ruvennut upseerin rakkaaksi? Rahaakin olisin saanut hommattua vaikka kassilla kantaen. Niin aktiivisesti sähköposti tuo lainatarjouksia. Ei muuta kuin nimiä alle.
En siksi ihmettelekään niitä, jotka ovat uskoneet rakkauden vakuutteluja, lupauksia Suomeen tulosta ja mitä uskomattomista selityksistä, miksi naisen pitää lähettää rahaa/lunastaa kalliita lähetyksiä. Ketäpä yksinäistä, kumppania kaipaavaa eivät hivelisi kauniit sanat ja kuvitelmat ruusuisesta tulevaisuudesta. Näillä huijareilla on ilmeisesti ollut taito edetä psykologisesti hyvin uskottavasti, kuten toki auervaaroilla yleensä. Kun naisen tunteet on herätetty, järki voi sanoa yhtä, mutta sydän vie toisaalle.
Pää pystyyn ja rinta rottingille, sinä jymäytetyksi tullut! Olet inhimillinen ihminen, kaipaat lämpöä ja rakkautta. Erehtyminenkin on inhimillistä. Hyväuskoisuus ei ole rikos, vaikka se välillä kovastikin kirpaisee. Kuinka moni meistä on sitä paitsi joutunut kotimaisten ketkujen vedätettäväksi? Ihan vaan kysyn. Käsiä nousee enemmän kuin kerkeän laskea. Rahaa on saattanut hukkua vähemmän, mutta ihan yhtä kipeänä sydän!
Kuva otettu Ilta-Sanomien nettisivulta.
Kyllä niitä viestejä kaikille tulee tasapuolisesti, mutta monet eivät tiedä saavansa niitä, koska Facebook ohjaa ne enimmäkseen automaattisesti eri postilaatikkoon.
Ihan en usko tuohon kaikille ja tasapuolisesti. Jos Facebokin päivittäisiä käyttäjiä on Suomessa noin kaksi miljoonaa ja maailmanlaajuisesti noin puolitoistamiljoonaa, se vaatisi julmetun hämärämiesten joukon. Poliisin mukaan niitä lähetellään myös muihin maihin. Uskon tässä lähettelyssä enemmänkin satunnaistamiseen. Poliisihan on kertonut, että nämä huijarit seuraavat nettiliikennettä ja lähestyvät sitten niitä, jotka elämäntilaneensa takia ovat alttiina tarttumaan syöttiin. Senkin uskon olevan totta, ainakin osaksi. Poliisit lienevät hieman enemmän kuin minä selvillä ilmiöstä, siihenkin uskon. Nyt lähden tarkemmin katsomaan Facesta, kuka ulkomaalainen herra tahtoo kaverikseni. Ei ollut upseeri, eikä univormua. Uudenlaiset huijarit? Tämähäm mielenkiintoista!
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Itse kirjoittelin uteliaisuudesta kolmisen vuotta sitten yhden tällaisen auervaaran kanssa. En katsonut olevani millään tavalla vaarassa sortua rahalähetyksiin, sillä talous oli niin kireällä että soi. Parin viikon kirjoittelun jälkeen tuli ensimmäinen rahapyyntö; hän oli ostanut tyttärelleen lahjaksi PlayStationin ja kertonut sen olevan minulta. Enhän siis haluaisi pahoittaa lapsen mieltä ja tehdä hänestä valehtelijaa. En lähettänyt rahaa ja kirjoittelu jatkui siitä huolimatta. Hän lähetteli yksisarvisen kuvia ja toinen toistaan imelämpiä rakkauslauluja ja minä mietin että ihanko oikeasti joku aikuinen mies kuvittelee tämän uppoavan yhteenkään naiseen. Seuraavaksi oli vuorossa uskomaton tarina miljoonasopimuksesta kiinalaisen yrityksen kanssa, mutta sopimuksen vahvistamiseksi hänen piti matkustaa Afrikkaan, mutta sen jälkeen hän tulisi luokseni, menisimme naimisiin ja asuisimme missä ikinä haluaisin. Afrikassa hän sairastui lavantautiin ja koleraan, eikä sairaala suostunut hoitamaan häntä, koska pankissa oli jokin sekaannusta eikä hän saanut sieltä rahaa. Niinpä minun olisi pitänyt lähettää rahaa ja pelastaa miehen henki. Ihan tosi, miten KUKAAN voi uskoa tuollaista tarinaa? Yhteenkään tarkentavaan kysymykseen en saanut vastausta sen kuukauden aikana, jonka hän (tai he, kirjoitustyylin vaihtelusta päätellen kirjoitin ainakin kahden eri henkilön kanssa) minulle kirjoitti. Lopulta kirjoittelumme loppui hänen vannoessa rakkauttaan, vaikka kuolema hänet korjaisikin pois julman rakastetun pihdatessa rahojaan.
Olipa sinulla mielenkiintoinen kirjoittelukaveri! Sait varmaan hyvät naurut! Kovin tökerösti ja nopealla tempolla hän yritti rahaa saada. Mitä olen lukenut lehdistä muutamasta onnistuneesta vedätyksestä, niin niissä näytti olleen taidokkaampaa rahojen kalastelua. Ihmettelysi siitä, miten kukaan voi uskoa moista, on silti vallan oikeutettu. Oma ajatukseni on, että tarvitaan todella otollinen hetki. Ainakin yksi huijattu on kertonut, että oli juuri eronnut ja siksi alamaissa. Etenkin hylätyksi tuleminen voi olla niin kova itsetunnon isku, että jonkun erityishuomio, olkoonkin vaikka epäuskottavaa, voi toimia balsamina haavoille. Siinä sitten saattaa pikku hiljaa ajautua tekemään itselle vahingollisia asioita ja ainakin jollakin tasolla uskomaan rakkauden vakuutteluja. Jos ihmisen elämä on riittävän hyvää ja ihmissuhteiden osalta tyydyttävää, ei hän minunkaan mielestäni lankea tällaisiin koukkuihin.
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Aloin saada kaveripyyntöjä äitini perunkirjoituksen jälkeen lähes välittömästi. Niitä tuli miehiltä ympäri maailmaa. Jos en vastannut, ne odottivat viikon ajan, kunnes tuli pyyntö taas uudella kuvalla. Pyyntöjä oli Yhdysvaltalaisen puolustusvoimien kenraalin ja Afganistanissa rauhanturvatehtävissä toimivan kuvalla. Yhteen jopa vastasin, mutta kirjoittelumme kesti vain reilun viikon, kunnes hän mokasi ja lähetti minulle yleisesti huijauksissa käytettävän miehen kuvan. Useissa kuvissa oli mies ja pieni tyttö. Yksi pyyntö tuli erään miljonäärin kuvalla. Mutta kas, sitten tuli pyyntö lähipiirin naishenkilön profiilikuvalla. Silloin alkoi jo haiskahtaa siltä, että kaveripyyntöjen lähettäjä on ollut yksi ja sama henkilö ja kenties lähipiiristä. Itse en ollut äitini kuolemasta kertonut, mutta tieto oli jotakin kautta kulkeutunut ihmisille, jotka yrittivät hyödyntää tilaisuutta. Valitettavasti vastasin myös toiseen kaveripyyntöön ja huomasin tehneeni siinä virheen, sillä henkilö oli suomalainen ja oli kirjoittanut fb-seinälleni tekstin " nyt sait uuden ystävän". Kohta sain tietää, että sähköpostiini oli kaapattu ja sillä oli lähetetty kaveripyyntöjä ja törkeitä viestejä ympäriinsä. Tein rikosilmoituksen. Asiasta jäi minulle ikävä epäilys. Sain myös sen jälkeen kaveripyyntöjä jopa "saudiprinssin" kuvalla, osa oli uhkaavia. En kuitenkaan vastannut niihin, enkä vastaa tulevaisuudessakaan. Sähköpostin salasanan vaihtamisella sain estettyä viestien lähettämisen nimissäni.