Nyt se on nähtävissä!

Sen piti syntyä jo syyskuun puolella. Mutta harvoinkos odotus menee yli. Jopa kuukauden verran.

Saatat olla nyt äimän käkenä ja huokailla epäuskoisena: Ei voi olla totta. Totta tämä tarina kuitenkin on. Tosin kyse ei ole ihmislapsesta, vaan kirjan syntymisestä.

Suvantokuoron hallituksessa päätimme kasata kokoon Juhlajulkaisun kymmenen ensimmäisen elinvuotemme kunniaksi. Saimme kirjoittajaryhmään kuorolaisista Kaija Sumelleksen, Kirsi Vuojamon ja Anne Mustosen. Minä neljäntenä jäsenenä toimin, paitsi kirjoittajana, myös ryhmän vetäjänä.

Ensimmäinen kokouksemme oli 29.11.22. Varsinainen työskentely alkoi tammikuussa 2023. Kokoustimme noin kerran kuukaudessa, joskus viisikin tuntia kerrallaan. Välissä jokainen työsti omia kirjoituksiaan, joita sitten yhdessä ruodimme. Joka välissä sähköpostit lauloivat.

Postauksen alussa puhuin odottamisesta ja syntymisestä. Jälkeenpäin koen, että monia samantapaisia tuntemuksia kuin lasta odottavalla, oli ainakin minulla, näiden noin kymmenen kuukauden aikana.

Alussa juttu innosti. Taisin suostua porukan vetäjäksikin tuosta vain sen kummemmin asiaa miettimättä. Helppoa oli olla innostunut, kun ei tiennyt, mitä kaikkea on edessä.

Toki olen vuosikymmeniä sitten ollut kirjoittamassa kahta oppikirjaa, toista kahdestaan toisen Anjan kanssa, toisessa meitä oli kolme kirjoittajaa. Kolmanteen kirjahankkeeseen en enää lähtenyt mukaan, vaikka WSOY:stä pyydettiin. Kuopus oli pieni ja mies aina töissä. Tiesin jo, miten paljon kirjoitustyö ja Hesassa ramppaaminen vaativat.

Suvantokuoron historiikissa meitä oli siis neljä. Se tarkoitti, että meitä oli neljä ihmistä, joiden toiveet ja ajatukset jouduimme ”sulattamaan” yhdensuuntaisiksi. Joskus helppoa, joskus kinkkistä.

Muutaman kuukauden päästä tuli tuntemuksia: Pitikö tähän mukaan lähteä? Yhdessäkin pohdimme, oliko koko jutussa edes järkeä. Kesään mennessä käsikirjoitus oli kuitenkin koko lailla valmis. Edelleen toisinaan tuli tunne: JOS tämä joskus valmistuu. Ja toisaalta: Ilman muuta teemme homman loppuun! Kesän päätimme vetää lonkkaa tästä aiheesta.

Jo keväällä olimme miettineet, mistä ostetaan kirjalle taitto ja painatus. Painopaikka, jossa kuoron pienimuotoista esitteiden painamista on tehty, antoi kuoromme tarjouspyyntöön tarjouksen, joka ylitti budjettimme joka suhteessa.

Lähestyin sen jälkeen tarjouspyynnöillä seitsemää painotaloa. Joku ei vastannut lainkaan. Ymmärrettävää. Olihan kyseessä pieni tilaus, vain 44 kirjaa. Saaduissa tarjouksissa hinnoissa oli isoa vaihtelua. Sieltä valikoitui kuitenkin kolme, joihin otin uudelleen yhteyttä elokuussa, kun kirjan sivu- ja kuvamäärät olivat kutakuinkin lopullisia. Anne pyysi uuden tarjouksen myös siltä entiseltä ”hovihankkijalta”.

Kolme tarjousta oli lähellä kuoron hallituksen päättämää maksimihintaa. Kävimme naisissa syyskuun alussa keskustelemassa taitosta ja painosta Nekapainossa Pirkkalassa. Samalla katsastimme heidän aikaisempia, vastavan sorttisia töitään. Jo aikaisemmin olin saanut sieltä tietoa ja kovin ystävällistä ja avuliasta palvelua. Niinpä me siltä istumalta sovimme yhteistyöstä.

Meidän ei ole tarvinnut katua kauppojamme. Nekapainon Markku Vuorimaa on hoitanut homman tyylikkäästi hyvään lopputulokseen. Aika lailla purjeessa hän on joutunut kanssamme olemaan. Kävi nimittäin niin, että kevään väsymyksen ja kyllästymisen jäljiltä huomasimme syksyllä todella paljon vielä korjattavia asioita käsikirjoituksesta. Minä toimin yhteyshenkilönä ryhmämme ja Markun välillä. Markun toiminta oli ammattimaista, nopeaa ja joustavaa. Oikolukuvaiheissakin aina joku huomasi vielä jotain hoopoa. Ja Markku korjasi. Ja korjasi. Teki uusia ehdotuksia. Eikä rutissut yhtään. Nekapainoa ja Markkua voimme vahvasti suositella!

Työ tehty on, me päästiin voittajiks!

Kirja Suvanto-kuoro 10 vuotta on nyt valmis ensi harkoissa jaettavaksi. Kauniin kannen kuvan on ottanut kuorolainen Leena Sorvali.

Takakannessa on aviohenkilöni ottama kuva meistä suvantolaisista 10-vuotiskonsertissa Tampereen Suomalaisella klubilla toukokuussa 2023.

Jokohan sitä uskaltaisi tuhota kaikki paperit ja eri tekstit ja tekstiversiot koneelta? Ehkä vielä vähän odotan. Valmista kirjaa ei vielä ole nähnyt kukaan muu kuin minä. Tiedä häntä, vaikka tulisi paljon pyyhkeitä, että uusiksi vaan.

Hurtilla huumorilla olemme matkan aikana monasti paasanneet, että jos/kun tämä kirja joskus valmistuu, ryyppäämme viikon yhteen menoon. Hahaa! Ei kestäisi pää eikä maha. Eikä olisi viikkoa haluja moiseen hommaan uhrata. Kun viime torstaina hain kirjat Nekapainosta, korkkasin tosin miehen kanssa piccolokuoharipullon.

Elämä opettaa. Jos ei muuta niin hiljaa kävelemään, sanotaan. Monenlaista tämäkin ryhmätyö opetti. Prosessin aikana olen pohtinut myös omaa toimintaani ryhmän vetäjänä. Joitakin asioita tekisin nyt toisin. Ai, että mitä esimerkiksi? Enpä kerro.