Näin ovat iäkkäät kuvanneet yksinäisyyttä FT Anu Janssonin tutkimuksissa. Yksinäisyyttä voidaan kuvata myös tyhjäksi odotushuoneeksi, johon iäkkäät ihmiset jäävät jumiin. Yksinäisyys voi olla myös kuin kupla, jonka muodostavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset esteet.

Kuuntelen teamsissa toimintaterapeutti, gerontologi ja FT Anu Janssonia Vanhustyön Keskusliitosta. Luennon aiheena on Iäkkäiden yksinäisyys. Jansson on väitöskirjassaan tutkinut palvelutaloissa asuvien vanhusten yksinäisyyttä. Kun kotona asuvista vähintään toisinaan kokee yksinäisyyttä 18-35 %, niin palvelutaloissa asuvista sitä kokee 35 %.

YKSINÄISYYDEN MUOTOJA

1.Yksinäisyys voi olla sosiaalista yksinäisyyttä. Silloin on toiveisiin nähden liian vähän ihmissuhteita. Siksi ero kotona ja palvelutaloissa asuvien yksinäisyydessä ei sovi järkeeni. Luulisi tällaiseen yksinäisyyteen löytyvän lääkkeitä palvelutalossa asukkaiden keskellä asuessa. Vaikka toisia ihmisiä on, ihmissuhteita ei välttämättä. Janssonkin toteaa, että se ei riitä, että asukkaat roudataan kaikki television eteen istumaan. Sen verran minäkin olen näitä roudattuja iäkkäitä laitoksessa katsellut, että havaintojeni mukaan vuorovaikutusta ei juurikaan synny. Joku jo torkkuu, toinen juttelee omiansa, osa jopa seuraa televisio-ohjelmaa.

Toki ymmärrän senkin, että jotkut asukkaista elävät jo niin omissa maailmoissaan, että halua tai kykyä kanssakäymiseen ei ole. Esimerkiksi muistisairaudet ovat kasvava sairausryhmä. Tulevaisuudessa muutenkin yhä useampi ikääntynyt elää vailla perheenjäseniä ja lähipiiriä.

2.Emotionaalista yksinäisyyttä kokevalla ihmissuhteita toki on, mutta niissä ei ole sellaista merkityksellisyyttä, jota ihminen kaipaisi. Tämmöisestä voi toki olla kyse palvelutalossakin.

3.Eksistentiaalinen yksinäisyys liittyy ihmisenä olemiseen, elämän suuriin kysymyksiin kuten kuolemaan. Siihen voi sisältyä myös myönteistä, yksin viihtymistä, vaikkapa yhteydentunnetta luonnon kanssa.

YKSINÄISYYDELLE ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ

”On etuoikeus tulla vanhaksi”, sanoo Jansson. Olen samaa mieltä. Kaikki tiedämme, mikä on se toinen vaihtoehto.  Vanheneminen ei suoraan lisää yksinäisyyttä. Kuitenkin, mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän ehdimme kokea menetyksiä ja muutoksia toimintakyvyssä. Nämä puolestaan altistavat yksinäisyydelle. Myös sairaudet voivat kasvattaa yksinäisyyden painolastia.

Ageismi eli ikäsyrjintä on yhteydessä yksinäisyyteen. Mielikuva omasta arvottomuudesta ja uskomus toisen kielteisistä ajatuksista voi estää ikääntynyttä ottamasta yhteyttä muihin.

Enpä muista henkilökohtaisesti kohdanneeni ikäsyrjintää. Tai jos, niin olen ollut niin yksinkertainen, että en ole sitä havainnut. Tai olen niin huonomuistinen. Toki erilaisissa poliittisissa päätöksissä ja lehtijutuissa sitä on nähtävissä. Mutta kuka käskee kaikkeen takertua. Niin kauan kuin on toimintakykyä ja halua monenlaisiin mielenkiintoisiin asioihin, ei jaksa takertua negatiivisiin mielikuviin. En ainakaan minä jaksa. Ans kattoo, kun tästä vanhenen ja raihnaistun.

Ihminen tarvitsee peiliä omille, yksinäisille ajatuksilleen. Jos iäkkäältä puuttuvat sosiaaliset suhteet, hänellä ei ole peiliä, jonka avulla voi reflektoida omia kokemuksia ja tunteita. Ihmissuhteiden puuttuessa tai niiden lisäksi, ajatuksiaan ja tunteitaan voi kuitenkin peilata esimerkiksi luontoon ja taiteeseen.

Kaikesta huolimatta yksinäisyys on tutkimusten mukaan yhteydessä moniin ei-toivottaviin asioihin:

-      tiedollisten toimintojen, kuten muistin heikkenemiseen

-      haitalliseen terveyskäyttäytymiseen: esim. epäterveellinen ruoka, päihteet, liikkumattomuus

-      lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön: esim. vaivat yksinäisyydessä tuntuvat enemmän

-      fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen

-      mielialaan: masennus lisääntyy

-      lisääntyneeseen kuolemanvaaraan

Yksinäisyyttä ei pidä pitää sairautena, vaikka sen vaarat tunnistetaankin.

MITÄ SIIS PITÄISI TEHDÄ?

Suuri osa iäkkäistä pärjää yksinäisyytensä kanssa, tietää Jansson. Ihmisellä voi olla monenlaisia, hyviä sopeutumiskeinoja. Yksinäisyyden tunnetta voi lievittää lemmikkieläin tai luontokokemukset.

Jos lähipiirissäsi on yksinäinen vanhus, oletpa vapaaehtoinen, omainen tai ystävä, avaa tilanteeseen sopivalla tavalla keskustelu hänen yksinäisyyden tunteistaan. Jo asiasta puhuminen saattaa tuoda pientä helpotusta. Olennaisinta toki olisi, jos ikääntynyt itse voisi keskustelussa löytää pieniä keinoja yksinäisyyttä helpottamaan. Vanhustyön Keskusliiton Vahvike-linjan päivystäjänä toimiessani olen joskus ilokseni saanut kokea, että keskustelun aikana soittaja itse löytää joitakin ilon pilkahduksia yksinäisyyden tilalle.

Vertaistuki toisesta ikääntyneestä olisi parasta, mutta mistäpä niitä nappaa. Etenkin, kun mitä vanhemmaksi tulet, sitä useampi ystävä ja tuttava on jo kuollut. Siksi nuorempien on hyvä muistaa pitää yhteyttä iäkkäisiin sukulaisiin, ystäviin ja tuttuihin. Läheisen on hyvä nostaa esiin niitä asioita, joista voi rehellisesti iäkästä kehua.

KUKA SITTEN ON IÄKÄS IHMINEN?

Hänellä on takana enemmän tai vähemmän pitkä elämä. Iäkkäät ovat heterogeeninen ryhmä. He ovat keskenään erilaisempia kuin missään aikaisemmassa ikävaiheessa. Kun ihmisen elinajanodote on jatkuvasti kasvanut ja jopa yli 90- vuotiaiden toimintakyky on keskimäärin parantunut, vanhuutta ei enää lasketakaan alkavaksi 65-vuotiaana. Iältään 65-74 vuotiaat lasketaan nykyään myöhäiskeski-ikään kuuluviksi, minkä Janssonkin toteaa. Keskimäärin sen ikäiset ovat hyvin toimintakykyisiä ja hyvinvoivia. Että heleijaa vaan! Vielä inasen aikaa saatan pasteerailla myöhäiskeski-ikäisenä.