Freiburg im Breisgau on kaupunki Baden-Württembergin osavaltiossa Breisgaun alueella. Näin netissä tarkkaan ottaen Freiburg määritellään.

Asukkaita on vajaa 240 000. Se on siis kutakuinkin Tampereen kokoinen. Perustamisvuosi on 1120, kun Tampere puolestaan on perustettu vasta 1779. Vaikka Tampere häviää iässä, niin sen sentään perusti kuningas, Kustaa III. Freiburgin perusti (vain) Zähringen herttua.

Lähdemme junalla Freiburgiin, Saksan maata ”alaspäin”, Berliinin upealta, komealta ja monikerroksiselta päärautatieasemalta. Matka taitaa kestää tunnin myöhästymisineen kahdeksisen tuntia, vaikka juna posottaa välillä 170 km/tunti. Ja väkeä on melko perusteellisesti.

Ei hätää. Viihdytän itseäni Kjell Westön kirjan kanssa. Olen aloittanut sen jo lentokoneessa Berliiniin. Kirjan näkeminen kirvoitti koneessa lentoemännän kyselemään ja keskustelemaan kirjasta. Ennen laskeutumista ehdimme jo puhua konserteista ja Freiburgin barokkiorkesterin tulosta Temppeliaukion kirkkoon esiintymään lokakuussa. Kyllä kulttuuri yhdistää!

Freiburgissa joku päivä kaupunkikierroksella päädymme Münsterin torille. Ostokset jäävät pieneksi. Lotta ostaa perunoita (jotka osoittautuvat myöhemmin todella hyvänmakuisiksi) ja minä tuliaisiksi Kuopuksen Pikkuihmiselle pari lelua.

Saksassa on viiniviljelyn satoaika. Uuden sadon viiniä on torillakin myynnissä. On vahvempaa ja laimeampaa. Otamme rohkeina tyttöinä lasilliset sitä vahvempaa. Hyvänmakuista on.

Katselen torilla kahta patsasta suihkulähteissä, joissa ei nyt vesi virtaa. Täällä on ollut kuumaa ja kuivaa. Ehkä siksi suihkulähteet eivät suihkua?  Minkähän muistoksi/merkiksi patsaat mahtavat olla? 

Torilta lähdemme kapeaa kujaa eteenpäin. Mieleeni tulevat jotkut Tallinnan vanhan kaupungin vastaavanlaiset kujat.

Komea Freiburger Münster, Neitsyt Marian katedraali, näkyy torneineen kauas. Goottilaistyylistä katedraalia rakennettiin 1200-1513. Toisessa maailmansodassa kirkko korkeine torneineen säilyi lähes vahingoittumattomana, vaikka ympärillä olevat rakennukset tuhoutuivat. Jos useampi sata rappusta jaksaisi kiivetä torniin, pääsisi katsomaan maisemia näköalatasanteelta. 

Sisällä katedraalissa silmää hivelevät kauniit lasimaalaukset. Kiertelemme ja katselemme. Sytytämme kynttilät niin edesmenneille kuin eläville läheisillemme.

Kaunis Raatihuone on toki ikuistettava. Onhan siellä mennyt naimisiin emäntäni ja oppaani Lotta.

Mikä tuo komea rakennus on, kysyn Lotalta. Se on yliopiston kirjasto eli Universitet Bibliothek, vastaa hän. Onpa upea! Nyt iskee kirjastotalokateus. Opiskelijoita Freiburgin yliopistossa on 22 000, Tampereella noin tuhat vähemmän.

Freiburgin yliopisto eli Albert-Ludwigs-Universität perustettiin vuonna 1457. Se on yksi Saksan kuudesta vanhimmasta yliopistosta. Itävaltalainen arkkiherttua Albrect VI oli perustaja ja sai siten nimensä historiaan.

Kaupungilla kävellessä on ihailtava myös teatteritaloa.

Lähdemme helteessä kiipeämään ylöspäin Schlossbergille, joka sijaitsee vanhan kaupungin laitamilla. Nimensä Schlossberg, Linnavuori, on saanut siitä, että siellä on ollut linnoituksia 1000-luvulta lähtien.

Otamme Schlossbergin ravintolassa lasilliset alkoholitonta ja jotain suolaista syötävää.  Ampiaiset ovat sitä mieltä, että heillekin kuuluu osa. Hitsiläinen!  Samalla kirjoitamme pari obligatorista korttia.

Maisemien ihailua ampiaiset eivät estä. Vanha kaupunki aukenee upeana allamme. Schwarzwaldin vuoristo siintää taka-alalla. Mahtavaa! Nautittavaa!

Nyt jaksaa taas jatkaa askellusta eteenpäin. Lähdemme teitä ja polkuja metsäisiin maisemiin. Siellä on sekin etu, että varjojen ansiosta aurinko ei räkitä suoraan päähän. Vaikka toki meillä viisailla on lakit. Jossakin vaiheessa tunnen, että pikkuvarpaassani lienee hyvistä sandaaleistani huolimatta hankauma. Kukkarostani löydän ikivanhan rakkolaastarin. Ihme ja kumma, saan sen osittain ehjänä revittyä auki. Ja avott! Kipu hellittää. Kannattaa siis kantaa kaikkea vanhaa laukussaan. Tätä tosiasiaa olen tosin aina noudattanutkin.

Palaamme takaisin kaupunkiin. Yhtään en tiedä, mistä ja miten, mutta kaupungin kaduilla taas olemme. On vielä pari paikkaa katsastamatta.

Esikoinen oli yliopistovaihdossa Freiburgissa vuosina 1992-1993. Vasta Freiburgissa ollessani muistan, että olenhan minäkin täällä käynyt.  Kävimme Kuopuksen kanssa Esikoista tapaamassa kesäkuussa 1993. Tämän talon ullakkohuoneessa majaili Esikoinen ja me satunnaiset kävijätkin. Himmeän kuvan saan mieleeni nukkumispaikastamme. Talo on kolmessakymmenessä vuodessa onnistunut saamaan kylkeensä töhryjä. Mitenpä muutenkaan.

Vuonna 2012 avatussa, ulkoasultaan puuta olevassa talossa majailee Freiburgin barokkiorkesteri. Pääsen Tinin ja Lotan avustuksella katsomaan taloa myös sisältä. On kaunista ja ilmeisen toimivaa! Talo vaikuttaa paljon ikäänsä nuoremmalta, vaikka eihän tämä nyt vielä kovin vanha talo olekaan. Varsinaisia konsertteja täällä ei kuitenkaan pidetä.

Sitten onkin päivä Freiburgin keskustassa taputeltu.

Paljon näin! Paljon koin! Paljon jäi tietysti näkemättäkin. Paljon kertyi askeleita ja kilometrejä!

Hieno hellepäivä hyvässä ja osaavassa seurassa!