Mistä tuntee pääsiäisen?

Elämme keskellä pääsiäisen aikaa.

Sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä ja tarkoittaa paastosta pääsemistä. Se viittaa neljänkymmenen päivän paaston päättymiseen. Harva luterilainen taitaa nykyään pääsiäispaastoa pitää, ortodoksit enemmänkin, olen ymmärtänyt. Ortodokseille pääsiäinen on muutenkin vielä suurempi juhla kuin luterilaisille.

Pääsiäinen on kristinuskon vanhin juhla. Sitä on vietetty jo 100-luvulta Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Sillä ei ole allakoihin merkittyä vakiintunutta paikkaa. Pääsiäissunnuntai on aina ”kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai”. On kyllä ainakin minulle niin vaikea muistisääntö, että en sitä koskaan muista. Mutta haitanneeko mitään. Joka vuosi sen näen ilman muistelua allakastani.

Mistä pääsiäisen sitten arjessa tuntee?

Monilla pääsiäistavoilla on kristillinen sanoma. Osassa on mukana pakanallistakin pohjaa tai ainakin kansan uskomuksia.

1.   Pajunoksat ja pajunkissat

” Pajunkissa valkoinen

silkinhieno pehmoinen

kevätpäivään aukenee

aurinko kun hymyilee”

Tämä on kansakouluajoiltani tuttu laulu, jonka pystyn halutessani edelleenkin lurittamaan milloin vain. Tänä keväänä pääsiäistä ennen ja pääsiäisenä aurinko onkin todella usein hymyillyt.

Pajunoksat symboloivat palmunoksia, joita kansa levitti Jeesuksen eteen hänen saapuessaan Jerusalemiin. Palmuja meillä kun vähemmän löytyy ainakaan luonnossa.

2.   Virpojat ja pääsiäisnoidat

Palmusunnuntaina pienet ja vähän isommatkin lapset kulkevat virpomassa. Karjalasta on tullut virpomavitsojen perinne.

” Virvon varvon vitsasella

tuorehilla tervehillä

vanhat virvon viisahiksi

nuoret ylen notkehiksi

iloisiksi kaikki muut”

Länsi-Suomessa liikkeellä ovat noidat eli trullit, nekin virpomisvitsoineen. Pikkutyttöjen pukeminen pääsiäisnoidiksi on kuulemma vanha ruotsalainen tapa. Sieltä se on vähitellen levinnyt yhä syvemmälle Länsi-Suomeen. Omat tyttärenikin ovat tätä perinnettä harrastaneet. Minusta se on hauska tapa. En yhdy niihin, jotka valittavat sitä, että siinä on sotkettu kaksi perinnettä. Varaan aina ison kipollisen suklaamunia ja muita herkkuja palmusunnuntaille. Jos virpojia käy vain vähän, joudun nykyään sitten itse ne kaikki syömään. Ei hyvä. Tänä vuonna olimme mökillä, joten en tullut virvotuksi tuoreeks terveeks. Mitenkähän tässä nyt ensi pääsiäiseen selviää?

3.    Keltaiset narsissit

Valkoinen ja keltainen ovat pääsiäisen värit. Narsissi on uuden elämän vertauskuva. Kristillisessä perinteessä se on Jeesuksen ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen symboli. Narsissi on siitä ihana kevään kukka piharuukkuihinkin istutettavaksi, että se kestää jopa vähän pakkasta.

4.   Pääsiäiskokot

Kun olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Etelä- Pohjanmaalla, olen saanut nautiskella lankalauantain pääsiäiskokoista. Vanhoissa kansanuskomuksissa ajateltiin, että noidat pääsivät vapaasti riehumaan pääsiäistä edeltävänä lauantaina, kun Jeesus oli haudassa. Kokkotulilla karkotetaan noitia pois. Lapsuudessani järvelle koottiin oikeasti iso kokko, johon jokainen kynnelle kykenevä lähti sytytystä todistamaan. Edelleenkin pienempiä kokkoja palaa omassa kotikunnassanikin. Jos olemme mökillä lankalauantaina, jonkinlaisen tulen yritämme itsekin järven rantaa sytyttää. Kannattaahan toki olla tarkkana noiden noitien kanssa.

Kun tänä vuonna emme ole mökillä, laitoimme pienen, symbolisen "kokon" pihaan. Tulihan kuitenkin tulen liekkejä ja savua oikeiden kokkomuistojen aktivoimiseksi. Makkaran paistokin onnistuu hyvin. Oikeaoppisesti symbolinen kokkokin pitäisi tietysti polttaa illalla pimeässä tai ainakin hämärässä. Mutta menee se näinkin. 

5.   Suklaamunat, tiput, puput

Nuo kaikki tutut pääsiäisasiat kertovat hedelmällisyydestä ja syntymisestä. Munan ehjä kuori symboloi Kristuksen suljettua hautaa. Pääsiäispupu on alkujaan keskieurooppalainen tapa. Pupu tuo suklaamunia ja piilottaa ne puutarhaan. Niitä munia mekin olemme etsineet Saksassa sisaren perheen luona pääsiäisenä vieraillessamme. Olemmepa tuoneet tuon tavan mukanamme Suomeenkin.

Koska suklaa on herkkuni, suklaamunatkin houkuttelevat minua kovasti. Tipuja ja pupuja ja höyheniä meillä on iso pussillinen odottamassa aina uutta pääsiäistä. Tosin täytyy sanoa, että vanhemmiten olen laiskistunut niiden laittelussa. Etenkin, jos vietämme pääsiäistä kahden kesken aviohenkilön kanssa. Kuten pääasiassa tänä pääsiäisenä.

6.   Pääsiäisruoat

Lammaspaisti periytyy kristityille juutalaisesta pääsiäisestä. Kristillisessä perinteessä se viittaa Jeesukseen, joka oli Jumalan karitsa ja joka uhrasi henkensä ihmisten puolesta.

Mämminkin väitetään saaneen alkunsa juutalaisten pääsiäisen leivästä. Suomeen se on levinnyt Lounais-Suomesta. Joidenkin lähteiden mukaan se oli jo keski-ajalla pitkäperjantain paastoruoka. Silloin ei laitettu uuneihin tulta suuren juhlapäivän takia, vaan syötiin kylmiä ruokia.

Pasha puolestaan on venäläisperäinen ortodoksien pääsiäisherkku.

Rahkaleivonnaiset ja rahkajälkiruoat kuuluvat monen pääsiäiseen. Siksipä minäkin tein tämän persikka-rahkatortun. Hyvältä maistuu. Ei ole niin makea, että hampaat lähtisivät.

Mitäkö minä pidän näistä tavallisimmista pääsiäisruoista?

Lammas on hyvää, jos se on mureaa ja hyvin maustettu eikä maistu villalle. Muistelen joitakin miehen laittamia erinomaisia lampaanviuluja. Nyt aion pääsiäispyhänä testata kuntosalikaverini Tuijan lammasreseptiä savipataan laitettuna. Se kuulosti helpolta ja on kuulemma hyvää. Saa nähdä, miten eukon käy.

Mämmi menee pienenä määränä kerrallaan kuten myös pasha. Sain juuri lukupiiri Käpysissä todella hyvää pashaa. Itsekin olen sitä joskus tehnyt.  Pasha taitaa kyllä olla varsinainen lihotusruoka. Mutta kukapa sitä käskee kauhalla suuhunsa mättää. Mämmiä meillä on kyllä joka pääsiäinen. Mies etenkin on sen ystävä.

Pullanpuoli, rahkalla tai ilman, sopii minulle tietysti aina.

7.   Pääsiäisruohot

Rairuohon kylväminen on yleistynyt vasta 1960-luvulla. Uuden elämän versoamisesta siinäkin on kyse. Yritin miettiä pääni puhki, että olisiko voinut olla niin, että meillä lapsuudenkodissa olisi ollut rairuohoa? En tiedä, kun en muista.

Itse olen varmaankin kutakuinkin joka pääsiäinen kylvänyt rairuohon siemeniä. Viime vuosina ohra on ollut kilpaileva laji. Yleensä huomaan laittaa todella myöhään nämä kylvökset. Pääsiäisen aikaan ne yleensäkin näyttävät juuri siltä kuin kuvassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikö vain?

8.   Pääsiäisjumalanpalvelukset

Kuten edelläkin olen todennut, pääsiäinen on nimenomaan uskonnollinen juhla. Kiirastorstaisin kirkot ovat tavallisesti monin paikoin täyttyneet ihmisistä. Toisin on tietysti tänä vuonna, kun korona pitää kirkkojen ovet kiinni. Netissä on kuitenkin ollut yllättävän iso joukko ”kirkossa”.

Itselleni kiirastorstai tuo varmasti loppuelämäni mieleen vuoden 2014. Sisareni aivokasvain leikattiin Tays:ssa sinä päivänä. Pääsin häntä katsomaan tehoyksikköön. Leikanneelta aivokirurgilta olin jo puhelimessa kuullut, että kyse mitä todennäköisimmin on pahimmasta eli glioomasta. Sisareni oli tavatessamme itkuinen ja ahdistunut. Sairaalasta menin suoraan Viinikan kirkon iltakirkkoon. Varsinainen kiirastorstai.

Elämä on varjoa ja valoa, laulaa Suvi Teräsniskakin laulussa Täydellinen elämä.

Toivon sinulle valoa elämääsi tänä pääsiäisenä!