En ole koskaan, edes nuorempana, juossut miesten perässä. En ainakaan tunnusta. Noo, jos joskus olen jonkun yrittänyt saada perässä hipsuttelemalla kiinni, en ole siinä koskaan onnistunut!

Tässä varttuneessa iässä on näköjään tämäkin juttu muuttunut. Näiden kolmen hepun, ammattivalmentaja Lauri Turton, liikuntaneuvoja Lauri Salmisen ja ammattivalmentaja Mikko Myllymäen perässä muutin liikuntakeskus Poltteesta valmennuskeskus Konttiin. Nämä nuoret, tahi ainakin nuorehkot miehet, lähtivät Poltteesta perustamaan oman salin. Heti, kun he saivat Kontin Turtolan liikekeskukseen auki, minä kipitin perässä.

Siitä, miten ylipäätänsä tulin lähteneeksi Poltteen tutustumistunnille ja jäin jäseneksi, voit halutessasi lukea postauksestani 14.1.2016 Polttaa, polttaa! klikkaamalla tästä. Tämän sorttisella kuntoilutiellä olen nyt seitsemättä vuotta. Välillä olin yhden syksyn poissa polvien tekonivelleikkauksen takia. Mies ihastelee aina keväisin, kun härkänä vedän hänen kanssaan auralla vakoja perunapeltoon, että tuohon et pystyisi, ellet kävisi treenitunneilla. Totta varmaan joka sana.

Konttiin on tieni kulkenut nyt vuoden verran. Käyn kolme kertaa viikossa Senioriklubin ohjatulla tunnilla. Ohjaajana on kuka kulloinkin kolmesta nuoresta miehestä. Jos heillä joku systeemi vuorottelussa on, en ole sitä keksinyt. Jokaisella on vähän oma tyylinsä, mutta tunnit ovat tehokkaita ja vaihtelevia joka kerta.

Pukuhuoneesta menemme soutamaan ja odottamaan tunnin alkua. Toki soutua saattaa olla tunnin aikanakin.

Jos Lauri T sanoo tunnin alussa, että nyt otetaan tällainen kevyempi tunti, niin sen tietää, että juttu on juuri päinvastoin. Tämä Lauri T on nimittäin armoton jutun kertoja ja jekuttaja. Huumorimiehiä ovat toki kaikki. Ja läppähän meillä tunneilla lentää!

Liikuntavälineitä on monenlaisia. Kahvakuulilla tehdään vaikka mitä. Farmarikannossa kävelemme kahden kahvakuulan kanssa kädet vartalosta irti. Painot saa itse valita, kevyin kuula on 6 kiloa ja painavimmat monia kymmeniä kiloja. Jos ottaa kaksi 10 kilon kuulaa, niin sen verran toki painavat ne kaksi vesisankoa, joita usein kesällä mökkisaunaan kannan. Kuulia myös heiluttelemme, nostelemme, pyöritämme oman kehon ympäri ja mitä muuta lienemmekään tehneet. Monipuolinen väline.

Käsipainoja käytämme myös usein. Valmentajat ohjaavat tarvittaessa kädestä pitäen, että esimerkiksi liikelinjat menevät oikein. Lauri T tässä arvioi, onko painojeni kulkureitti oikea. Tarvittaessa valmentajat kehottavat ottamaan vähän painavammat tai kevyemmät painot.

Välillä hiihdämme ilman suksia. Nämä vehkeet jo Poltteella ristimme alligaattoreiksi. Allit siinä saavat kyytiä. Ja vähän muukin kroppa.

Kontissa on erilaisia pyöriä. Poljemme pyörillä usein intervallijuttuna: hitaammin ja sitten välillä kovempi pyrähdys. Hikirätti minun on hyvä ottaa mukaan tangolle, jos pitempään poljemme. Ei tipu hikeä niin paljon lattialle ja pyörän päälle. Seinän valokuvassa kurvailee Lauri T, varsinainen pyörähirmu. Hän, paitsi itse urheilee, on myös valmentanut menestykkäästi triathonryhmää, jopa SM ja MM menestykseen. Hui!

Viimeistään nämä hikeä tirsuvat kuminauhakuvat olisi jokainen imagostaan huolta pitävä jo deletoinut. Etäläpohojalaanen sanoo: Kyllä totuuren aina sanoa saa. No, ainakin tässä tilanteessa sen saa näyttää. Kun tosissaan tekee tunnin töitä kuntonsa eteen, jossakin vaiheessa näyttää tältä. Siis minä, joka olen hikilinko. Muutenkaan en ihan tajua sitä, että salille tullessa laitetaan jotain meikkiä. Sellaistakin tapahtuu. Olin ihan aikoinaan hoomoilasena, kun yksi kertoi meikkaavansa ennen treeniä. No, kukin huitelee tavallaan. Toki, jos treenitunnin jälkeen on muutenkin kuin kampaajalta tullut, niin kai meikkikin siihen istuu.

Nousee, nousee! Nostat kymmenen kertaa, sanoo Lauri T. Viimeisen kierroksen jälkeen kertoo: ”Et huomannut, kun tähän viimeiselle kierrokselle lisäsin sulle  painoja. ”  No, en huomannut ja hyvä niin.

Lopussa kiitos seisoo. Ja minä. Lisää vettä kurkkuun ja vielä lisää hikirätin käyttöä. Ei muuta kuin hyvillä mielin kotiin suihkuun ja kamppeet pesukoneeseen. Toki salillakin voisi käydä suihkussa, mutta minä menen kilometrin päähän kotisuihkuun.

Homma tällä tunnilla on ohi myös Matilla, Eevalla, Bjarnella ja valmentaja Lauri S:llä. Laurit ja toimistohommia hoiteleva Lotta ovat ansainneet kahvitauon ruokanurkkauksessa.

Tässä postauksessa olen pystynyt kertomaan vain pienen osan kaikesta siitä, mitä senioritunneilla tapahtuu. Paljon on myös tasapainoon ja liikkuvuuteen vaikuttavia juttuja. Ja joo! On siellä kelkatkin, joita milloin työnnetään, milloin vedetään. Ovat jo itsessään painavia kuin synti ja välillä panemme niihin lisää levypainoja. Voi pojat, kyllä sielläkin meikäläisellä hiki lentää! Monesti, niin tässä kelkkajutussa kuin muissakin, valmentajat sanovat, että jos pystyy puhumaan tai laulamaan (taustamusiikin virittämänä), pitää lisätä painoja. Joopa joo! Parempi pitää suu kiinni.

Varsinaisia hiostajia, nämä Laurit ja Mikko. Ja hyvä niin. Siksi juuri Kontissa käynkin. Mitäpä sinne menisin käsiäni hissukseen heiluttelemaan. Sen voin tehdä kotonakin. Totta puhuen, jokainen asettaa ihan itse omat tavoitteensa. Jos on joitakin remppoja, valmentajat neuvovat niihin sopivia liikkeitä.

Ilmapiiri on Kontissa tosi leppoisa ja kannustava. Vaikka valmentajat ovat kovatasoisia urheilijoita, he kohtelevat ja ohjaavat meitä senioreitakin ikään kuin olisimme parempiakin kuntoilijoita. Siitä, jos mistä tykkään. Ellei näin olisi, lähtisin kyllä juoksemaan toisten miesten perään.

Tervetuloa tamperelainen seniori mukaan! Meillä on sinulle vielä tilaa mukavassa seurassa. Nuoremmillekin on monenlaisia tunteja.

Voit tutustua kontin tarjontaan klikkaamalla alla olevaa linkkiä.

https://konttivalmennuskeskus.fi/

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat