Kirjoitukset avainsanalla juhannustaikoja

”Juhannus on meillä herttainen, tähtitaivas on sininen…”

No juu, kyllä on taivas sininen. Jos ennustuksiin on uskomista, niin sinisenä juhannuksena pysyykin. Sen verran ehkä saattaa tulla ja saisikin tulla vettä, että kokkoa pääsisi mökillä polttamaan. Se on ihan must-juttu yleensä juhannuksena. Monenlaisessa säässä, sateessakin sen äärellä on kökötetty ja kuoharilaseja kilistelty. Metsäpalovaroitus on kuitenkin ehdoton nou nou.

Kun olin lapsi, juhannuskoivut haettiin aina kotona ovenpieleen.  Toisinaan olen pikkukoivuja hakenut mökilläkin. Sitä tapaa piti yllä myös mökin läheinen kyläkauppa. Nyt kauppa on sulkenut ovensa. Taitanee pitää hakea koivut mökillä, että jotakin vanhaa säilyy. Juhannuskoivujen myötä uskottiin luonnonhenkien tuovan taloon hyvää onnea. Jotakin tekemistä hedelmällisyyden kanssakin niillä on tainnut olla.

Juhannus on taikojen aikaa. Monta kertaa, viime vuosinakin, olen kerännyt tyynyni alle seitsemän erilaista kukkaa. Sitten pitäisi nähdä unta tulevasta sulhasesta. Ai että, enkös ole naimisissa, sulhanen jo löydetty? Joo, joo, mutta ei kannata tarttua pikkuasioihin. Sulhasia voi vielä tulla pitkä liuta. Tähän mennessä eivät ole unessa ilmestyneet, tai en ainakaan muista. Voi se johtua siitäkin, että juhannusyönä kukkien keruun jälkeen oikeaoppisesti pitäisi ylittää seitsemän aitaa ennen kukkien tyynyn alle panoa. Seitsemän aitaa? Himppu, kun en keksi mökin lähimaastoista ensimmäistäkään. Kovin menee vaikeaksi.

Koskaan, siis tähän asti, en ole kuitenkaan saunasta tullessani juossut juhannusyönä ruisvainion ojia. Yhdeksännessä ojassa pitäisi tulla sulhasen vastaan. Jestas. Mikä vahinko, että mökin lähellä ei ole ruisvainiota. Olisihan tuota sukkela kokeilla.

Alastomana voisi myös kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan. Kolmannella kerralla vastaan taas tulee…. tiedätte kuka. Kovin on vaikeita rasteja. Mistä nyt jonkun kolmikulmaisen pellon löytää? Höpö höpö!

Onneksi on yksi helpompikin taika. Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin sulhasen haamu tulee tervehtimään. Miksi haamu? Miksi ei itse sulhanen? Tämä taika kyllä sujuisi minulta sutjakkasti siihen asti, kunnes iltauninen, ihan elävä entinen sulhaseni herää harjani sutinaan ja epäilee minun menettäneen viimeisetkin järjen hiveneni. Luulen, että hän ei sitten kovin sulokkaasti minuun suhtaudu. Mutta onhan sulhanen saatuna makuuhuoneeseen. Väliäkö sillä, tapahtuiko se ennen vai jälkeen taian.

Jos lemmekkyyttä ei pitkäaikaiselta poikaystävältä löydy, niin minun on paras kipaista hyppäämässä poltetun juhannuskokon savun yli. Sillä lailla voi lempeä nostattaa, sanoo vanha kansa.

Kyllä vanha kansa tietää. Kannattaa kokeilla.

Juhannussauna uimisineen ja miehen tekemät vastat ovat varma nakki, luulen, vaikka uusia sulhasia ei näkyisikään. Kyllä sillä jo pääsee juhlan makuun. Meillä on aina tehty vasta eikä vihta. Varmaankin savolainen isäni, saunamies, on tuonut vasta-nimen tullessaan muuttaessaan länsi-Suomeen.

Nautinnollista, omannäköistä keskikesän juhlaa jokaiselle säädylle!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat